Erityisten lasten friikkisirkus

Päivi Alasalmi: Sirkus Kummajuna, kuvitus Sofia Mikkola.  122 sivua. Kvaliti 2022. 

 

 

– Ihmiset sanovat usein, että kaikilla on vammansa. Joillakin ne eivät vain näy päälle päin, vaan he kantavat niitä sielussaan ja sydämessään, Laurens lausui. 

 

Päivi Alasalmi yllätti vuonna 2009 ensimmäisellä satukokoelmallaan Turhamainen aasi (Gummerus, kuv. Riikka Jäntti). 

Sittemmin hän kirjoitti vielä kaksi kokoelmaa Sinnikäs meripoika ja Kultainen kissanpentu (Gummerus 2011 ja 2015), joissa myös oli Riikka Jäntin klassista sadunkuvituksen perinnettä taidokkaasti jäljittelevä kuvitus. 

Viimeisin Unten puutarha ja muita satuja ilmestyi Tammen kustantamana 2016 (kuv. Laura Haapamäki).  

 

Näissä neljässä kokoelmassa Alasalmi ammensi vanhasta satuperinteestä, mutta mukaili ja mukautti sitä samalla myös nykypäivän tarpeisiin. 

Monissa saduissa onnen avaimet löytyivät yhteisöllisyydestä ja keskushenkilöiden taidosta pysähtyä elämän perusasioiden äärelle. 

 

Kvalitin kautta ilmestynyt uutuus, satukokoelma Sirkus Kummajuna,  ammentaa sekin klassisesta sadunkerronnasta:  saduista  löytyy klassisten kansansatujen jyrkkää vastakkainasettelua sekä rikkaita ja köyhiä päähenkilöitä, mutta myös ennakkoluuloja ja ihmissuhteisiin liittyvää asenteellisuutta. 

Alasalmen sadut työstävät erilaisuutta vanhanaikaisesti. Siinä missä vielä parikymmentä vuotta sitten puhuttiin myönteisessä mielessä suvaitsevaisuudesta, niin nyt tämä sama asenne vaikuttaa saduissa aikansa eläneeltä ja jopa hieman tunkkaiselta. 

 

Sadut kertovat tavalla tai toisella erityisistä, ulkonäöltään tai muilta ominaisuuksiltaan valtavirrasta poikkeavista lapsista tai nuorista, jotka asuvat eri puolilla maailmaa. 

 

Valerin ja Jurin isä joutuu lähtemään töihin
nikkelikaivokseen kauas kotoa, ja perheen on
selvittävä miten parhaiten taitaa. Sofia Mikkolan kuvitusta 
Päivi Alasalmen satukirjaan Sirkus Kummajuna (Kvaliti 2022). 

Saduissa tutustutaan muun muassa ranskalaiseen prinsessa Nelleen, jonka iho on näppyläinen. 

Puolassa asuva Kamila on höyhenenkevyt ja tämän vanhemmat suojelevat häntä aivan liikaa. Kamilan hennosta ruumiinrakenteesta on hyötyä sirkuksessa, jossa hän päätyy ohjelmanumeroon tykinsuusta ilmaan ammuttavaksi. 

Voimiltaan epätavanomainen Tarmo-poika vammautuu onnettomuudessa ja vaikka hän toipuukin ulkoisesti, niin puheeseen jää hieman outo nuotti ja kummallisia ilmaisuja. 

Italialaisen Silva-tytön hipiää peittää paksu karvapeite. Köyhän perheen Valeri-pojalla on taito luoda vahvoja mielikuvia ja Tallinnassa asuvat kaksostytöt ovat luonteeltaan erilaiset, ja keskenään erilaiset unelmat asettavat haasteita, sillä tytöt ovat siamilaisia kaksosia.

 

Sofia Mikkola käyttää kuvituksessaan usein tehosteena
ja tunnelman luojana kasviaiheita. Tässä kuvassa siamilaisista
kaksosista kasvit myös muodostavat kehyksen kuvalle.
Mikkolan värimaailma ja ornamentiikka assosioivat myös
kansantaiteeseen. Mikkolan kuvitusta Päivi Alasalmen
satukirjaan Sirkus Kummajuna (Kvaliti 2022). 

Suuri osa näistä eri tavoin erityisistä lapsista päätyy Kummajunan sirkukseen, joko paetakseen ylisuojelevia vanhempiaan tai löytääkseen paikan, jossa erityisominaisuuksia arvostetaan. 

 

Moniarvoisuuden teema läpäisee nykyisin lastenkirjallisuuden monin tavoin. 

Lapsipsykologisesti Sirkus Kummajunan  maailma on jo aikansa elänyt, kun ratkaisuna lasten ahdistukseen ja erilaisuuteen esitetään oman yhteisön ulkopuolelle sulkemista. 

 

Sadunkertojana Alasalmi on edelleen vertaansa vailla: hän kirjoittaa selkeää, mutta silti sadunomaista kieltä ja luo omintakeisia satuhahmoja ja miljöitä. Sadut on selvästi kirjoitettu ääneen luettavaksi.  

 

Kuvittaja-sarjakuvapiirtäjä Sofia Mikkolan yksityiskohdiltaan runsas kuvitus tuo mieleen värikkään kansantaiteen.