Kaksi lastenkirjaa Ukrainasta, vanha ja uusi

 

E. Bulatova & O. Vasiljeva: Vaarin kinnas. Ukrainalainen satu. Suomentanut Vilho Jokela. 33 sivua. Kansankulttuuri 1977. 2. painos SN-kirjat 1986.

Ukrainalaista lasten- ja nuortenkirjallisuutta ei Suomessa tunneta, mutta tilannetta korjaa huhtikuussa Tammen kautta ilmestyvä Larysa Desynenkon ja Masha Foyan kuvakirja Maja ja ystävät.  

Se on ilmestynyt Ukrainassa 2017 ja kirja syntynyt vuonna 2017 tilanteessa, jossa Venäjä oli vallannut Krimin ja miehittänyt väliaikaisesti osan Donetskin ja Luhanskin alueista. 

”Sota on aina lapsia vastaan”, sanoo kirjailija ja ihmisoikeusaktivisti Larysa Denysenko. 

Kirjallaan hän haluaa huutaa maailmalle, että hänen kotimaansa lapset tarvitsevat kansainvälistä suojelua. 
Kuvakirja kertoo Majasta ja hänen luokkatovereistaan sodan uhan varjossa. Mukana on muun muassa perhe, joka on joutunut pakenemaan Krimiltä sekä lapsia, joiden vanhemmat ovat kadonneet.

Tammen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustantaja Saara Tiuraniemen mukaan Tammi haluaa kustantaa kirjan lisätäkseen suomalaisten tuntemusta ukrainalaisista ja tukeakseen ukrainalaista kulttuuria ja kustantamoyhteisöä sodan keskellä. 

Kirjan koko tuotto menee lyhentämättömänä suoraan ukrainalaisten lasten hyväksi. Kirjan suomentaa Ukrainassa pitkään asunut suomentaja Eero Balk.

                                                   * * * * *

Yksi varmasti parhaiten Suomessa tunnettu ukrainalainen lastenkirja on ukrainalaiseen kansansatuun pohjaava nidottu, lapasen muotoon leikatulla kannella somistettu kuvakirja Vaarin kinnas. 

Perinteisestä kirjan kantikkaasta muodosta poikkeavat kuvakirjat ovat aina lapselle erityisen mieluisia. 

Ja tässä nimenomaisessa sadussa lasta viehättää erityisen paljon myös ison eläinjoukon ahtautuminen pieneen, mutta viihtyisään tilaan.

Suit-sait-sukkelaan hiiri sisustaa rukkaseen itselleen
viehättävän kodin. E. Bulatovan ja O. Vasiljevan kuvitusta
ukrainalaiseen kansansatuun Vaarin kinnas (Kansankulttuuri 1977). 

Lapsihan rakastaa rajattua, ahdasta leikkitilaa: majaleikkien ja nukkekotileikkien suosio perustunee paljolti lapsen halulle kiepahtaa pieneen pesäntuntuiseen turvalliseen ja pienuutensa takia helposti kontrolloitavaan tilaan. 

Vaari pudottaa kintaansa kinokseen. Hiiri löytää kintaan ja päättää tehdä sen omaksi pesäkseen. Hiiri sisustaa siitä itselleen sievän asunnon.

... ja ennen pitkää kintaan saumat jo natisevat, kun väkeä
kertyy yhä lisää. E. Bulatovan ja O. Vasiljevan kuvitusta
ukrainalaiseen kansansatuun Vaarin kinnas 
(Kansankulttuuri 1977).  

Vaan eipä aikaakaan, kun kintaaseen kurkistaa sammakko-pomppija… ja sitten jänis-loikkija, kettu-sipsuttaja, susi-vipeltäjä, villikarju-kulmahammas ja karhu-kuomanen. Kinnas natisee jo saumoistaan, mutta kaikki eläimet mahtuvat kintaan sisälle.  

Mutta sillä välin vaari huomasi, että kinnasta ei ollut missään. Hän lähti silloin sitä etsimään. Ja koira edellänsä juoksi. 

Juoksi, juoksi ja sitten huomasi: siinä makaa kinnas ja ikään kuin kihisee. Koira silloin haukkumaan:

– Hau, hau, hau.

Eläimet pelästyivät ja ryntäsivät ulos kintaasta pitkin metsää eri suuntiin. Ja vaari tuli ja korjasi kintaansa talteen. 

Kun isoisä löytää hukassa olleen rukkasen, eläimille
tulee äkkilähtö rukkasesta. E. Bulatovan ja O. Vasiljevan kuvitusta
ukrainalaiseen kansansatuun Vaarin kinnas 
(Kansankulttuuri 1977).  

Kirjan jutusteleva ja verkkainen tyyli sekä eri eläimille annetut sointuvat hellittelynimet viehättävät. E. Bulatovan ja O. Vasiljevan kuvitus  herättää retrohenkisyydessään lämpimiä tunteita.