Ystävyys ja luottamus ei synny itsestään, oppii Anni

Kaisa Paasto: Anni kaverinkesyttäjä, kuvitus Mari Ahokoivu, 116 sivua, Tammi 2020. 

Kotimaisia lastenkirjaesikoisia ei ilmesty nykyisin ruuhkaksi asti ja siksi ne ansaitsevat heti tuoreeltaan huomiota.

Kaisa Paasto (s. 1979) on Espoossa asuva kääntäjä-copywriter.

Hänen lastenromaaninsa Anni kaverinkesyttäjä alkaa hieman apeasti. 

Kaverin kaipuun ja nähdyksi tulemisen teemat  tuovat mieleen Mari Kujansivun Minä ja Muro -kirjan (Otava 2009). Onneksi Paaston esikoisen tunnelma vähin erin kääntyy valoisampaan suuntaan, vaikka mitään siloista ja myötäilevää onnelliseksi kiertyvää loppua ei väkisin synnytetäkään. 

Anni kaverinkesyttäjä aloittanee sarjan, sillä moni asia jää lopussa kiinnostavasti avoimeksi.

 Mari Ahokoivun kuvitus kiteyttää oivaltavasti
alakouluikäisen kokemia ulkonäkö- ja
suorituspaineita. Mari Ahokoivun kuvitusta
Kaisa Paaston lastenromaaniin
Anni kaverinkesyttäjä (Tammi 2020). 

Ystävän muuttaminen kauas näyttää olevan lasten- ja varhaisnuortenkirjoissa nyt toistuva lähtötilanne (esim.  Riikka Ala-Harjan Ebba-, Rose Lagercrantzin Dunne- ja Heidi Silvanin Tippi-sarjat) tyttösankarien elämässä.

Nelosluokkalaisen Annin paras kaveri Miisa on muuttanut Amerikkaan. Anni ei haluaisi mennä enää kouluun ja laskee toiveikkaasti jäljellä olevia koulupäiviä ennen joululomaa.

Sisarukset Anni ja Aleksi tulevat hyvin juttuun
isosta ikäerosta huolimatta. Mari Ahokoivun kuvitusta
Kaisa Paaston lastenromaaniin
Anni kaverinkesyttäjä (Tammi 2020).
 

Annin isoveli on jo 19-vuotias ja hän toipuu selkäleikkauksen jälkeen kotona. 

Akselilla on hyvät hoksottimet ja hän huomaa oitis, että jokin hiertää Annia.

Akseli oli sanonut, että Anni oli ehkä ruosteessa kaverien hankkimisessa! Oli siinäkin sana. Olisikin ollut näppärää, jos hän olisi voinut mennä kauppaan ja valita kaverin tai pari pitkästä hyllystä. Hän olisi ostanut juuri sellaisen kaverin kuin Miisa. Sellaisen, jota naurattavat samat jutut kuin häntä ja joka tykkäsi luomusten tekemisestä enemmän kuin mistään muusta. 

 Stina ja Julia olisivat jääneet hyllyyn. Annia hymyilytti kuvitella heitä istumassa hyllyllä ale-tarrat otsassa ja viittilöimässä ”osta minut! Osta minut!”. Ajatus oli aika häijy. Ehkä Koulu-Anni oli kaiken lisäksi ilkeäkin.  

Oivallus oli tämä: Anni ei ollut koskaan itse hankkinut kaveria! Äiti ja Miisan äiti olivat laittaneet hänet ja Miisan vierekkäin hiekkalaatikkoon, kun he olivat vielä taaperoita isoissa haalareissa, joten sitä ei laskettu. Siitä eteenpäin Miisa oli aina hankkinut heidän yhteiset kaverinsa. 

 Miisa oli tehnyt asiat hänelle helpoiksi.

Annin fantasiassa häneen ylimielisesti suhtautuvat
bestikset ovat kaupan hyllyllä alennuksessa.
 Mari Ahokoivun kuvitusta Kaisa Paaston lastenromaaniin
Anni kaverinkesyttäjä (Tammi 2020),
 

Annille on hankittu minipossu Vaappu. Vanhemmat tosin muistuttavat, että kasvattajan kanssa on sovittu possu olevan heillä koeajalla ja se voidaan tarvittaessa palauttaa.

Lemmikin tuoma vastuu  ja siihen sitoutuminen tulee erinomaisesti esille perheen arjen kuvauksessa. Äiti muistuttaa, että Anni mankui pitkään lemmikkipossua itselleen. Siihen Anni puuskahtaa vihaisena, että ei olisi ollut pakko suostua!

Mari Ahokoivu on laajentanut viime aikoina kuvitusrepertuaariaan aikuisten ja lasten sarjakuvista myös lastenkirjallisuuteen. Hänen ihmishahmonsa ovat pelkistettyjä, mutta silmiin ja kehon kieleen tallentuu silti tärkeitä tunnetiloja.

Vaappu-possu ottaa vähitellen tuntumaa emäntäänsä. Mari Ahokoivun kuvitusta Kaisa Paaston lastenromaaniin 
Anni kaverinkesyttäjä (Tammi 2020). 

Ystäviin ja lemmikkeihin näyttävät pätevän samat konstit: luottamusta ei synnytetä hetkessä ja ystävän luonteen tai kiinnostuksen kohteisiinkin on parasta sopeutua. Ystävyyden alku luokkakaveri Riian kanssa ei ole yhtä bling-blingiä, mutta Anni luottaa siihen, että yhteinen sävel ajan oloon kyllä löytyy.

Isoveli Akseli kiteyttää jälleen nasevasti ystävyyden ydintä toteamalla, että "Tutustuminen on kovaa työtä". 

Kustantajan ennakkotiedoissa kerrotaan kirjassa olevan ”Serranon perhe -meininkiä kotona ja koulussa”. 

Vertauksessa viitataan espanjalaiseen kahdeksan tuotantokauden mittaiseen, 2003–2008 Espanjan televisiossa ja sittemmin myös muualla esitettyyn tv-draama-komediaan. 

Yksityiskohtana kiinnostava on kansikuva, jossa uusi ystävä Riia näyttää olevan ruskeaihoinen. Sisäsivujen kuvituskuvissa tytön ihonväri on sitä vastoin vaalea.