Kirja koostui 3–6-luokkalaisille koululaisille suunnatun Valekalevala-kirjoituskilpailun sadosta.
Kilpailun tavoitteena oli edistää tarinankerrontaa sekä lasten luku- ja kirjoitustaitoa.
Lastenkirjahyllyn arviossa totesin vuosi sitten Kalevalan päivänä, että ”Nykylapset eivät pokkuroi tai jähmety Kalevalan edessä, vaan käyttävät sitä moottorina omaan tarinan iskentäänsä”.
Samaa voi sanoa myös Salla Simukan ja Siri Kolun 16 ammattikirjailijalle tai kielen / kieli-identiteetin kanssa muutoin töitä tekevälle asiantuntijalle suuntaaman kirjoituskutsun lopputuloksesta, Satalatvasta.
Lopptuloksena on yllättävä ja siekailematon kokoelma Kalelavalasta eri tavoin inspiroituneita tekstejä.
Ville Hytösen päätoimittama Satalatvan sanomat loihtii klikkiotsikoita Kalevalan henkilöistä:
Sotkanmunista käsittämätön ylituotanto. ”ME HUKUMME KELTUAISEEN!” Ilmatar vauhkona.
EPÄSELVÄÄ SEKOILUA VÄINÖLÄNTALOSSA!
Kuka nukkui kenen kanssa?
Väinämöinen: ”En väitä että joku olisi maannut siskonsa kanssa,
mutta voi olla niinkin.”
Satalatvan sanomat paljastaa myös koronan juontuvan Kalevalan ajoista: Pohjolan emäntä Louhi on vanginnut metsän ja rantojen eläimiä ja pitänyt eläinraukkoja ahtaissa oloissa saadakseen aikaan tautista hikeä!
Tekijät ovat selvästi saaneet liikkua omalla mukavuusalueellaan.
Sanna Karlströmin ”Vahinko”-runossa synnytetään sotkanmunaa mutta luodaan lopulta taivaankansi. Karlström on ammentanut Kalevalasta myös viimeisimmässä runokokoelmassaan Alepala (Otava 2019).
Sini Helmisen novellissa ”Pohjan jahti” kolme nuorta päätyy huvipuiston laitteiden kautta Kalevalaan suorittamaan toinen toistaan mahdottomia tehtäviä. Voittajalle luvataan muutama Sammon takoma hippunen kultaa
Nura Farahin runo ”Joukahainen Somaliassa” yhdistää hienosti kahden kulttuurin tarinaperinteet toisiinsa.
Vilja-Tuulia Huotarisen ”Ainon eri elämät” spekuloi Ainon erilaisilla elämänkohtaloilla.
Erkka Mykkäsen ”lmarisen oppitunti” kertoo kuvataidelukion ennakkotehtävää valokuvaavasta Piekasta, joka kohtaa seppä Ilmarisen ja oppii jotain tärkeitä luovuudesta.
Essi Myrsky Tammimaan novellissa ”Pohjan pidot” Kalevalan suku- ja perhesuhteet tiivistetään riemastuttavasti nykyaikaan.
Aleksis Salusjärven ”Turmeltu” piirtää kuvaa poliisin etsintäkuuluttamasta ja syrjäytyneestä alaikäisestä pojasta, jonka kohtalo rinnastuu Kullervon tragediaan.
Karo Hämäläisen talousosaaminen näkyy riemastuttavasti ”Kalevalan pörssikatsauksissa ja Milja Kauniston ”Sytyke” kertoo kalevalaisesta Tinderin kaltaisesta älypuhelinsovelluksesta, joka auttaa Kalevalan keskushenkilöitä niin ihmissuhde- tai taloussotkuissakin.
Kokoelman päättää Maria Turtschaninoffin runo "Lyssna/ Kuuntele" puhuu kauniisti naisen toimijaroolin laventumisesta. Salla Simukka on suomentanut runon ja sen suomennos on luettavissa aukeaman toisella sivulla.
Muutamat teksteistä ovat kohtuuttoman pitkiä, tiivistys olisi tehnyt niille hyvää.
Tammen verkkosivuille lisätään piakkoin teoksen liittyviä tehtäviä, Satalatvan taimia.
Pedagogiset tehtävät kokoelman teksteistä tulevat varmasti entisestään lisäämään kirjan käyttöarvoa yläkoulussa ja lukiossa.
Lisää inspiraatiota Kalevalaan lapsille ja nuorille:
Eero Ojanen: Kalevalan taruolennot, kuv. Anne Muhonen, Minerva 2020 / tietokirja
Sami Makkonen: Kalevala, Otava 2019 / sarjakuva
Janne Mäkitalo & Hannamari Ruohonen: Digiekomopo, Myllylahti 2018 / kuvakirja
Marko Raassina: Kalevala, Arktinen Banaani 2015 / sarjakuva
Timo Parvela: Sammon vartijat -sarja: Tuliterä; Tiera ja Louhi, Tammi 2007–2009 / fantasiaromaanit
Leena Laulajainen: Lumottu lipas. Kuv. Virpi Talvitie. Tammi 2002 / runoja
Kirsti Mäkinen: Suomen lasten Kalevala. Kuv. Pirkko-Liisa Surojegin. Otava 2002. Uusi painos Otava 2022
Don Rosa: Sammon salaisuus ja muita Don Rosan parhaita. Toim. Jukka Heiskanen, Riku Perälä ja Elina Toppari. Helsinki-Media 1999 / sarjakuva
Mauri Kunnas: Koirien Kalevala, Otava 1992 / kuvakirja
Martti Haavio & Aleksander Lindeberg: Kalevalan tarinat, WSOY 1966
Aili Konttinen: Lasten kultainen Kalevala- sarja, kuv. Heljä Lahtinen, Helga Sjöstedt, Risto Mäkinen, Maija Karma, Tapio Tapiovaara, Otava 1958–1966
Tuomi Elmgren-Heinonen & Kirsti Gallen-Kallela: Satu-Kalevala, WSOY 1946
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti