keskiviikko 11. syyskuuta 2024

”Politiikkaa on kaikkialla”, ja nyt myös uudessa nuortenkirjassa!

  
















Maria Mustranta: Te olette liian nuoria. 182 sivua. Myllylahti 2024. Kansikuva Karin Niemi. 



 

 

  –  –  ”Tiedätkö, mikä puolue on?” 
Harmistuin kysymyksestä. Tietysti tiesin, mikä puolue on.
 
”No se on…”
 
En osannutkaan vastata. Sanasta tuli mieleen hahmoton poliitikkojen joukko, jolle en keksinyt mitään yhteistä nimittäjää. 
 
”Puolue on yhdistys, jonka tavoitteena on yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttaminen jäsenten haluamaan suuntaan”, Tsygä selitti. – – 
 
”Kuule, politiikkaa on kaikkialla, missä ihmisillä on vastakkaisia etuja. ” – – 

 

 

Olen aiemmin harmitellut, että yhteiskunnalliset aiheet ja kansalaisaktivismi ovat jääneet viime vuosien nuortenkirjoissa yllättävän vähälle huomiolle.
Siksi Maria Mustrannan ensimmäinen, juuri ilmestynyt nuortenromaani Te olette liian nuoria on erityisen tervetullut uutuus. 

 

Mustranta on vapaa toimittaja ja hän on julkaissut aiemmin kaksi aikuistenromaania Äidin tehtävä ja Sokeita hetkiä (WSOY 2022 ja 2017) sekä tietokirjan Demokratia suomalaisessa lähiössä (Into 2017) yhdessä sosiologian professori Eeva Luhtakallion kanssa. 

 

15-vuotias Joni on tottunut toimimaan spontaanisti ja sen vuoksi hän joutuukin usein sanaharkkaan tai eriasteisiin konflikteihin.

 

Joni hermostuu, kun hänelle tärkeä sählyvuoro koulussa aiotaan lakkauttaa. Suutuspäissään hän tekee kantaa ottavan graffitin ja joutuu teostaan edesvastuuseen. Tässä tapauksessa Jonin kannalta käy hyvin, sillä kyse on kansanedustajan ja kaupunginvaltuutetun aidasta.

   

Puoluetaustaltaan määrittelemätön naiskansanedustaja nimittäin velvoittaa – tosin todennäköisesti puolileikillään – Jonin hankkimaan ystäväpiiristään lähestyviin kunnallisvaaleihin sopivan nuorisoehdokkaan.


Jonin siskopuoli Annissa on juuri sopivasti särmää ja karismaa, mutta Annin taivuttelu hankkeeseen ei olekaan aivan yksiviivaista. Toisaalta sellainen tempoiluhan voi jopa sopiakin politiikkaan. 


Kunnallisvaaleihin valmistelun ohessa seurataan myös Jonin arkea ja kasvamista. 

Annin tukijoukkoihin lähtevät mukaan sydämentykytystä pojalle aiheuttava Janna ja paras ystävä Ramez. 


Aikuista vahvistusta saadaan myös äidin nuoruuden tuttavasta, entisestä politiikan kehäketusta ja sittemmin syrjäytyneestä Eskosta, joka selvästi ilahtuu, kun pääsee opastamaan nuoria poliittisen etiketin koukeroissa. 

 

Kun Anni panikoi tulevaa vastuuta ja velvoitteita, Esko rauhoittelee häntä:

 

”Ei poliitikkojen oletetakaan osaavan kaikkea, pitää erikoistua”, se lohdutti. ”Politiikka on joukkuepeliä. Yksi valtuutettu tietää enemmän yhdestä ja toinen toisesta. Saman puolueen jäsenet perehtyvät porukalla päätettäviin asioihin ja muodostavat yhteisiä kantoja.”
 
”Mutta silti. Enhän mä oikeastaan tiedä, miten asiat kunnassa toimii.” 
 
”Ei sinun tarvitsekaan tietää ihan kaikkea. Politiikkojen tehtävä on päättää, virkamiehet toteuttavat”.
  
–   – ”Politiikassakin yritetään ja erehdytään niin kuin missä tahansa muualla. Eikä politiikka ole sitä, että muita viisaammat ohjaavat ihmisiä. Silloin ei tarvittaisi keskustelua.”

 

Joni saa selville paikallisten kunnallispoliitikkojen ja päättäjien suhmuroinnit ja koplaukset, mutta yhtä tärkeää on lopulta se, että hän toimii sillanrakentajana ja rauhanneuvottelijana vanhempiensa ja Annin tulehtuneiden välien ennallistamisessa. 

 

Mustrannan nuortenromaanissa vastakkainasettelua ei tehdä tiettyjen puolueiden kannattajien kesken, mikä voi olla taktisesti hyvä veto myös ensi keväänä ajankohtaisia kuntavaalejakin silmällä pitäen.  

 

 

Mustrannan romaanin vertaaminen Rauha S. Virtasen aikanaan hyvinkin radikaaliin Lintu pulpetissa -nuortenromaaniin (WSOY 1972) saattaa olla hieman epäreilua, sillä 2020-luvun nuorten poliittinen tietoisuus tuntuu olevan valovuosien päässä Virtasen romaanissaan kuvaamasta 1960-70-lukujen Teiniliiton vasemmistolaisesta opiskelijapolitiikasta. 


Mustrannan ansioksi on kuitenkin laskettava, että hän näkee myös ihmiset poliittisten päätösten takana. Lisäksi Virtasta ja Mustrantaa yhdistää se, että kumpikin on saanut sytykkeen kantaaottavaan nuortenromaaniinsa omilta lapsiltaan. 


 

  


 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti