tiistai 8. joulukuuta 2020

8. luukku: ”Talvi muuttuu joka päivä”
















Heidi Viherjuuri: Hilja ja täydellinen talvipäivä, kuvittanut Nadja Sarell. 100 sivua, Mäkelä 2020.

 






Lastenkirjoista löytyvät vielä hanget valkeat nietokset.

 

Heidi Viherjuuren Hilja-lastenromaanisarjan viidennessä osassa nautitaan vuodenvaihteen viimeisistä lomapäivistä. 

 

Nopeasti vaihtuvat säätilat aiheuttavat kuitenkin päänvaivaa:

 

Ulkona meitä tervehtii kostea suojasää. Tuntuu siltä, että talvi muuttuu joka päivä. Linna seisoo vielä pystyssä, mutta lumilaivan laidat ovat jo romahtaneet. Nurmikko kuultaa lumen läpi niiden ympärillä. Isä sanoo, että hänen lapsuudessaan maa pysyi valkoisena kuukausia, mutta sitä minun on vaikea kuvitella. 

 

Martti-serkku tulee viettämään lomaa Hiljan perheeseen. 

 

Martin vanhemmat ovat jatkuvasti työmatkoilla ja tulee halvemmaksi laittaa poika hoitoon sukulaisiin kuin palkata lastenvahti kotiin.

 

Martti kertoo serkuilleen myös saaneensa joululahjaksi tietää, että hänestä tulee isoveli, ja asia hämmentää monella tavalla.

 

Lastenromaanissa kilpaillaan myös Martti-serkun huomiosta ja pohditaan mustasukkaisuutta yleisemmällä tasolla.

 

Hiljalla sekä hänen siskoillaan Veinillä ja Taimilla on arjessaan monta heistä aidosti kiinnostunutta aikuista, joilla on myös aitoa halua tempautua lasten leikkeihin.  


Vanhempien ja vaarin lisäksi lapsilla on peräti kolme bonusmummoa.

 

Tapahtumat huipentuvat pilkkikisoihin, joita säätkin onneksi suosivat.

 

Heidi Viherjuuri löytää tavallisesta arjesta riittävästi aineksia Hilja-sarjaan ja osoittaa, ettei aina tarvita juoneen erityisiä äkkikäänteitä ja toinen toistaan kummallisempien tapahtumien tykitystä.

 

 

 

 

 

 

 

4 kommenttia:

  1. Arjen ilot ja surut ovat Hilja-kirjojen voimavara. Ihanaa, kun aina ei tarvita taikuutta ja kommervenkkejä.

    VastaaPoista

  2. Just näin, Salla, hyvä kiteytys!

    VastaaPoista
  3. Voi miten hienosti olette kiteyttäneet Hiljan maailman. KIITOS!

    VastaaPoista

  4. Heidi, itse ilahdun usein juuri yksinkertaisesta, konstailemattomasta toteutuksesta, jossa
    ei "laskelmoida liikaa" jollain raflaavaksi ajatellulla tehosteella.

    VastaaPoista