Helsingin Sanomissa julkaistiin toissapäivänä toimittaja Heidi Moision artikkeli otsikolla Pojat ovat epäempaattisia, ja se on pitkälti aikuisten vika, sanovat Poikien puhelimen asiantuntijat.
Moisio on haastatellut Väestöliiton Poikien puhelimen tiimiläisiä Anders Huldénia ja Aziz Bahlaouanea. He saavat usein vastata kasvavaan kehoon, murrosikään ja seksiin liittyviin kysymyksiin.
Roope, Make ja lusikkatesti aloitti viime vuonna uuden varhaisnuorille suunnatun sarjan.
Sarjan toisessa osassa jatketaan murrosiän fysiologisten ja psyykkisten muutosten äärellä.
12-vuotiaan Roopen harras haave mopon hankkimisesta on jo monta askelta lähempänä toteutumistaan.
Roopen äiti on näet laittanut mopohaaveen täyttämisen ehdoksi sen, että pojan negatiiviset Wilma-merkinnät saataisiin vähenemään.
 |
| Makella (oik.) on usein paljon asiaa Roopelle kesken oppituntien. Anne Muhosen kuvitusta Maria Kuutin varhaisnuortenkirjaan Roope, Make ja kiusaliset kiekaisut (Myllylahti 2023). |
Jo edellisessä osassa tähän etsittiinkin apua: Make sai tukea keskittymisvaikeuksiinsa pienryhmäopetuksesta, ja näin Roopen kaikki aika ei enää mene parhaan ystävän auttamiseen.
Erityislapsen arkea kuvataan ilman alleviivausta tai tirkistelyä rempseästi ja usein nimenomaan parhaan ystävän Roopen näkökulmasta, huumorillakin softaten:
Roope nimittäin toteaa, ettei Makella "ollut koskaan ongelmia itsetunnon kanssa: se uskoi oppivansa, mitä vain halusi. Harmi vain, ettei se halunnut oppia mitään, mitä koulussa opetettiin."
Koska Roopen oma ääni saattaa tehdä tepposet silloin kun sitä vähiten odottaa, hän tarkkailee selvästi herkällä korvaa myös muiden äänensävyjä.
Luokalle tuleva uusi tyttö, Jenniina, kiinnittää Roopen huomion. Tytön äänikin on ”lämmin kuin aamuaurinko”.
 |
| Kevätjuhlan spontaaniin runoon liittyvät nolouskertoimet ovat kaataneet Roopen petiin, mutta onneksi äiti osaa lohduttaa. Anne Muhosen kuvitusta Maria Kuutin varhaisnuortenkirjaan Roope, Make ja kiusaliset kiekaisut (Myllylahti 2023). |
Maria Kuutti kuvaa äidillisellä hellyydellä poikien kasvua ja edesottamuksia. Roope ja Make ovat mukana kevätjuhlien ohjelmatoimikunnassa ja Roope improvisoi hyvinkin spontaanisti riimitetyn runon syvimmistä tunnoistaan.
Hän tulee aivan vahingossa paljastaneeksi sisimpänsä – ja rakkautensa Jenniinaan – koko koululle. Pahimman nolouden jälkeen Roope kuitenkin on valmis kyseenalaistamaan piintyneen ajatuksen, että pojat eivät mukavoisi puhua luontevasti rakkaudesta.
Make osoittaa myös aivan poikkeuksellista tunnekypsyyttä, kun muut luokan pojat saavat syyn epäillä Roopen olevan homo:
– Mitä väliä sillä on, onko joku homo? Mä voin olla homo. Sä voit ola homo. Eiköhän se meille vielä joku päivä selviä.
Daniel tuijotti Makea suu auki. Mäkin tuijotin. Joskus musta tuntui, etten tuntenut Makea. Mistä lähtien ystäväni oli ollut noin viisas? No, Make saattoi olla joskus aikamoinen idiotti ja vöyhö, mutta kiusaamista se ei voinut sietää.
Anne Muhosen mustavalkoinen kuvitus ilmaisee nasevasti poikien mielenliikkeitä ja aikomuksia.
Hieman hämmentää kirjan selkämykseen kannesta leviävä vaaleanpunainen väri.
Onkohan kirjan potentiaalisilla poikalukijoilla kirjan avarasti ja stereotyyppisiä ajatuksia uhmaavien keskushenkilöiden tavoin kanttia napata pinkki kirja hyllystä luettavakseen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti