perjantai 26. marraskuuta 2021

Erityisen tärkeitä kuvakirjoja









Liisa Kallio: Jokainen, 32 sivua, Etana Editions 2021.

Riina Katajavuori & Hannamari Ruohonen: Kielo miettii, 25 sivua, Enostone 2021.

 

Karin Erlandsson & Hannamari Ruohonen: Pussel. En bok om rättigheter, Ålands handikappförbund 2021.



 

Yhdenvertaisuuden teema näkyy jo varsin kattavasti kotimaisissa kuvakirjoissa.

Kirjoissa esiintyvien lasten tai aikuisten etnistä tai kansallista alkuperää, kansalaisuutta, uskontoa tai vakaumusta, vammaa tai terveydentilaa ei enää koeta tarpeelliseksi erikseen alleviivata.




Suuri ja pieni, yhtä tärkeitä. Liisa Kallion kuvitusta
kuvakirjaan Jokainen (Etana Editions 2021).

   

 

Liisa Kallion Jokainen on todellinen hyvän mielen kirja. 


Konsepti on nerokkaan yksinkertainen. Kirjan voi lukea yhdessä taaperoikäisen kanssa perinteisenä katselukirjana, jossa kuvat puhuvat puolestaan. 


Leikki-ikäisen kanssa syntyy jo syvällisiä keskusteluja ja kirjan lempeä sanoma puhuttelee vielä koululaistakin. 

 




Jokaisella on omat lempipuuhansa. Liisa Kallion kuvitusta 
kuvakirjaan Jokainen (Etana Editions 2021).



Jokainen on hyvä esimerkki kuvavetoisesta lastenkirjasta. 


Kirja tulisi toimeen jopa ilman tekstiä, mutta lyhyet tekstit laventavat kirjan pedagogista ja arkista käyttöä. Kirja havainnollistaa tunteita, mieltymyksiä ja keskinäistä kunnioitusta universaalisti ja siksi niin yleispätevästi. 


Kuten Etanan kirjoissa usein, niin Jokaisen muotoilukin on loppuun saakka harkittua: kirjan kartonkikansien kulmat on pyöristetty.




 

Muutoin heleästi kuvitetusta kuvakirjasta löytyy myös tummia
sävyjä, koska meistä jokainen pelkää joskus. 
Liisa Kallion kuvitusta 
kuvakirjaan Jokainen (Etana Editions 2021).



Liisa Kallio on uudistanut kuvitustyyliään: puu- ja väriliitutekniikasta syntyy  rouheampaa jälkeä. Väri leviää toisinaan yli ääriviivojen ja piirustusjälki muistuttaa lapsen suurpiirteistä mutta intensiivistä piirtämisen tapaa.  Vapaan taiteen puolella Kallio on vienyt tyyliä vielä tätäkin rohkeammin tyyliteltyyn suuntaan hiilipiirroksissa.


Kallion värimaailmassa ja hahmoissa on retrotyyliä ja samalla jotakin hyvin epäsuomalaista. 


Maistiaisen kirjasta voi katsoa täältä.


Olenkin valmis pistämään pääni pantiksi, että kuvakirja tulee herättämään kiinnostusta myös maailmalla.

Karin Erlandssonin ja Hannamari Ruohosen ruotsinkielinen Pussel on syntynyt Ahvenanmaan vammaisjärjestön havaitsemasta tarpeesta tehdä kuvakirja ilmentämään yleispätevästi erilaisuuden rikkautta. 

Pussel on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka lastenkirja voi syntyä monen ammattilaisen yhteistyönä. Kirjaan on koottu tietoa lastenhoidon aikuistoimijoilta ja lapsilta itseltään. 


Kirjan nimi on painettu kirjan esilehdelle pistekirjoituksena.


Eläimet kerääntyvät yhdessä uima-altaalle palapelin
palasten löytymisen jälkeen. Hannamarin Ruohosen
kuvitusta Karin Erlandssonin tekstiin kuvakirjassa
Pussel (Ålands handikappförbund 2021).


Kirjan fokus on erityisissä lapsissa, eli lapsissa, joilla on jokin synnynnäinen vamma, sairaus, neurobiologinen kehityshäiriö tai ominaispiirre. 


Erityisyyttä kuvataan eläinsankarien kautta, ja näin helpotetaan kirjaan tutustuvien lasten samastumista. 


Pienin harkituin vedoin Hannamari Ruohonen on tiivistänyt eläinhahmoihin erityispiirteitä.

 

Eläimet löytävät kukin vuorollaan yhden palapelin palan ja eläinseurue kasvaa kasvamistaan. 


Kun irralliset palapelin palat yhdistetään, niistä muodostuu suuri sydän! 


Luontevasti kuvakirja tuo esiin jokaisen lapsen nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarpeen. Rajoitteiden sijasta kuvakirja korostaa yhtäältä sitä, kuinka jokainen meistä tarvitsee joskus apua, ja toisaalta sitä, että yhteistyön ja ystävyyden avulla voimme kaikki olla myös vahvempia. 

 

Kirjan lopusta löytyy Karin Erlandssonin vapaasti kääntämä YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista vuodelta 2006. 

 

Riina Katajavuoren ja Hannamari Ruohosen Kielo-sarjan aloittanut Kielo loikoilee (Enostone 2020) oli valloittava pysähtymisen, jouten olon ja hiljentymisen kirja. 


Se ilmestyi kuin tilauksesta viime vuoden koronasta johtuviin poikkeusoloihin, kun arki keskittyi entistä enemmän koteihin ja aikaa vietettiin vain lähimpien kanssa. 


Myös uudessa osassa ollaan kotona kaikessa rauhassa ja nyt pohditaan Kielon kanssa sukulaisuussuhteita. 





Sukulaisuussuhteista päästään puhumaan luontevasti
äidin lounaaksi valmistaman siskonmakkarakeiton äärellä.
Hannamari Ruohosen kuvitusta Riina Katajavuoren
tekstiin kuvakirjassa Kielo miettii (Enostone 2021).



Isän, äidin ja sisarusten kautta käsittely laajenee myös muihin läheisiin, kummeihin,  vanhempien sisaruksiin ja isovanhempiin. 


Katajavuoren konstailematon ja riittävän niukka teksti huokuu aitoa  lähimmäisenrakkautta, jota Ruohosen kuvitus vielä entisestään vahvistaa.  


 

Hannamari Ruohosen kuvitus korostaa kauniisti arjen
pienien rakkaudentekojen tärkeyttä. Ruohosen
kuvitusta Riina Katajavuoren 
tekstiin kuvakirjassa 
Kielo miettii (Enostone 2021).



Kielon voi tulkita Ruohosen kuvituksen perusteella down-lapseksi. Tunnistaminen on tärkee down-lapsille ja heidän läheisilleen, mutta kirjan voi toki lukea myös arkisena kuvauksena perheestä, ilman mitään etuliitteitä.  











 


 




 


 



  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti