Elisa Nieminen: Rikki revityt, 316 sivua, Myllylahti 2020. Kansikuva Susanna Mandelin.
Elisa Niemisen nuortenromaani Rikki revityt kertoo narsismista ja läheisriippuvuudesta.
Se avaa jälleen yhden kiinnostavan näkökulman tämän vuoden lasten- ja nuortenkirjatarjonnassa isosti näkyvään perhedynamiikan teemaan.
17-vuotias Eve on aloittanut lähihoitajan opinnot ja muuttanut poikaystävänsä kanssa yhteen.
Juuse tähtää jääkiekon ammattilaiseksi ja havittelee paikkaa SM-liigasta. Viehätys yhteisestä kodista ja parisuhdearjesta väljähtyy nopeasti, kun Juusen kaikki vapaa-aika menee treeneissä.
Askeleni pysähtyvät ja huulteni välistä pakenee raskas huokaisu. Nämä lämpöä huutavat seinät, joiden paino tuntuu tällä hetkellä olevan yksin minun harteillani, yrittävät supistaa minut kasaan ja minusta tuntuu, että ne alkavat siinä pikkuhiljaa onnistua. Samassa ymmärrän, että koti, johon muuttoa viime kesänä odotin enemmän kuin mitään muuta, alkaa ahdistaa minua.
Eniten Even elämää varjostaa kuitenkin isoveli Jiska, joka pitää koko perhettä jatkuvassa hälytystilassa.
Jiskan ja Even äiti on menettänyt jo kauan sitten elämänhallintansa jatkuvan masennuksen takia, ja Even isäkin välttelee jostain syystä katsomasta tytärtään suoraan silmiin. Jiskan biologinen isä on kuollut.
Paras ystävä Sara myötäelää Even tuntoja, mutta kannustaa kuitenkin painokkaasti tekemään enemmän ”juttuja ihan itses takia”.
Sattumalta Eve kohtaa rastatukkaisen Micken, joka on muuttanut isänsä kanssa lapsena Suomeen Norsunluurannikolta. Micken seurassa Eve rentoutuu ja havahtuu monella tapaa.
Eve ryhtyy pohtimaan, mitä pitäisi tehdä, ”kun kaikkien pahin ihminen maailmassa on oma perheenjäsen” – ”voiko veljeään jättää ja sysätä pois elämästään?”
Even pahan olon, syyllisyyden ja suoranaisen ahdistuksen ja läheisistä huolehtimisen kierre tuodaan monin eri tavoin havainnollisesti esille.
Moneen otteeseen hän epäilee jo omaakin mielenterveyttään ja uskoo olevansa vainoharhainen, sillä niin taidokkaasti Jiska osaa selittää asiat parhain päin tai pystyy sumuttamaan ihmisiä, joiden kanssa on tekemisissä.
Lukijan tekee monessa kohdassa mieli tuupata Eve pois altistavista tilanteista ja kannustaa tätä hakemaan ammattiapua.
Vaikka jo lapsuudesta juontuvat perhetraumat alkavatkin vähitellen aueta, tapahtumat etenevät dramaattisesti kohti traagista loppuhuipennusta.
Lisäkierrettä ja jännitystä tuo vielä Jiskan uusi tyttöystävä Linnea, jolla on leikki-ikäinen tytär Martta aiemmasta parisuhteesta. Linnealle ja Jiskalle on tulossa yhteinen lapsi, ja Even huoli heidän turvallisuutensa takaamisesta kasvaa entisestään.
Elisa Niemisen kerronta on intensiivistä ja juoni imaisee mukaansa. Nieminen on tehnyt taustatyötä narsistisen persoonallisuushäiriön osalta ja haastatellut terveydenhuollon ammattilaisia.
Romaanin lopun jälkisanoissa hän toteaa, etteivät romaanin fiktiiviset tapahtumat kaikilta osin noudata esimerkiksi lastensuojelun käytänteitä. Fiktiivisessä nuortenromaanissa kerronnan jännite alistetaan – vallan ymmärrettävästi – toisinaan uskottavuuden ja viihteellienin kerronnan edelle.
Nuortenromaanin Rikki revityt voi käsittelytapansa ja kerrontansa puolesta luokitella ns. sick lit -kirjallisuudeksi.
Genre yleistyi 2010-luvulla ensin yhdysvaltalaisessa YA-kirjatarjonnassa.
Yksi genren merkittävistä aloittajista oli John Greenen The Fault in Our Stars (2012, suom. Tähtiin kirjoitettu virhe, WSOY 2013) sekä Jay Asherin 13 Reasons Why (2007, suom. Kolmetoista syytä, Otava 2014). Molemmista kirjoista on tehty myös filmatisoinnit.
Nuortenkirjallisuuden sick lit -tarinoissa kuvataan vakavaa sairastumista, kuolemaa ja mielenterveyden häiriöitä nuorten päähenkilöiden kautta. Rankat aiheet tuodaan usein esille ihannoidussa valossa ja paraneminen vakavista fyysisistä tai psyykkisistä sairauksista esitetään joskus jopa hieman falskisti. Toisinaan kirjat voivat kuitenkin myös lisätä lukijan tietämystä ja empatiaa ja kartuttaa tietoa eri aihealueista. Muutamista kirjoista löytyy nykyisin myös verkko-osoitteita, joiden kautta voi hakea apua terveyden ja lastensuojelun ammattilaisilta.
Söderholm ja Kilkku ovat hyödyntäneet romaaneissa myös omia kokemuksiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti