Malin Klingenberg & Maria Sann: Karkulaiset. Suomentanut Outi Menna. S&S 2024.
Aloimme kaivaa tunnelia silloin kun olimme pieniä.
Sitten se unohtui.
Nyt olemme melkein liian isoja päiväkotiin,
Ja meillä on uudet lapiot.
Jo kuvakirjan tummasävyinen kansikuva hätkähdyttää.
Kansikuvassa huomio kiinnittyy jykevään rauta-aitaan, joka erottaa joutomaan ja päiväkodin piha-alueen toisistaan.
Lasten metallinen leikkikaivinkone ja lapio ovat keltaisia, kuten joutomaalla rehottavat voikukatkin.
Kuvakirjassa olennaisesta ristiriidasta kertoo lapsen jalka, joka on selvästikin aidan väärällä puolella.
Takakansi näyttää saman pihan, jota tarkastellaan joutomaan perspektiivistä. Päiväkotia joka suunnasta ympäröivät aidat tehostavat entisestään kontrollin ja tarkkailun vaikutelmaa. Piha on autio.
 |
| Maria Sannin lapsihahmojen ilmeissä on särmää ja rouheutta. Maria Sannin kuvitusta Malin Klingenbergin tekstiin kuvakirjassa Karkulaiset (S&S 2024). |
Kirkkaita värejä ja harmitonta, aikuisen kannalta stabiilia elämää pidetään lasten kuvakirjoissa usein itsestäänselvyytenä.
Näiltä osin Malin Klingenbergin ja Maria Sannin kuvakirja eroaa todellakin valtavirrasta.
Päiväkodin lapset, minäkertoja sekä Ebba ja Linnea, ovat jo pitkään kaivaneet tunnelia päiväkodin aidan alta.
Päiväkodin työntekijöistä Monalla on tapana itsekin torkahtaa lepohetken aikana, ja lapset pääsevät vilistämään ulos.
Kuulemme, miten Mona kuorsaa.
Kuulemme, miten muut päiväkodintädit nauravat ja
syövät karkkia.
Mutta kukaan ei kuule meitä.
.jpeg) |
| Kolmikon uhkarohkea pako kuvataan lintuperspektiivistä. Maria Sannin kuvitusta Malin Klingenbergin tekstiin kuvakirjassa Karkulaiset (S&S 2024). |
Edes päiväkodin ulko-oven lapsilukko ei pidättele kolmikon etenemistä.
Lapset päätyvät läheiseen leikkipuistoon, mutta siellä on toinenkin karkulainen, Pomo-koira.
Äkkiä seikkailu ja vapauden huuma väsyttävät lapsia. Lasten uhmakas pakoretki tyssää alkuunsa, kapinamieli lauhtuu ja aikuisten turva houkuttaa sittenkin vapautta enemmän. Lapset palaavat vähi äänin karkuretkeltään ja jättävät koiran päiväkodin pihaan, mistä se tosin karkaa heti omille teilleen.
Malin Klingenbergin sopivan niukka, kompakti tarina herättää ajatuksia – sekä lapsessa että aikuisessa. Vanhan sananlaskun mukaan ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella. Kirjan aihe, lasten tottelemattomuus ja uhmakkuus aikuisten asettamia sääntöjä vastaan, on varmasti monelle aikuiselle hieman hankala.
Toivon silti, että aikuinen rohkaistuu lukemaan kirjan lapselle tai lapsiryhmälle ja antautuu myös lukuhetken jälkeen taatusti hyvinkin moneen suuntaan versovaan keskusteluun.
Lastenkirjoissa on toisinaan omisteita, jotka voivat antaa lukijalle myös vihjeen, kuinka kirjan kantavaa teemaa pitäisi tulkita.
Karkulaiset on "omistettu kaikille, jotka haaveilevat karkaamisesta".
Maria Sannin lapsihahmojen ilmeissä on juonikkuutta ja särmikkyyttä.
Muutamalla aukeamalla värillisen taustan ja tekstin vähäinen kontrasti vaikeuttaa tekstin lukemista. Todennäköisesti myös mattapintainen paperi on vaikuttanut lopputulokseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti