Kristina Sigunsdotter & Clara Dackenberg: Landet som icke är, 86 sivua, Förlaget 2020.
Kristina Sigunsdotterin ja Clara Dackebergin Landet som icke är kertoo suomenruotsalaisesta modernistista, runoilija Edith Södergranista (1892–1923).
Kyse ei kuitenkaan ole viime vuosina yleistyneestä naisten sankaritarina -konseptiin kuuluvasta lasten tietokirjasta, vaan omintakeisesta ja kohderyhmiä karttavasta kasvutarinasta.
Yksinomaan esineenä kirja on tavattoman kaunis.
Kirjan nimi ja tekijät on stanssattu hopeavärillä kirjan kanteen ja kannen tumma sininen luo teokselle aivan erityisen intensiteetin.
Edith Södergran sairastui keuhkotautiin 16-vuotiaana 1908.
Hänen isänsä oli kuollut tautiin edellisenä vuonna.
Edithiä hoidettiin Nurmijärvellä Nummelan parantolassa ja tähän ajanjaksoon sijoittuu myös Sigunsdotterin ja Dackenbergin teos.
Jag stod ensam kvar
en flicka på ett sanatorium
med blödande lungor
bleg rödögd
i min vita bäddskjorta
jag var nästan lika vit själv.
 |
| Äidin vierailuun liittyvä huoli tiivistyy kuvituksen harmaaseen väriskaalaan. Viherkasvi ja punainen kirja kuvan vasemmassa ylälaidassa vihjaavat kuitenkin potilaan elämänhalusta. Clara Dackenbergin kuvitusta Kristina Sigundsdotterin kirjaan Landet som icke är (Förlaget 2020). |
Kustantamo Förlagetin katalogissa teos on luokiteltu lastenkirjallisuudeksi. Kirja on yksi kuudesta lastenkirjallisuuden Runeberg Junior -ehdokkaasta.
Sisältönsä puolesta se karttaa kuitenkin kaikkia keinotekoisia määritteitä tai etuliitteitä.
Mielestäni teos täyttää kuvitetun säeromaanin kriteerit.
Sigunsdotterin kieli on latautunutta, kerroksellista ja äärimmmäisen intensiivistä.
Takautumat, kuumehoureet ja tytön reaaliaikaiset havainnot sekoittuvat toisiinsa.
Edith Södergranin runouteen perehtynyt lukija löytää suoria viitteitä runoilijan tuotantoon ja sen keskeisiin teemoihin.
 |
| Vanhasta huvilasta löytyy huoneita, joissa eletään eri vuodenaikoja. Clara Dackenbergin kuvitusta Kristina Sigundsdotterin kirjaan Landet som icke är (Förlaget 2020). |
Tytön kohtaa unen ja valveen rajalla Lyckokattenin, Onnenkissan, joka johdattaa tytön vanhaan huvilaan, ”Maahan, jota ei ole”.
Siellä hän tapaa ikäisensä tytön, jonka elinvoima tiivistyy punaiseen mekkoon.
Huvilan tornihuoneessa asuu olemukseltaan synkeä ”nopanheittäjä”, kaitaluinen vanha nainen, joka toiminee elämänkohtalon vertauskuvana.
Tytön uusi ystävä kieltää menemästä tornihuoneeseen, mutta klassisten satujen sankarien tavoin kielto on tietysti tehty uhmattavaksi.
 |
| Lyckokatten, Onnenkissa, tarkkailee tyttöjen toimia ruohikon suojassa. Clara Dackenbergin kuvitusta Kristina Sigundsdotterin kirjaan Landet som icke är (Förlaget 2020). |
Nopanheittäjä antaa tytölle arpakuution, jossa on sekä valkoisia että punaisia laitoja.
Jos tyttö heittää valkoisen, saa nopanheittäjä päättää hänen kuolemastaan, kun taas punainen väri johtaa nopanheittäjän kuolemaan.
 |
| Keuhkotaudissa punainen väri liitetään usein sairauden pahenemiseen veristen yskösten takia, mutta tarinassa ja kuvituksessa punainen on elämän ja toipumisen väri. Clara Dackenbergin kuvitusta Kristina Sigundsdotterin kirjaan Landet som icke är (Förlaget 2020). |
Kirjasta löytyy myös taso nykylapselle tai -nuorelle, jolla ei ole mitään ennakkotietoa jo ammoin kuolleesta Edith Södergran-nimisestä runoilijasta.
Kustantajan sivuilla kerrotaan, kuinka tekijäkaksikko on halunnut teoksellaan tehdä kunniaa Edith Södergraninn lisäksi myös heidän ihailemilleen lastenkirjaklassikoille, Astrid Lindgrenin kuvakirjalle Allrakäraste syster (suom. Kultasiskoni, WSOY) C. S. Lewisin Narnia-kirjoille ja Lewis Carrollin Liisa Ihmemaassa -kirjalle.
Södergranin elämänkohtalosta irrotettuna Sigunsdotterin ja Dackenbergin teoksen voi lukea terapeuttisena, voimaannuttavana tarinana.
Sen punaiseksi langaksi nousee vakavan sairauden ja elämänhalun kamppailu sekä vaikeasta kriisistä selviytyminen.
Dackenbergin sekatekniikkaa hyödyntävä kuvitus (vesiväri, kollaasi) sulautuu Sigunsdotterin tekstiin. Ilman kuvitusta teksti jäisi torsoksi.
Eteläkorealaisen Han Kangin Valkoinen kirja (Gummerus 2021, suom. Taru Salminen) on romaani surusta ja valkoisesta väristä, ja tekijän ottamat mustavalkokuvat ovat siinä myös keskeisessä osassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti