Ulrika Hansson & Maija Hurme: Tule, juostaan! (alkuteos Kom, vi springer! Schildts & Söderströms 2024), suomentanut Outi Menna, 39 sivua, S&S 2024.
Veera Salmi & Elina Warsta: Päiväkoti Heippakamu: Aamos ja ei, 40 sivua, Otava 2024.
Tässä kaksi uutta kotimaista kuvakirjaa, jotka sohaisevat hyvää tekevän rohkeasti ja anteeksipyytelemättä lapsen sisimpiä tuntoja.
Kirjallisuudentutkija ja informaatikko Ulrika Hansson on kuvakirjan tekijänä ensikertalainen.
Kirjallisuudentutkija ja informaatikko Ulrika Hansson on kuvakirjan tekijänä ensikertalainen.
Hänen aikuisille suunnattu esikoisromaaninsa Jaktlaget ilmestyi vuonna 2020 ja ylsi Runeberg-palkintoehdokkaaksi.
Tule, juostaan! -kuvakirjan ensimmäisellä aukeamalla esitellään kuvakirjan päähenkilöt Hannes ja Roope kiipeilytelineessä.
Tule, juostaan! -kuvakirjan ensimmäisellä aukeamalla esitellään kuvakirjan päähenkilöt Hannes ja Roope kiipeilytelineessä.
Sivuhenkilö, joka on oikeastaan koko kirjan moottori, Santtu, jää Maija Hurmeen kuvassa vasempaan sivun alanurkkaan.
Seuraava aukeama erottaa Santun myös muista iltapäiväkerhon pihalla leikkivistä lapsista. Santun ilme on apeahko, ja vaikutelmaa vielä vahvistaa hänen paitansa Have fun! -printti.
Seuraava aukeama erottaa Santun myös muista iltapäiväkerhon pihalla leikkivistä lapsista. Santun ilme on apeahko, ja vaikutelmaa vielä vahvistaa hänen paitansa Have fun! -printti.
.jpeg) |
| Santun apea ilme ei ole synkassa hänen paitansa printin kanssa. Maija Hurmeen kuvitusta Ulrika Hanssonin tekstiin kuvakirjassa Tule, juostaan! (S&S 2024). |
Ja seuraavalla, kolmannella aukeamalla, Santun erillisyyden tuntoa vahvistetaan vielä kertaalleen:
Santtu istuu Kaarinan penkille. Sinne päätyvät ne, joilla ei ole leikkikaveria. Kaarina tulee sijaiseksi, kun joku ohjaajista on sairaana. Kerran Roopekin istui penkillä. Ensin hän jutteli Kaarinan kanssa asioista, joista hän pitää, mutta sitten Kaarina alkoi jaaritella hankalasta kynsisienestään.
Sanalla sanoen: Santtu taitaa olla luuseri, joka jostain määrittelemättömästä syystä suljetaan toistuvasti päiväkodin lasten leikkien ulkopuolelle.
Seuraavaksi fokus kohdennetaan taas Roopeen.
Roope on vaisu, kun äiti hakee häntä päiväkodista.
Äiti aavistaa, että jokin asia hiertää poikaa. Kotona äiti juttelee myös oman työpäivänsä kuulumisia: ”Meillä on töissä tosi rankkaa, kun on muutosneuvottelut ja kaikki”.
.jpeg) |
| Kuva kommentoi tekstiä: tarkkasilmäinen katsoja voi päätellä, että Roopen äidillä ei ole ollut liiemmälti aikaa siivoilla joulun jälkiä kotoa, vaikka eletään jo huhtikuuta. Maija Hurmeen kuvitusta Ulrika Hanssonin tekstiin kuvakirjassa Tule, juostaan! (S&S 2024). |
Roopen mielestä äidillä pitäisi olla enemmän aikuista juttuseuraa, mutta poika rohkaistuu kuitenkin kysymään, miten äiti menettelee, ”jos töissä on joku tyyppi, josta et tykkää”. Äiti toteaa, että yrittää tulla toimeen kaikkien kanssa.
.jpeg) |
| Hurmaava ja harvinainen aukeama kuvakirjassa: lapsen fantasia siitä, kuinka varastossa töissä oleva äiti piilottelee ikävää kollegaansa tavarakonttien takana. Maija Hurmeen kuvitusta Ulrika Hanssonin tekstiin kuvakirjassa Tule, juostaan! (S&S 2024). |
Seuraavana päivänä Roope yrittää noudattaa äitinsä ohjetta, mutta Hannes sekoittaa pakkaa ja leikki Santun kanssa keskeytyy.
Tule juostaan! on kerronnaltaan kunnianhimoinen kirja, mutta sen latautunut intensiteetti kärsii eri näkökulmien poukkoilusta ja parista juonen kannalta tarpeettomasta ja erikseen nimetystä sivuhenkilöistä (lapset Eino ja Maryam).
Maija Hurmeen kuvitus havainnollistaa, kiteyttää ja myötäilee keskushenkilöiden tuntoja. Lasten kehon kieli kertoo paljon. Rouheasta värikynätekniikasta huolimatta kuvituksen nyanssit korostuvat tarkasti ja hallitusti.
Kuvakirja antaa kolme perättäistä lähes tekstitöntä ja yleisväritykseltään tummaa aukeamaa kuvaamaan Santun yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tuntoja.
Aukeamat hätkähdyttävät ja konkretisoivat, ilman hyssyttelyä tai vähättelyä.
.jpeg) |
| Kokonaan tekstitön aukeama havainnollistaa Santun tunnot. Maija Hurmeen kuvitusta Ulrika Hanssonin tekstiin kuvakirjassa Tule, juostaan! (S&S 2024). |
Seuraavana iltana Roopea itkettää kesken iltasadun lukemisen, ja viisas äiti on jälleen kartalla:
He puhuvat asiasta yhdessä, koska äiti sanoo, että jos asioista voi puhua, sen jälkeen nukkuu kuin tukki.
Äiti ottaa seuraavana päivänä asian puheeksi iltapäiväkerhon ohjaajien kanssa ja taas näyttää hetken siltä, että asiat järjestyvät.
Mutta oikeasti… mikään ei sittenkään taida muuttua.
.jpeg) |
| Lapset susijahdissa. Santtu on jäänyt jälkeen muusta joukosta Maryamin kanssa. Maija Hurmeen kuvitusta Ulrika Hanssonin tekstiin kuvakirjassa Tule, juostaan! (S&S 2024). |
Avoimessa lopussaan kuvakirja ravistelee myös aikuista lukijaa.
Lasten välinen hankaus ei poistu hokkus-pokkus-tempulla.
Kirja tuntuu viestivän, että elämä nyt vain on monimutkaista ja hankalaa, ja kukin meistä luo omat keinonsa selvitä niistä ilman suurempia vaurioita.
Päiväkotiryhmässä on monen ikäisiä lapsia, mikä mahdollistaa erilaisten kohtaamisten ja tunteiden esille tuomisen koko kirjon.
Aamos on ottanut lempilelunsa, Letkulan, mukaan päiväkotiin. Myös muiden lasten mielestä Letkula, pieni pehmokala, on hauska ja kiinnostava lelu, jota kaikki haluaisivat hypistellä
Aamos on ottanut lempilelunsa, Letkulan, mukaan päiväkotiin. Myös muiden lasten mielestä Letkula, pieni pehmokala, on hauska ja kiinnostava lelu, jota kaikki haluaisivat hypistellä
.jpeg) |
| Aamos rajautuu muista leikkivistä lapsista koivun rungon taakse. Elina Warstan kuvitusta Veera Salmen tekstiin Päiväkoti Heippakamu: Aamos ja ei (Otava 2024). |
Yhtäältä Aamosta näyttää harmittavan, että kaikki haluavat leikkiä hänen lelullaan, mutta toisaalta vaikuttaa siltäkin, että lelun kautta Aamos otetaan paremmin yhteiseen leikkiin mukaan.
Päiväkodin työntekijät huomaavat kyllä Aamoksen henkisen kamppailun ja yrittävät korostaa, että on lupa sanoa myös ei ja pitää puoliaan.
Veera Salmen aiempi työkokemus varhaiskasvatuksessa näkyy Päiväkoti Heippakamu -sarjassa uskottavana ja valloittavana lapsikuvauksena ja erilaisten kasvamiseen ja kehitykseen liittyvien haasteiden vaivattomana esille tuomisena.
On kiinnostavaa, että myös Elina Warstakin hyödyntää yhtä kokonaan tekstitöntä aukeamaa kohtauksessa, jossa Aamos näkee kuvittelee itsensä sukeltamassa veden alla.
Päiväkodin työntekijät huomaavat kyllä Aamoksen henkisen kamppailun ja yrittävät korostaa, että on lupa sanoa myös ei ja pitää puoliaan.
Veera Salmen aiempi työkokemus varhaiskasvatuksessa näkyy Päiväkoti Heippakamu -sarjassa uskottavana ja valloittavana lapsikuvauksena ja erilaisten kasvamiseen ja kehitykseen liittyvien haasteiden vaivattomana esille tuomisena.
On kiinnostavaa, että myös Elina Warstakin hyödyntää yhtä kokonaan tekstitöntä aukeamaa kohtauksessa, jossa Aamos näkee kuvittelee itsensä sukeltamassa veden alla.
Kuvituskuvassa poika katsoo huolissaan, kuinka torahampaiset kalat, joilla on päiväkodin lasten tunnistettavat kasvot, väijyvät kaiki ahnaasti Letkulaa.
.jpeg) |
| Lasten ja varhaiskasvattajien ilmeistä välittyvät harras tunnelma ja eläytyminen Letkulan muistohetkessä. Elina Warstan kuvitusta Veera Salmen tekstiin Päiväkoti Heippakamu: Aamos ja ei (Otava 2024). |
Letkulalle käy lopulta köpelösti, mutta fiksut varhaiskasvattajat kääntävät traagisen asian pedagogiseksi harjoitteeksi, kun keskustellaan elollisesta ja elottomasta. Letkula saa arvoisensa muistotilaisuuden, jossa lapset muistelevat antaumuksella rakasta Letkulaa.
Ja tässäkin kuvakirjatarinassa on onneksi viisaita aikuisia: Letkula on nimittäin muninut munan, josta kuoriutuu sen poikanen, Litkula.
Kumpikin kuvakirja suorastaan vaatii, että luetusta ja nähdystä keskustellaan lasten kanssa.
Tällaiset vuorovaikutukseen kutsuvat kuvakirjat ovat mielestäni tarpeen juuri nyt, kun lasten arjessa on paljon härdelliä ja kipupisteitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti