Elin Johansson & Ellen Ekman: Veckan före barnbidraget, Rabén & Sjögren 2016.
Helsingin Sanomissa julkaistiin pari päivää sitten toimittaja Jonna Hovi-Horkanin uutinen otsikolla "Yhä useampi lapsi ei saa tarpeeksi ruokaa".
Uutinen perustui Pelastakaa Lapset -järjestön vuosittain tekemään Lapsen ääni -kyselyyn, johon vastasi yhteensä 1653 lasta ja nuorta, iältään 12–17-vuotiaita.
Pienituloisten perheiden lapsista liki 20 prosenttia kertoi kyselyssä, että heidän perheillään ei ole riittävästi tai säännöllisesti ruokaa.
Suomessa on tällä hetkellä noin 120 000 lasta ja nuorta, jotka elävät vähävaraisissa perheissä.
Elin Johanssonin ja Ellen Ekmanin kuvakirja ilmestyi Ruotsissa jo vuonna 2016 ja siitä on otettu useampia painoksia.
Ruotsissa kirja nousi pienimuotoiseksi sensaatioksi. Se sai kiittäviä kritiikkejä ja toimi kimmokkeena myös Sveriges radion edelleen kuunneltavissa olevalle ohjelmalle, jossa vanhemmat saivat kertoa omia säästövinkkejään
Kuvakirjassa seurataan minäkertojalapsen ja hänen yksinhuoltajaäitinsä arkea yhden viikon ajan maanantaista maanantaihin. Ajanjakso on siinä mielessä erityinen, että pienperheen on sinniteltävä vielä viikko ennen kuin lapsilisä tulee pankkitilille.
 |
| Lapsen ilme herne- ja perunalautasen äärellä kertoo olennaisen. Ellen Ekmanin kuvitusta Elin Johanssonin tekstiin kuvakirjassa Veckan före barnbidraget (Rabén & Sjögren 2016). |
Lounaaksi syödään perunaa ja vihreitä herneitä tai makkaraa sekä makaronia ilman makkaraa, koska makkara piti jättää kauppaan.
Lapsen päiväkodissa tehdään luontoretki, ja äiti varustautuu asiaan edellisenä iltana teippaamalla vahvalla eristeteipillä lapsen kumisaappaita. Tosin varhaiskasvattaja ei luota siihen, että teipatut saappaat pitävät vettä, joten hän noutaa lapselle lainasaappaat.
– Säg nu åt mamma att det är dags att köpä nya, säger hon när hun räcker mig dem.
– Jag säger ingenting.
Lapsi ja äiti menevät myös yhdessä kirjastoon. Äidin mielestä siellä on hauska käydä, koska kirjaston palvelut ovat ilmaisia.
 |
| Kirjaston palvelut ovat ilmaisia, ja äiti käyttää niitä mielellään. Ellen Ekmanin kuvitusta Elin Johanssonin tekstiin kuvakirjassa Veckan före barnbidraget (Rabén & Sjögren 2016). öööö |
Tarkkasilmäinen katsoja voi nähdä, kuinka äiti pitelee kädessään Tove Janssonin Trollvinter-kirjaa ja lapsi on nostanut kuvakirjalaatikosta esille Elsa Beskowin kuvakirjan Sagan om den lilla, lilla gumman.
Lauantaina käydään isoäidin luona lounaalla. Karkkipäivän kunniaksi äiti järjestää lapsen kanssa aarrejahdin: siinä kolutaan kaikkien laatikoiden ja taskujen pohjat, ja löydetyillä kolikoilla käydään ostamassa iso pussi makeisia.
Loput rahat lapsi antaa kadulla istuvalle kerjäläiselle.
 |
| Elin Johanssonin kuvitus törmäyttää taitavasti aukeamalla yhteiskunnallista todellisuutta: rotukoirien ulkoiluttajan, köyhän lapsiperheen ja kerjäläisen arjet ovat valovuosien päässä toisistaan. Ellen Ekmanin kuvitusta Elin Johanssonin tekstiin kuvakirjassa Veckan före barnbidraget (Rabén & Sjögren 2016). |
Sunnuntaina äidin voimat ovat jo vähissä, mutta lapsi houkuttelee äitinsä kuitenkin ulos. Äiti pääsee nimittäin lapsen omaan tivoliin temppuilemaan erilaisissa leikkipuiston laitteissa!
Kuvakirja keskittyy melko yksitotisesti kantavaan teemaansa.
Hokkuspokkus-ratkaisuja ei ilmaannu, mutta pienperhe on kehittänyt omat selviytymiskeinonsa tyytyä vähään, iloita pienestä ja sopeutua tilanteeseen.
Rum för läsning -teoksen artikkelissa "Pengar och känsliga frågor: Om bilderboken Veckan före barnbidraget" Göteborgin yliopiston kirjallisuustieteen professori Anna Nordestam kertoo lukeneensa kuvakirjaa kahdessa päiväkodissa, joista toinen sijaitsi varakkaiden lapsiperheiden asuinalueella ja toinen kaupunginosassa, jonka asukkaista monet olivat työttömiä tai huonotuloisia.
Nordestam halusi tutkia, kuinka kotitaustoiltaan erilaiset lapset suhtautuivat köyhyyttä käsittelevään kuvakirjaan. Hieman yllättäen kirja ei "kolahtanut" kumpaankaan lapsiryhmään. Nordestamin ennakko-oletus siitä, että köyhyyden itse arjessaan kokeneet lapset olisivat tunnistaneet itsensä tarinasta, osoittautui vääräksi.
Anna Nordestam uskoo tämän johtuneen osittain myös siitä, että hän ei käyttänyt riittävästi aikaa ryhmän luottamuksen hankkimiseen.
Toisaalta lasten haluttomuutta keskustella kirjasta selitti myös se, että kummassakaan päiväkodissa lapset eivät olleet tottuneita vuorovaikutteisiin, keskusteleviin kuvakirjahetkiin.
Tänään vietetään Lapsen oikeuksien päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti