Ellen Strömberg: Mehän vaan mennään siitä ohi. Suomentanut Eva Laakso. 255 sivua. S&S 2022.
Nuoruus ja nuortenkirjallisuus ovat kaksi tyyten eri asiaa.
Joskus käy kuitenkin niin, että nuortenkirja onnistuu synnyttämään ylisukupolvisen kokemuksen kuvatessaan nuoruutta aidosti ja siekailematta.
Manda ja Malin ovat erottamattomat. Tytöt tietävät olevansa elämänsä taitekohdassa.
Yläkoulu päättyy pian ja lukio alkaa. Tapahtumia siilataan minäkertoja Mandan kautta.
Muut ikätoverit ovat siirtyneet liikkumaan skoottereilla ja mopoilla, mutta tytöt pyöräilevät pitkiäkin matkoja pienellä paikkakunnalla paikasta toiseen, ja joskus vailla mitään päämäärää, silkasta pyöräilyn ilosta.
Kerran jos toisenkin tytöt romaanissa suunnittelevat pyöräilevänsä jonkun tietyn paikan ohi:
– Mä en jätä mitään sattuman varaan, Malin sanoo. Varsinkaan, kun me ollaan vaan pyöräilemässä ohi, silloin ei saa näyttää siltä, että yrittää liikaa. Mä haluan näyttää siltä, että näytän sikahyvältä ihan sattumalta, hän sanoo ja lappaa porkkanaraastetta lautaselleen.
Romaanissa on kyse juuri tästä: sattumanvaraiselta näyttävästä mutta todellisuudessa millintarkasti dramatisoidusta nuoruuden performanssista.
Tuntuu ihan siltä, että olemme matkalla jotakin paljon suurempaa ja tärkeämpää kohti, kuin pelkät bileet Iggen luona. Tänä iltana meidän loppuelämä alkaa. En malttaisi enää odottaa.
Manda ja Malin kärkkyvät kotibileitä, ovat avoimia erilaisille seurusteluvirityksille, vaikka kummallakin on tosiasiassa tarkat suunnitelmat Jonnen ja Matiaksen varalle. Nuotiosuutelu Oskarin kanssa antaa Mandalle perspektiiviä.
Oskarin kanssa tunne oli kutkuttava, vaikka hän hädin tuskin hipaisi rintsikoitani. Kun Matias leipoi tissejäni kuin pitsataikinaa, se tuntui vain järjettömältä, ihan kuin kimpussani olisi ollut joku avaruusolio Mutta mitä minä muka tiedän siitä, mikä tuntuu hyvältä? Ehkä seksin kuuluukin tuntua siltä, että avaruusolio on liimautunut iholle.
Tytöt ovat reteistä puheistaan huolimatta todellisuudessa vielä kokemattomia ja siksi niin haavoittuvia.
Kiinnostava keskeinen toimija on Mandan isosisko Laura.
Lauran toinen käsi on vammautunut syntymän yhteydessä. Vamma ei silti juurikaan rajoita hänen elämäänsä.
Kun Matias lähettää Mandalle kuvia sukupuolielimestään, Laura tuomitsee teon ja kiristää poikaa uhkaamalla saattaa asian tämän perheen ja työnantajan tietoon.
Manda saa huomata, että ei tunnekaan aivan läpikotaisin Malinia. Juuri ennen kevätjuhlia tytöt päättävät värjätä Mandan hiukset ja isosisko Laura ystävineen laittaa Malinille korvalävistyksen.
Tähän episodiin on ladattu upeasti tyttöjen välistä solidaarisuutta: voisi jopa puhua aivan erityisestä tyttöenergian tihentymästä.
Ellen Strömberg (s. 1987) tunnetaan kahdesta aikuistenromaanistaan ja kahdesta Elin Löfin kuvittamasta lastenkirjasta.
Ellen Strömbergin nuortenromaani on yksi kuudesta ruotsalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden August-palkinnon ehdokkaasta.
Valintaa perusteltiin seuraavasti:
Herkkä ja osuva kuvaus teini-iän murroskohdasta – kun unelmat siitä, kuka haluaisi olla, pitäisi yhtäkkiä toteuttaa käytännössä, kun kaverisuhteet joutuvat koetukselle ja kun ensirakkaus sekä kutkuttaa että pelottaa. Ellen Strömberg antaa uuden elämän nuortenkirjallisuuden ikonisimmille aiheille niin lukijaa kuin henkilöhahmojaankin kunnioittaen.
Päivitetty 25.10. tiedolla August-palkintoehdokkuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti