Jos tahtoo palata kotiin, täytyy uskaltaa myös lähteä

 

Katri Kirkkopelto: Molli ja maan ääri, 33 sivua, Lasten Keskus 2019. 

 

Katri Kirkkopellon Molli- ja Piki-kuvakirjat ovat levinneet laajasti varhaiskasvatukseen.

 

Ensimmäinen Molli-kirja ilmestyi jo vuonna 2013, eli jo ennen nykyistä tunnekasvatustaitojen buumia.

 

Tänä vuonna on ilmestynyt kaksi kuvakirjaa: Molli ja iltahepuli ja Piki ja pöljä päivä sekä ammattikasvattajille suunnattu oheismateriaali Meidän juttu, kiusaamisen ehkäisy lasten vertaisryhmissä yhdessä Tiina Haapsalon kanssa. 

 

 

Lasten ja nuorten Finlandia-palkinnon ehdokkaaksi nostettu  Molli ja maan ääri ilmestyi itse asiassa jo viime vuonna, mutta palkinnon säännöt mahdollistavat, että kilpailuun voi lähettää myös edellisen vuoden palkinnon ilmoittautumismääräpäivän jälkeen ilmestyneitä teoksia. 

Oman seurantani mukaan nyt on ensimmäistä kertaa hyödynnetty tätä mahdollisuutta.  

 

Molli-kuvakirjojen suosio perustuu sympaattiseen, karvaiseen ja suurisilmäiseen satuhahmoon, jonka voi ajatella jopa peilaavan suomalaista kansallisluonnetta: Molli on omissa oloissaan viihtyvä, mietteliäs, arka ja se suhtautuu kaikkeen uuteen hieman epäluuloisesti.

 

Mollin ystävä Sisu tulkitsee Mollin käytöstä ja arvelee Mollin potevan matkakuumetta. Molli itse ei ole diagnoosista kovin innoissaan.

Mollin katseessa on suomalaiskansallista melankoliaa. 
Katri Kirkkopellon kuvitusta kuvakirjaan
Molli ja maan ääri (Lasten Keskus 2019). 

 

Sisu varustaa Mollin silti päättäväisesti matkalle. 

 

Mollin ilmeissä näkyy pelkoa, epäuskoa, hämmennystä, mutta vähitellen myös uteliaisuutta ja ällistelyä.

 

Kirkkopelto käyttää usein tehokeinona koko sivulle levittyvissä kuvituskuvissaan sarjakuvamaista kerrontaa, joka kuvaa Mollin matkan etenemistä hahmon vaihtuvan liikekielen kautta.

 

Epäröivä askellus vaihtuu vähitellen
uteliaaksi ja reippaaksi. Katri Kirkkopellon kuvitusta
kuvakirjaan Molli ja maan ääri (Lasten Keskus 2019). 

Molli kohtaa matkallaan kummallista kieltä puhuvan pitkänokkaisen vihreän otuksen. 

Yhteistä kieltä ei löydy ja kohtaaminen laukaisee Mollissa myös koti-ikävän.

Kirkkopellon myötäelävä ja sopivasti tavallisesta arjesta satumaailmaan loitontava kuvitus on oivallinen alusta lähteä keskustelemaan lasten kanssa monista tutuista, arkisista asioista, tunteista ja sosiaalisuuteen liittyvistä pulmatilanteista.