Riikka Jäntti: Pikku hiiren satulipas. 84 sivua. Tammi 2022.
Hannele Lampela & Ninka Reittu: Prinsessa Pikkiriikin hiukkasen hurjat sadut. 43 sivua. Otava 2022.
Klassiset sadut toimivat ponnahduslautoina modernille sadunkerronnalle kahdessa tuoreessa kotimaisessa lastenkirjassa.
Siinä kerrotaan hiirimäisinä variantteina seitsemän Grimmin veljesten nimiin kirjattua klassikkosatua.
Juonenkäänteet ovat tunnistettavat, ja pientä päivitystä on tehty lähinnä yksityiskohtiin, kun kolme karhua syövät puuron sijasta nuudeleita ja ahkera kana kasvattaakin viljan sijasta perunaa.
Jäntin satukirjan hienoin oivallus löytyy yksittäisten satujen jälkeen käydyistä pikku hiiren ja äitihiiren välisistä keskusteluista.
Hiiri ihmettelee satujen moraalia tai epäloogisuutta. Ja äiti vastaa parhaan kykynsä mukaan.
Näin hienovaraisesti aikuiselle muistutetaan yhteisten ääneenlukuhetkien antoisuudesta – sekä ikivanhojen kansansatujen lumosta!
Astetta räyhäkämpi tulokulma klassiseen satuperimään löytyy Hannele Lampelan ja Ninka Reitun satukirjasta, jossa sympatiat kohdistuvat muun muassa kolmeen karhuun, joiden kotiin Käkkäräväkkärä häikäilemättömästi murtautuu ja pahaan haltijattareen, jonka kohtalona on aina jäädä ilman kutsua hienoihin juhliin.
 |
| Prinssi vetää ison herneen nenäänsä ja prinsessa piereskelee estoitta.Ninka Reitun kuvitusta Hannele Lampelan satuun Prinssi Hernenokasta, joka halusi aina määrätä kaikesta kokoelmassa Prinsessa Pikkiriikin hiukkasen hurjat sadut (Otava 2022) |
Sadun ja arjen välinen raja on hiuksen-hieno: Lampelan anarkistiset näkökulmat klassisiin satuihin kolahtavat yhtä vaivattomasti niin lapseen kuin aikuiseenkin.
Kummankin kirjan satuvarianteista voi kehitellä päiväkotiin ja alakouluun leikkimielisen tunnistusvisan.
Kiinnostavaa keskustelua syntyy taatusti, kun luetaan alkuperäinen satu ja moderni muunnos rinnakkain.
Tänään vietetään valtakunnallista sadun päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti