tiistai 10. joulukuuta 2019

Topelius- ja Lydecken -ehdokkaissa monipuolinen lajivalikoima




Suomen Nuorisokirjailijat ry:n Topelius- ja Arvid Lydecken -palkintojen ehdokkaat on juuri julkistettu. 

Topelius-palkinto myönnetään ansiokkaalle nuortenkirjalle ja Arvid Lydecken -palkintoansiokkaalle lastenkirjalle.  



Topelius-ehdokkaat raadin perusteluineen:

Ilkka Auer: Agnes af Forsellesin Kymnaasi orvoille ja hyljeksityille tytöille, Haamu 2019.

Kaltoinkohdellun orvon Sofian elämä on jakautunut kahteen jaksoon: kymmenen vuotta jatkuneeseen painajaiseen ja sitä edeltäneeseen onnellisuuteen. 16-vuotispäivänsä koittaessa Sofia päätyy outojen tapahtumien kautta salaperäiseen tyttöjen sisäoppi-laitokseen, joka sijaitsee elämän ja kuoleman välimaastossa. Sofia ajautuu taistelemaan pimeyden voimia vastaan taianomaisen satumaailman muuttuessa kauhun näyttämöksi. Tiivis-tunnelmaisessa kauhufantasiassa Sofian on aika kohdata pahuus silmästä silmään, sillä hän ei enää suostu menettämään kaikkea.

Briitta Hepo-oja: Suomea lohikäärmeille, Otava 2019.

Kuninkaalliset ja aateliset pitävät valtaa kahtia-jakautuneessa 2000-luvun Suomessa, jonka säätyeroja anarkistit yrittävät murtaa. Luonnonuskonnot ja kansan-parannus ovat arkipäivää teknologian ohella. Lyseota käyvä Tim saa lahjaksi kurittoman lohikäärmeen. Kohtalo johdattaa heidät yhteen tarkkaa ritariperinnettä noudattavan Lynxin kanssa. Romanttinen jännitysfantasia Suomen vaihtoehtohistoriasta kiehtoo kekseliäisyydellään.

Sanna Isto: Sirpale, WSOY 2019.

Minja jää viettämään huoletonta kesälomaansa kotiinsa Berliiniin muun perheen matkustaessa Suomeen. Lattianraosta löytynyt kahvikupinkorva kiskaisee hänet kotitalonsa menneeseen aikaan, missä toisen maailmansodan uhka leijuu ilmassa. Minja tutustuu aikamatkallaan onnettomasti rakastuneeseen Rosaan, joka on lukittu huoneeseensa. Eri aikatasot nivoutuvat yhteen tässä vangitsevassa tarinassa, jossa murheellinen historia ja menneisyyden teot vaikuttavat ihmiskohtaloihin yhä.

Sirpale on arvioitu Lastenkirjahyllyssä.


Mikko Koiranen: Nauhoitettava ennen käyttöä, Myllylahti 2019.

Oululainen Miro on aina asunut kaksin äitinsä kanssa. Miro ei ole saanut vastauksia kysymyksiinsä isästään. Kaupassa käydessään Mirolle tarjoutuu outo mahdollisuus ottaa isästään selvää. Voiko vanhojen kotivideoiden ja kaukosäätimen avulla päästä oikeasti menneisyyteen selvittämään asiaa? Pähkähullu ja hauska tarina aikamatkustamisesta käsittelee huumorin varjolla vakaviakin asioita, kuten aikuistumista ja suhdetta omiin vanhempiin.

Nauhoitettava ennen käyttöä on arvoitu Lastenkirjahyllyssä.

Kimmo Ohtonen: Ikimaa, Kuiskaajien kilta, Otava 2019.

Kontiokuiskaaja Oliver etsii äitiään ja pakenee julmaa kuningasta voimaeläimensä Jättikarhun kanssa. Hukkakuiskaaja Kalla susineen erkaantuu heistä Ikimaan erämaissa. Paha tietäjähenki Minerva saa eksytettyä Oliverin omiensa luota. Ikimaan tulevaisuus on uhattuna ja ystävyys koetuksella. Tummasävyisen dystopiafantasiasarjan toinen osa kuvaa upeasti luonnon tasapainon merkitystä, ihmisten ja eläinten välistä yhteyttä, sekä henkilöhahmojen sisäistä kamppailua.


Arvid Lydecken -palkintoehdokkaat, perusteluineen


Lena Frölander-Ulf: Nelson Tiikeritassu, suom. Jaana Nikula, Teos 2019 (alkuteos Nelson Tigertass, Förlaget 2019). 

Perlinpori on kaupunki, jossa vallitsevat järjestys ja laki. Kaikki epäjärjestys ja kaaos aiheuttavat kammoksuntaa kansalaisissa. Isoisä lähettää Nelsonin postissa kotiin kesken kesäloman. Pääteasemalle saavuttuaan Nelson on yksin ja täysin hukassa. Apu löytyy suuren Zamba-tiikerin hahmossa. Kumppanusten matka kohti kotia muuttuu suureksi ja jännittäväksi seikkailuksi, jossa pohditaan, mitkä asiat ovat elämässä tärkeitä. Vaikuttava kirja kertoo ennakkoluuloista, ystävyydestä ja rohkeudesta, sekä havahduttaa huomaamaan aikuisten maailman järjettömyyksiä.

Nelson Tiikeritassu on arvioitu Lastenkirjahyllyssä.


Ville Hytönen: Pikku-Matelin laulu, Enostone kustannus 2019, kuv. Pete Revonkorpi.

Pikku-Mateli kannattelee laulullaan luonnon tasapainoa ja saa kaiken kasvamaan. Hiirenpoikasen kokoisella tytöllä on maailman kaunein ääni, jota kaikki kerääntyvät kuuntelemaan. Matelin väsyessä laulu loppuu ja maailma alkaa kadota ja kuolla. Mistä Pikku-Mateli saa voimaa jatkaa? Liikuttava tarina ottaa lempeästi kantaa ympäristöasioihin ja ilmaston-muutokseen.

Pikku-Matelin laulu on arvioitu Helsingin Sanomissa

Timo Parvela: Kepler62, Uusi maailma: Kuiskaajien kaupunki, WSOY 2019, kuv. Pasi Pitkänen. 

Joni ja salaperäinen X etsivät kesytetyn varjoleijonan kanssa Jonin kadonnutta Ari-veljeä. Matka Kepler62-planeetalla on yllätyksiä, vaaroja ja vaikeita valintoja täynnä. Vaelluksen edetessä ystävykset kohtaavat ihmeelliset kuiskaajat ja X:n rankan menneisyyden. Scifi-seikkailuromaanisarjan itsenäisessä osassa pilkahtavat toivo ja huumori synkän tunnelman keskellä.


Veera Salmi: Sorsa Aaltonen ja lentämisen oireet, Otava 2019, kuv. Matti Pikkujämsä.

Sorsa Aaltonen käy pullajonossa, missä käyvät linnut, joiden unelmista ei ole tullut totta. Lentopelko ja omituiset oireet pakottavat linnun lääkärin pakeille. Saamiensa ohjeiden mukaan Sorsa kohtaa pelkonsa ja opettelee tuntemaan itseään. Tarina kertoo osuvan vertaus-kuvallisesti meistä ihmisistä ja sisäisistä rajoitteistamme.

Annika Sandelin: Silkkiapinan nauru, suom. Maarit Halmesarka, Teos 2019, kuv. Linda Bondestam. (Alkuteos Silkesapans skratt, Förlaget & Berghs 2019.)  

Sademetsässä asuvat tapiiri ja silkkiapina ovat toistensa parhaat kaverit. Eräänä päivänä silkkiapina kuitenkin sairastuu ja kuolee. Musertava ikävä saa tapiirin pois tolaltaan. Kaunis ja lohdullinen teos kertoo koskettavasti ystävyydestä ja menetyksestä. Kirja mahdollistaa surun käsittelyn yhdessä lapsen kanssa.


Voittajat julkistetaan tammikuussa 2020. Molempien palkintojen arvo on 2020 euroa, ja palkinnot rahoitetaan Kopioston varoista.

Palkintoraatiin kuuluvat tutkija, tietokirjailija Sara Kokkonen raadin puheenjohtajana sekä   kirjastovirkailija Marjo Hämäläinen ja luokanopettaja Matias Laivamaa.


Topelius- ja Lydecken -palkintoehdokkuudet julkaistaan tavallisesti aina hieman Finlandia-palkintouutisoinnin jälkeen. 

Itse koen, että nämä ehdokkuudet myös mukavalla tavalla laventavat kotimaisen lasten- ja nuortenkirjavalikoiman kattausta, joskin Nuorisokirjailijat ry:n jakamat palkinnot eivät valitettavasti saa Finlandiaan verrattavaa suurta mediahuomiota. 

Nykyisen kustannuskentän murroksen aikaan on erinomaista, että ehdokasasettelussa on nostettu esiin monia pienkustantajien julkaisemia teoksia. 

On kiinnostavaa, että tekijöiden "vaihtovirtaus" pienten ja suurten kustantamoiden kesken on yleistynyt viime aikoina:  Briita Hepo-oja debytoi Myllylahden kautta vuonna 2015, ja nyt Otava on julkaissut hänen kolmannen nuortenromaaninsa. Ilkka Auer debytoi 2004 Lumen ja jään maa -sarjan avauksella Sysilouhien sukua Otavalta, ja nyttemmin hänen kauhufantasiansa ilmestyvät kauhukirjallisuuteen erikoistuneen Haamun kautta. 

Raadit ovat aina periaatteessa kustantajien varassa sen suhteen, kuinka aktiivisesti nämä lähettävät kirjoja työkappaleiksi raatityötä varten. Uskoisin, että Topelius- ja Lydecken-palkinnolle lähetetään kuitenkin määrällisesti enemmän teoksia kuin Kirjasäätiön Lasten -ja nuorten Finlandia -kisaan, koska mukaan ilmoitettavista teoksista ei tarvitse maksaa erillistä osallistumismaksua. 

Eri genret ovat hyvin edustettuina ja ajankohtaiset ilmiöt näkyvät ehdokaskirjoissa melko hyvin, joskin myös Lydeckenin ehdokasasettelussa on jälleen kerran tyystin unohdettu lukutaidon alkuun sopivat helppolukuiset, mutta juonenkäänteitään intensiiviset ja lastenromaanit. 

Topelius- ja Lydecken -palkinnot ovat kirjailijalle myönnettäviä, tekstin ansioihin perustuvia palkintoja, joten kuvituksen painoarvo on perusteluissakin siksi olematon.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti