Maria Vilja: Villikissareppu. 40 sivua. Karisto 2023.
Maria Viljan edellisessä kuvakirjassa Näkymätön reppu erityisherkkä Rosali-tyttö oppi kanavoimaan häntä kuormittavia ärsykkeitä ja keksi luovia ongelman-ratkaisukeinoja tasatakseen mieltään liiallisen ylikuormituksen hetkinä.
 |
| Pienperheen aamupotretteja. Maria Viljan kuvitusta kuvakirjaan Villikissareppu (Karisto 2023). |
Nyt isän ja Rosalin pienperhe on uuden edessä: he ovat muuttamassa uuteen kotiin, jonka äänet, tuoksut ja korkealta avautuvat maisemat ovat jotakin ihan muuta kuin mihin tyttö on tottunut.
 |
| Eskariryhmän lasten uteliaisuus ja kovat äänet havainnollistuvat aran ja herkän lapsen näkökulmasta. Maria Viljan kuvitusta kuvakirjaan Villikissareppu (Karisto 2023). |
Maria Vilja myötäelää hyvin aistimusvoimaisesti herkän tytön tuntoja sekä tekstissä että kuvituksessa.
Edellisessä kuvakirjassa Rosalin isällä oli iso rooli tyttären erityislaatuisuuden ymmärtäjänä.
Villikissarepussa nähdään yövalvomisen väsähdyttämä isä, mutta myös rakastavalla ja hyväksyvällä katseella tytärtään hellivä ja omiin vaistoihinsa kasvattajana luottava yksinhuoltajaisä. Vilja onnistuu kuvaamaan vanhemman rakastavaa katsetta pakahduttavan kauniisti ja todesti.
 |
| Ymmärtävän aikuisen tuki ja turva tiivistyy tähän kuvituskuvaan. Maria Viljan kuvitusta kuvakirjaan Villikissareppu (Karisto 2023). |
Esikouluryhmän tarkkakatseisen varhaiskasvattaja on keskeisessä roolissa: Maria Vilja sanallistaa ja visualisoi hänen tukensa, kannustuksensa ja myötäelämisensä konkreettisesti kohtauksessa, jossa hän kietoo suuren ruudullisen viltin Rosalin ympärille.
Villikissareppu puhuu kauniisti jokaisen lapsen tarpeesta tulla nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta omilla ehdoillaan.
Viljan kuvakirja on yksi kuudesta Runeberg Junior -ehdokkaasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti