Kirjolla olevat ja eri tavoin erityisherkät päähenkilöt ovat havaintojeni mukaan tehneet viime aikoina todellisen invaasion lasten- ja nuortenkirjallisuuteen.
Esimerkkejä löytyy eri-ikäisille kohderyhmille julkaistuista teoksista.
Maria Viljan kuvakirjat Näkymätön reppu ja Villikissareppu (Karisto 2022 ja 2023) kertovat erityisherkästä Rosali-tytöstä.
Merja Jalon Terapiatalli Ponimaa -sarjan (Aurinko-kustannus ja Kvaliti) miljöönä on erityislasten kuntoutukseen tarkoitettu talli.
Ruotsalaisen Sofie Sarenbrantin Mira ja Kuu (WSOY 2023) kertoo ratsastusta harrastavasta aistiyliherkästä ja sosiaalisista tilanteista helposti rasittuvasta Mirasta, jonka äiti käyttäytyy ylisuojelevasti tytärtään kohtaan.
Eveliina Talvitien lastenkirjan Ai niin, minä olen muuten Lee (Enostone 2023, kuv. Jani Ikonen) päähenkilöinä on kaksi erityislasta. Lee ei kaipaa muiden ikätovereiden seuraa, kunnes hän kohtaa Liin, mutistin, joka välttää puhumista muiden kanssa.
Yhdenlaisena alueenvaltaajana voi pitää yhdysvaltalaisen Sara Shepardin lastenromaania Pihla piirtää parhaan ystävän.
Shepardin sarjakuvakuvitus ja elämänmakuinen huumori tekevät kirjasta verraten helppolukuisen, joten se muistuttaakin paljon Jeff Kinneyn Neropatin päiväkirja ja Rachel René Russellin Nolo elämäni -sarjoja.
 |
| Pelkistetty kuvitus ilmentää pienin elein mutta havainnollisesti keskushenkilöiden hämmennystä. Tässä Pihla keskustelee opettaja Himasen kanssa paniikkitilanteesta ruokakaupassa. Sara Shepardin kuvitusta lastenkirjaansa Pihla piirtää ystävän (Otava 2024). |
Alakoulun kolmatta luokkaa aloittava Pihla on altis huolestumaan erilaisista arkisista asioista siinä määrin, että taipumus hankaloittaa arkea huomattavasti.
Kun äiti myöhästyy sovitusta tapaamisesta, Pihlan mielikuvitus maalailee toinen toistaan dramaattisempia vaihtoehtoja. Pikkuveljen rakastama pallomeri on Pihlalle kauhistus, koska se on täynnä bakteereja. Ruokakaupassa Pihla kadottaa äidin ja joutuu paniikkiin. Pihlaa askarruttaa myös se, että äiti on ollut viime aikoina salamyhkäinen ja hajamielinen.
Vanhemmat tiedostavat toki asian, ja äiti on vienyt Pihlaa esimerkiksi meditaatiokurssille. Vanhemmat ovat myös valmiita hankkimaan tyttärelleen puhelimen, vaikka muiden luokkakaverien vanhempien mielestä kolmasluokkalaiset eivät vielä tarvitse puhelimia.
Piirustus on Pihlalle mieluista ajanvietettä ja hän käy koulun taidekerhossa sekä tunnetaitojen opettajan, Himasen, vastaanotolla.
Ennen pitkää Pihla saa huomata, ettei hän olekaan ainoa koulun oppilas, joka käy säännöllisesti juttelemassa Himasen kanssa.
 |
| Aikuiset eivät aina havaitse, että Pihla ottaa kontolleen myös asioita, jotka eivät hänen ikäisellen lapselle todellakaan kuulu. Sara Shepardin kuvitusta lastenkirjaansa Pihla piirtää ystävän (Otava 2024). |
Todennäköisesti Pihlan oireilu johtuu suurelta osin hänen pikkuveljestään Nooasta, jota kutsutaan Mehupurkiksi. Pikkuveljen hengitystiehyet nimittäin menevät usein tukkoon ja koko perhe joutuu lähtemään jopa keskellä yötä sairaalaan.
Kirjan lopussa äiti kertoo koko perheen tulevaisuuten liittyvän jymyuutisen. Nähtäväksi siis jää, kuinka Pihla reagoi perheen arkea mullistavaan asiaan sarjan myöhemmissä osissa.
Sara Shepardin ensimmäinen suomennettu lastenkirja käsittelee useamman suomalaisen lasten- ja varhaisnuortenkirjan tapaan yhä paineistetumpaa lapsuutta ja kaverien väliseen ryhmädynamiikkaan liittyviä hankauspisteitä, jossa äärimmäisenä ratkaisuna suljetaan eri tavoin toimiva, ajatteleva ja tunteva lapsi kokonaan joukon ulkopuolelle.
 |
| Tyttöjen tylytys Pihlaa kohtaan näkyy katseessa ja kehonkielessä. Sara Shepardin kuvitusta lastenkirjaansa Pihla piirtää ystävän (Otava 2024). |
Pihla ottaa etäisyyttä vanhoihin tyttökavereihinsa ja löytää uusia ja aidosti parempia ystäviä muista opettaja Himasen luotsaamista tunnetaitokerhoon osallistuvista koulun oppilaista.
Pihla ei koe ihmeparantumista, mutta oppii kuitenkin säätelemään paremmin tunnetilojaan:
Ehkä voisin kuitenkin oppia hallitsemaan pelkoani. Ehkä se on vain kuin lamppu, jonka saa klikattua päälle tai pois. Voisin yksin ollessani pitää huolilampun päällä, ja se sais loistaa miten kirkkaasti tahansa. Muiden ihmisten seurassa pitäisin sen kuitenkin sammutettuna – tai ainakin hyvin himmeällä. Ehkä voisi teeskennellä, ettei minua pelota ollenkaan.
Shepard tunnetaan Suomessa entuudestaan Gummeruksen kustantamista Valehtelevat viettelijät -sarjan kirjoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti