perjantai 6. maaliskuuta 2020

Mikä on rakkauden hinta?

















Elina Kilkku: Ihana tyttö, 287 sivua, Bazar 2020. Kansikuva Satu Kontinen. 





Teatteriohjaajana ja näytelmäkirjailijana tunnetun Elina Kilkun nuortenromaani lienee ensimmäinen kotimainen ”aihe edellä”  metoo -kampanjan hengessä seksuaalisesta ahdistelusta nuorille suunnattu teos.  

Ihanan tytön takakannessa sanotaan romaanin ”vievän #metoon askelta pidemmälle”. 

Rakenteeltaan se on varsin konventionaalinen kehitysromaani 15-vuotiaasta tytöstä elämän taitekohdassa.

Liki 300 sivussa olisi monin paikoin ollut tiivistämisen varaa.  

Romaani tulee toistaneeksi monia nuortenkirjallisuuden kliseitä esimerkiksi sukupuoliasioista velvollisuudentuntoisesti luennoivan ”papiljottiterkkarin” hahmon kautta. 

Ajankuvana sitä vastoin on kiinnostava Reetan kaloreita kammoksuva äiti, jolle ”rasvaprosentti oli merkittävin ihmisarvon mitta”.

Iso osa äidin ja tyttären viestinnästä näyttää rajoittuvan Reetan ja äidin ruokailuhetkiin, joissa äiti korostaa aterian vähäkalorisuutta. 

Reetta näkee paikallisen teatterin ilmoituksen nuorisomusikaallista, johon etsitään koe-esiintyjiä. Muut hakijat ovat jo lukiolaisia, mutta kaikkien yllätykseksi Reetta valitaan päärooliin ihanaksi tytöksi.

Musikaalin ohjaaja on nelikymppinen Jarmo. Reetta ottaa tavakseen tulla harjoituksiin hyvissä ajoin ennen muita. 

Reetta havahtuu, kun huomaa katsovansa Jarmoa eri tavalla:

Jarmo näytti erilaiselta kuin ennen. Kuin se olisi voinut syöksyä saman tien mun kimppuun. Tajusin menneeni liian pitkälle. Äiti oli ollut oikeassa. Mä olin tyrkkyhutsuliian nuori. Periaatteessa nimittely oli epäsolidaarista ja tuki naisten sortoa, mutta lamauttava häpeä esti tehokkaasti kaikki kriittiset ajatukseni. 


Reetta tiedostaa liikkuvansa kaltevalla pinnalla. Muut teatteriproduktion nuoret ilmaisevat myös huolensa, mutta tyttö ei siitä piittaa.  

Hän keskittyy pohtimaan, missä menevät sopivaisuuden rajat: poskisuukko, suoraan suulle suutelu kielellä vai ilman, suudelman kesto, koskettelu suutelun aikana.

Tyttö haluaa myös kyseenalaistaa ajatuksen siitä, että vain miehet voisivat olla hyväksikäyttäjiä seksuaalisissa suhteissa. Tämän osalta Kilkku ottaa rohkeasti kantaa, mutta ei silti vie tämän aiheen käsittelyä loppuun asti. 

Uskoin tasa-arvoon myös seksuaalisuudessa, mutten silti voinut olla miettimättä Jarmon todellista motiivia viettää niin paljon aikaa mun kanssa. Tietenkään ei voinut olla niin, että liikaa seksiä haluavat naiset olivat huoria ja kaikki miehet halusivat vain seksiä. Mutta mitä jos tämä yksi mies halusikin?

Reetan mielestä kyse ei kuitenkaan ole hyväksikäytöstä.

Me oltiin ennemminkin kollegoita kuin opettaja ja oppilas. Mä olin jo niin lähellä täysi-ikäisyyttä, ja Jarmonkin mukaan valovuosia ikäisiäni edellä, joten kyllä mulla oli oikeus päättää mitä tein ja kenen kanssa. 


Aikuinen lukija tulkitsee tytön käytöksen johtuvan myös vanhempien avioerosta. Reetta hakee Jarmolta sitä hyväksyntää, jota oma isä ei hänelle ymmärrä tai ehdi antaa. Isällä on uuden vaimonsa kanssa pikkulapsivaihe elettävänään eikä hänellä ole aitoa kiinnostusta tyttärensä asioihin. 

Aikuinen lukija myös näkee alusta lähtien Jarmon rakentaman machon suojakilven taakse  ja tunnistaa tämän vedättävän yhtä härskisti sekä alaikäistä ihastustaan että vaimoaan. 

Romaanin käännekohtana on Reetan radiosta kuuntelema kappale, jossa puhutaan rakkauden hinnasta.

Olin ajatellut maksavani tuskallisen kallista hintaa, mutta tekeväni silti ihan hyvät kaupat. Mua kuitenkin raivostutti, etten voinut täysillä nauttia elämäni kauneimmasta ihmissuhteesta vaan sain jatkuvasti pelätä, että suhde loppuisi  ja toisaalta että se ei loppuisi. Sen lisäksi mä pelkäsin kuollakseni, mitä ihmiset puhuivat meistä. Mua inhotti oma heikkouteni. Mua inhotti olla kliseinen teini-Lolita. 


 Jarmolla ei ole juurikaan koulutusta ohjaajan työhön, mutta rohkeutta häneltä ei silti puutu taiteellisen kunnianhimon kanssa. Ihana tyttö -musikaaalin  katsojat voivat äänestää näytelmälle kahdesta vaihtoehdosta mieleistään loppuratkaisua. 

Myös romaanissa on kaksi loppuratkaisua.

Ensimmäinen on sovinistinen, sovinnainen ja yhteisön aikuisten näkökulmasta hyväksikäyttöä hyssyttelevä.  

Toinen loppuratkaisu kyseenalaistaa Jarmon toiminnan, asettaa hänet rikosoikeudelliseen vastuuseen. Tässä ratkaisuvaihtoehdossa kertojan ja lukijan myötätunto asettuu ehdoitta hyväksikäytön kokeneen alaikäisen nuoren puolelle. 

Elina Kilkun tapa käsitellä seksuaalista hyväksikäyttöä alaikäisen tytön näkökulmasta ei mielestäni ole omintakeinen, mutta parhaimmillaan se saattaa silti havahduttaa teini-ikäisiä työstämään aihetta sekä yksin että yhdessä muiden kanssa. 

Edelleen pidän tämän vaikean aiheen käsittelyistä onnstuneimpana jo kahdeksan vuotta sitten ilmestyneen Terhi Rannelan Yhden promillen juttuja -kertomuskokoelman (Otava 2012) tarinaa  Vaa´an tähtikuvio, jossa tytöt käräyttävät aikuisen miehen netissä tapahtuneen hyväksikäytön.

Nykyinen talentti- ja kykyjenetsintäkilpailujen suosio ruokkii  nuorten unelmia tulla kuuluisaksi ja nähdyksi parrasvalojen loisteessa. Teatterimaailman kuvauksena Elina Kilkun Ihana tyttö on hyvinkin asiantunteva ja kiinnostaa varmasti urasta haaveilevia nuoria. 

Teatteri ja itseilmaisu näkyy nyt muissakin varhaisnuorten- ja nuortenkirjoissa (esim. Heidi Silvan: Lava kutsuu, Tippi, Myllylahti 2019  ja Katariina Leino: Noitasiskot, Aviador 2029). 




Lisää kirjoja lasten ja nuorten oman kehon ääriviivoista ja rajojen asettamisesta  

Lapsille


Raisa Cacciatore, Susanne Ingman-Friberg & Osmo Penna: Pipunan ikioma napa. Jokaisella on oikeus päättää omasta kehostaan, Lasten Keskus 2019.

Sari Vento & Mika Launis: Peikonhäntä, WSOY 2007.

Isabel Abedi & Julia Kaergel: Enni Possunen sanoo En! Eli ei vieraiden mukaan saa lähteä kukaan, suom. Maisa Savolainen, Lasten Keskus 2005.

Gisela Braun & Dorothee Wolters: Suuri ei ja pieni ei, suom. Eila Kyllästinen, Mannerheimin Lastensuojeluliitto 2001.

Erna Osland: Punaisen huoneen tyttö, suom. Katriina Savolainen, Tammi 1994. 


Nuorille


Jukka Behm: Pehmolelutyttö, WSOY 2017.

Kirsi Pehkonen: Aloituskiekko, Karisto 2011.

Marja-Leena Lempinen: Punainen lumme, WSOY 2008.

Marika Uskali: Hopeanorsu, WSOY 2004.

Inka Nousiainen: Kivienkeli, Tammi 1993.

Rauha S. Virtanen: Ruusunen, WSOY 1968.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti