Anni Swan: Lumolinna. Kuvitus Mari-Annikki Serdijn, tekstin nykyaikaistus Anna Pölkki, 31 sivua, Kangasniemen kirjasto 2020.
Lastenkirjaklassikoista tehdään aika ajoin uusia laitoksia, joilla halutaan herättää uusien sukupolvien kiinnostus vanhaan teokseen. Usein klassikko kuvitetaan uudelleen ja toisinaan myös tekstiä päivitetään hienovaraisesti.
Paljon harvinaisempaa on se, että yksittäisiä, rakastettuja vanhoja satuja nostettaisiin nykyisin esille uusina kuvakirjaversioina.
Kangasniemen kirjasto on julkaissut Anni Swanin vuonna 1905 alun perin satukokoelmassa ilmestyneen Lumolinna-sadun kuvakirjana.
Lastenkirjallisuuden pien- ja omakustantamisen kentällä Lumolinna on tyypillinen esimerkki onnenkantamoisista, useamman sattuman siivittämästä onnistuneesta lopputulemasta.
Anni Swan (1875–1958) vietti perheineen kesiä Etelä-Savossa Kangasniemen Kotavuoressa ja sotavuosina perhe asui siellä myös ympärivuotisesti.
Limingan taidekoulussa ja Lapin ammattikorkeakoulussa kuvataidetta opiskellut Mari-Annikki Serdijn oli Kangasniemen kirjastossa työkokeilussa. Hän ryhtyi kuvittamaan Anni Swanin Lumolinna-satua yhdeksäsluokkalaisille suunnattua kirjaston satutuokiota varten, tavoitteena tutustuttaa nuoria paikkakunnalla vaikuttaneen kirjailijan tuotantoon sanoin ja kuvin.
Kirjastonjohtaja Sari Tulla piti kuvituksia niin onnistuneina, että idea laajeni kuvakirjahankkeeksi. Kangasniemellä asuvaa ruotsin ja äidinkielen opettajaa Anna Pölkkiä pyydettiin modernisoimaan Swanin hieman vanhentunutta kieltä, ja lupa saatiin myös Swanin perikunnalta.
 |
Jugendin koristeelliset muodot ja luonto muodostavat jyhkeän kehyksen Mariaanan ja kääpiökuninkaiden kohtaamiselle. Mari-Annikki Serdijnin kuvitusta Anni Swanin satuun satukuvakirjassa Lumolinna (Kangasniemen kirjasto 2020). |
Sadussa Mariaana lähtee poimimaan puolukoita sisarustensa kanssa. Tyttö erkaantuu muista ja päätyy syvälle metsään. Hän astuu kultaisesta portista Lumolinnaan, jonne ei yksikään ihmislapsi ole aiemmin astunut.
– – Ja voi – mikä linna! Kuinka ihana ja ihmeellinen! Seinät olivat lumivalkeista lumpeenkukista, katto tummanpunaisista ruusuista ja ikkunat kimaltavista kastehelmistä. Olisi voinut luulla rakennuksen luhistuvan maahan vähimmästäkin tuulenhenkäyksestä, mutta ei. Linna oli pysynyt siinä pystyssä jo vuosisatoja yhtä ihanana ja kukoistavana. – –
 |
Kultakantisista koreista liihottelee välkkyväsiipisiä haltioita. Mari-Annikki Serdijnin kuvitusta Anni Swanin satuun satukuvakirjassa Lumolinna (Kangasniemen kirjasto 2020). |
Mariaanalla on erityiset satusilmät, joita ei ole läheskään kaikille suotu. Monet ihmisistä kieltävät kokonaan satujen taikavoiman, ja siksi Lumolinnasta oli tullut sadun viimeinen tyyssija.
Marianna viihtyy Lumolinnassa, mutta kaipaa toisaalta myös entistä elämäänsä.
Hän rikkoo kääpiökuninkaiden ja haltioiden asettamia sääntöjä. Rangaistuksena on muodonmuutos viuluksi, mutta pyyteetön, tosi rakkaus voi onneksi murtaa taian…
Swanin taidesatu ammentaa lähtökohdiltaan kansansatujen maailmasta, mutta siinä näkyy myös julkaisuajankohdalle tyypillinen luontoa elollistava jugend-henkisyys.
Sadussa kerrotaan esimerkiksi kukkasista, joiden ”sylistä hypähtää pikku haltia. Ja samalla kaikki kukkaset avaavat yhtä aikaa kupunsa, joista jokaisesta ilmestyy pieni olento”.
 |
Lumolinna-satua ovat kuvittaneet eri kokoelmissa Martta Wendelin (vasemmanpuoleinen värikuva) ja Rudolf Koivu (oik.)
1920–40-luvulla satukokoelmien kuvitus oli vielä niukkaa. Kumpikin on valinnut yhden kohtauksen Lumolinnan kuvituskuvaansa. Niissä kummassakin Mariaana kuvataan hyvin lapsellisena, lettipäisenä pikkutyttösenä.
Mari-Annikki Serdijn sekatekniikkakuvitus (vesiväri, akryyli, tussi) esittelee Mariaanan nuorena, solakkana ja sadunomaisen viehkeänä neitona.
Serdijn suosii murrettuja värejä, joita hän tehostaa esimerkiksi ylevällä violetilla, vaaleansinisellä ja sydänveren punaisella.
 |
Sadun romanttiseksi kiertyvässä lopppuratkaisussa sokeasta kyyryselkäisestä Niilosta sukeutuu komea prinssi. Mari-Annikki Serdijnin kuvitusta Anni Swanin satuun satukuvakirjassa Lumolinna (Kangasniemen kirjasto 2020). |
Luontoon liittyvät kuva-aihiot muodostavat koko sivun kuvitukselle usein eräänlaiset kehykset.
Paikoin kuvan pääaiheet nousevat hiukan liian hennosti irti kokonaisuudesta, mutta onneksi Serdijn onnistuu satumaisissa visualisoinneissaan silti välttämään liiallisen asetelmallisuuden.
Anna Pölkki on uudistanut pieteetillä Anni Swanin kieltä esimerkiksi lyhentämällä monipolvisia virkkeitä ja kääntämällä sanajärjestystä nykykielen mukaiseksi.
Pitkähkö satu on taitettu kahdelle palstalle.
Satu pääsee parhaiten oikeuksiinsa eläytyvän ääneen luennan kautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti