Kuvakulmia kesäyöhön

Katri Alatalo: Kesäkuu. 144 sivua. Hertta kustannus 2024. Kansikuva Karin Niemi.

Realistiset kotimaiset nuortenromaanit ovat pian jo uhanalainen laji. 

Näin voi päätellä, kun silmäilee isojen kustantamoiden tulevan syksyn uutuuskirjojen luetteloita.

Onneksi rohkeita uuden alueen valtaajiakin sentään vielä ilmaantuu. 

Katri Alitalo tunnetaan entuudestaan aikuisille ja nuorille suunnatuista fantasiakirjoistaan ja spekulatiivisesta fiktiosta. 

Alitalon ensimmäinen realistinen nuortenromaani Kesäkuu kertoo 15-vuotiaista nuorista, Julista ja Baosta. He eivät tunne toisiaan ennalta. Kumpikin osallistuu    vastentahtoisesti kesäleirille ja he lähtevät sieltä heti luvatta omille teilleen.

Pako on spontaani mutta vimmainen. Sen yllättävissä äkkikäänteissä lukija saa vähitellen enemmän tietoa nuorten taustoista. näin tutustua heihin vähitellen nuorten räväkän toiminnan ja spontaanin käytöksen kautta.   

Kummallakin nuorella on omat kipupisteensä, jotka viivästyttävät oman itsenäisen eämän aloittamista. Bao on joutunut pitämään välivuoden ja aloittaa vasta syksyllä ysiluokan ja Juli joutuu kymppiluokalle parantamaan arvosanojaan.

Julin räväkän ja spontaanin käytöksen taustalta löytyy myös diagnoosi, jonka takia asiat menevät  usein "överiksi". 

Hänelle on määrätty adhd-lääkitys, mutta lääkkeet ovat jääneet ottamatta, koska 

- - ne napit häiritsivät mun nukkumista. Ne tekivät mut levottomaksi ihan kummallisiin aikoihin ja saivat mun oman pääkopan tuntumaan vieraalta. Montako kertaa mun pitäisi jaksaa yrittää  ja kokeilla, että tulisi vastaan pilleri, joka olisi kuin mittatilaustyönä Juli Peltomaalle suuniteltu? Epäilin, ettei sellaista löytyisi.

Tapahtumat sijoittuvat yhteen vuorokauteen ja etenkin yöhön, jonka aikana nuoret ottavat mittaa itsestään ja toisistaan ja huomaavat samalla, että ehkä elämä sittenkin kantaa. 

Bao on Julia kouliintuneempi tarkkailija. Taito on varmasti hioutunut videokuvausharrastuksenkin myötä. 

Bao sanoittaa hienosti nuoruuden tunnemyrskyn ytimen: 

– En mä osaa sanoa, Juli, onko normaalia että sisällä myllertää niin monta tunnetta, ettei tiedä mitä oikeasti tuntee, vaikka kuinka yrittäisi kuunnella itseään, ja mitä enemmän yrittää tosissaan ymmärtää itseään, sitä hullummaksi tulee, kun ei saa selkoa, ja joka ikinen hetki elämästään on jumissa itsensä ja ristiriitaisten tunteidensa kanssa! 

Julin ja Baon kesäyön uhmakkuus ja lain kaltevalla puolella liikkuminen saa lopussa eräänlaisen  sovituksen heidän päätyessään syrjäiseen omakotitaloon. Nuorten rivakka ja neuvokas yhteistyö pelastaa talon asukkaan hengen.   

Hertta Kustannuksen sivuilla kerrotaan, että Katri Alatalo on tietoisesti halunnut kirjoittaa kaupunki- ja Helsinki-keskeisen runsaan tarjonnan rinnalle romaanin syrjäisen maaseudun nuorista.