Satu Blomerus, Helena Korpela, Seija Roth & Irmeli Matilainen: Kulje kansamme. Suomen romanien historiaa lapsille, 72 sivua, Opetushallitus 2019.
Tänään vietetään romanien kansallispäivää.
Opetushallitus on tuottanut viime vuosina uutta oppimateriaalia romanilasten opetukseen, ja Suomen romanien historiaa ja nykypäivää valtaosin sarjakuvakerronnan kautta havainnollistava tietokirjavihkonen Kulje kanssamme on osa tätä hanketta.
Julkaisu on suunnattu lähinnä alakouluikäisille eri oppiaineisiin (esim. äidinkieli, historia, elämänkatsomustieto), mutta sen monipuolinen tietoaines kiinnostaa myös aikuista.
Näkökulma pidetään onnistuneesti lasten tasolla, kun romanilapset kertovat toisilleen perheiden ja sukujensa arjesta, harrastuksista ja perinteistä.
Kirjan ”vinkkaava” sisällysluettelo on erityisen hauskasti toteutettu, mutta
taitto ja visuaalinen ulkoasu ovat harmillisen vanhanaikaisia.
Romanikielen kunnioitus ja sukurakkaus ovat ymmärrettävästi keskiössä. Omat lukunsa ovat saaneet romanien rakkaus käsitöihin, musiikkiin, hevosiin ja hengelliseen elämään. Koulunkäynnin ja ammatinhankimisen tärkeyttäkin onneksi korostetaan eri yhteyksissä.
Menneen ajan ja nykyajan kerrontaa on välillä hankala erottaa, kun eri sukupolvien romanit kertovat vaiheistaan.
Sodan jälkeen romaneilla oli vaikeuksia löytää itselleen asuntoa. Irmeli Matilaisen kuvitusta tietokirjaan Kulje kanssamme. Suomen romanien historiaa lapsille (Opetushallitus 2019). |
Valtaväestön ennakkoluulot romaneja kohtaan tulevat pariin otteeseen esille lähinnä neutraalisti kuvien kautta esille, mutta lopussa todetaan syrjinnän olevan nykyisin laissa kielletty.
Viimeisessä ”Tuntemattomasta tutuksi, syrjinnästä tasa-arvoon" -nimisessä osuudessa Somaliasta perheineen Suomeen muuttanut Hassan ja romanipoika Toni ystävystyvät päiväkodissa, kun huomaavat että heidän äitinsä pukeutuvat arkenakin muiden mielestä juhlavaatteisiin.
Enid Blytonin Viisikoissa roistot olivat usein romaneja ja asiallinen tieto romanikulttuurista on ollut vielä senkin jälkeen pitkään lasten- ja nuortenkirjoissa varsin vähäistä.
Valtakulttuurin ja romanien kulttuuri kohtasivat kiinnostavasti Tuula Saarron nuorten aikuisten romaanissa Suljetut ovet (Otava 1972), joka pohjautui osin Saarron omiin kokemuksiinsa hänen mentyään naimisiin romanimiehen kanssa.
Tuula Kallioniemen lastenromaaneissa on ollut useampia romanitaustaisia lapsia, mm. Reuhurinne-sarjan romanityttö Ramona oikoo myös tarvittaessa romaneihin liittyviä ennakkoluuloja.
Kallioniemen varhaisnuortenromaanissa Kaksoisolennot myös toinen päähenkilöistä on Suomeen Romaniasta tullut Mihai.
Todellisia kulttuuritekoja ovat alunperin Pieni Karhu -kustantamon kautta vuosina 2009 ja 2011 ilmestyneet Yökettu-kuvakirjat, jotka kertovat alakouluikäisen romanitytön, Miran ja tämän perheen, arjesta. Kulje kanssamme -tietokirjasen kuvittanut Irmeli Matilainen on kuvittanut myös nämä kuvakirjat.
Uusia lasten- ja nuortenkirjoja romaneista:
Helena Blomérus, Satu Blomérus, Helena Korpela, Irmeli Matilainen: Rassako reevos – Yökettu, 119 sivua, Opetushallitus 2017. / kaksikielinen laitos kolmesta Yökettu-kuvakirjasta.
Seija Roth: Lokko Lamjaha – Kevein askelin. Poemi ta riimi kentenge – Runoja ja riimejä lapsille. Kuvittanut Tuuli Saarekas, 112 sivua, Opetushallitus 2015. / lastenrunoja suomeksi ja romaniksi.
Helena Blomérus, Satu Blomérus, Helena Korpela & Irmeli Matilainen: Mitä sait säkkiisi, yökettu? ja Minne matka, yökettu? Pieni Karhu 2009 ja 2011.
Tuula Kallioniemi: Reuhurinne-sarja, Otava > romanityttö Ramona
Tuula Kallioniemi: Kaksoisolennot, Otava 2018 > romanikerjäläinen Mihai
Elina Rouhiainen: Väki-sarja: Muistojenlukija, Tammi 2017; Aistienvartija, Tammi 2018 > Kiuru-tytöllä on äidin suvun puolelta romaniverta ja hän tutustuu myös kahteen romaniveljekseen.
Olen aika uusi blogisi lukija, mutta blogisi on saanut minut miettimään lastenkirjallisuutta syvemmin ja ymmärtämään enemmän kuinka tärkeä osa kirjallisuutta se on.
VastaaPoistaKiitos.
VastaaPoistaKiitos, Mikko. Tällainen palaute koskettaa minua erityisesti.
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden äärelle havahduttaminen on nimenomaan yksi tärkein
tavoitteeni tässä asiantuntijatyössäni.