Raisua kutikutiikkaa ja lempeitä unihiutaleita

Aino-Maria Kangas & Emmi Jormalainen: Sänkymönkiäisen pyjamapäivä. 56 sivua. WSOY 2024.

 

 

 

Kirsi Kunnaksen syntymän satavuotisjuhlavuonna on erityisen hienoa, että Kunnaksen kustantaja WSOY julkaisee omaäänisen lastenrunoesikoisen.
 
Lukuisat uudet lastenrunoilijat ovat tulleet tahtomattaan eri vuosikymmenillä verratuiksi Kunnaksen ylivertaisuuteen. 

Käsittääkseni tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että Kirsi Kunnas kampesi sodanjälkeisellä 1950-luvulla ajatuksen muodoltaan ja sisällöltään vanhentuneesta lastenrunosta jengoiltaan vapauttaen näin sekä aikuisten että lasten kielenkannat nauttimaan suomen kielen rikkaasta ilmaisurekisteristä. 

Siksi tuntuukin kohtuuttomalta, että Kunnas-vertailu on lannistanut monia lyyrikoita. Pohjimmiltaan kyse on kuitenkin ennen muuta ajattelutavan radikaalista muutoksesta, jossa luotetaan lapsen kykyyn nauttia suvereenisti suomen kielen nyansseista.

Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen opetussuunnitelmissa korostetaan nyt kielitietoista ajattelua, jossa halutaan vahvistaa lapsen ylpeyttä omasta kielestä ja sen rikkaasta ilmaisusta. 

Kielen voimaa tarvitaan juuri nyt, kun lastenneurologian erikoislääkärit ovat tuoneet ilmi huolensa 3–5-vuotiaista lapsista, joiden kielestä tunnistaa Youtubesta tai muilta verkkoalustoilta opittuja englanninkielisiä hokemia tai fraaseja.  

 
 
Aino-Maria Kankaan Sänkymönkiäisen pyjamapäivä on kukkuroillaan äänteellistä maalausta ja kielen kieputtelua sekä suomen kielen taipuisuuteen liittyvää iloa ja ylpeyttä.
 
Kokoelman nivoo yhteen lastenkirjoissa usein hyödynnetty päivänkierto aamusta iltaan. 

Nimirunossa "Sänkymönkiäinen" kuvataan aikuisen näkökulmasta ja rakkaudentäyteisesti lapsen unista vaellusta aamuyöstä omasta sängystään heräilemään verkkaisesti vanhemman kylkeen: 
 

Heräilee hän hämärissä
hamuaa taas untaan
maasta ikisinisestä
valveen valtakuntaan
siristelee sykkyräinen
sänkymönkiäinen – – 

 
Näkökulma pysyttelee visusti taaperon ja leikki-ikäisen kokemus- ja elämysmaailman tasalla.
 
Kankaan runoissa on meditatiivista voimaa ja latausta. Epäilemättä hän on testannut runojen svengaavuutta, sillä niitä on ilo lukea ääneen!   

 
Kuvittaja Emmi Jormalaisella on lukuisia nerokkaita oivalluksia, kuten runossa ”Aamurusoposki”, jossa lapsi on herättyään luultavasti juuri laittanut vielä hämärän-hyssyiseen huoneeseen valokatkaisijasta valot. 

Kodin realistinen miljöö muuntuu tarvittaessa lapsen leikkien tahdissa. 

Typografista elävyyttä runoihin syntyy, kun Jormalainen myötäilee käsivaraisella tekstauksella runojen rytmiä, esimerkiksi runoissa ”Tsemppijumppa” ja ”Kukkua!”.

Hyvä esimerkki onnistuneesta taitosta ja kahden tunnelmaltaan
hieman erilaisen runon tasapainoisesta dialogista.
Emmi Jormalaisen kuvitusta Aino-Maria Kankaan
lastenrunokokoelmaan Sänkymönkiäisen pyjamapäivä 
(WSOY 2024). 

 

Jormalaisen valitsema väriskaala hyödyntää muun muassa violettia, vaaleanpunaista ja keltaista tehosteväriä, joilla hän tarvittaessa luo freesin tai rauhoittavan värimaailman runon tueksi.   

Emmi Jormalaisen kuvitus luo ripauksen taianomaista tunnelmaa
 myös arkisiin kodin askareisiin: tässä kuvitusta runoihin
"Nenäpulla" ja Ono-madon ovella" Aino-Maria Kankaan 
lastenrunokokoelmaan Sänkymönkiäisen pyjamapäivä 
(WSOY 2024). 

 

Kokoelman runoissa on arkisten havaintojen ja ihmettelyn ohella raisuakin menoa, kun vaikkapa tiikeritäti viettää sukujuhlia muiden kissaeläinten kanssa tai ollaan  ufofestivaalilla runossa ”Ufofanfaari”. 

Runo ”Hulinakulinaristit” ilkamoi kokkiohjelmien kilpailuvietille: 
 

Hännänhuippukokkikisassa
kamalin litku palkitaan.
Saa voittaja vekkuli-tittelin
ja sottapyttypokaalin. – – 

 

Yhteiskunnassa yleistyneelle kilpailumentaliteetille
naureskellaan myös runossa "Kauheuskilpailut". Emmi Jormalaisen
 kuvitusta Aino-Maria Kankaan lastenrunokokoelmaan
Sänkymönkiäisen pyjamapäivä (WSOY 2024). 

Tämänkaltaisten irrottelevien ja humorististen runojen vastapainoksi löytyy myös viipyilevää ja jopa hieman surumielistäkin lyriikkaa.  
 
Runoon ”Sevilla suomalainen” tiivistyy oivaltavasti lapsen haikeus, kun isoäiti asuukin muuttolinnun lailla ison osan vuodesta etelän lämmössä. 
 

–      –  Kesällä kävelemme
syksyyn käsikkäin.
Ruudulla vilkutamme
minä kotiini jäin. – – 

 
Tunnelmoiva luontolyriikka on pitänyt hämmästyttävän hyvin pintansa myös uusissa lastenrunokokoelmissa. Se lieneekin yhä riimiriehan ja kielileikin ohella suomalaisen lastenlyriikan kestävin ainesosa.   
 
Runo ”Lumiaatto” on kuulaudessaan pakahduttavan kaunis.

Runossa "Lumiaatto" aistitaan jo lähestyvän talven tuloa.
Emmi Jormalaisen kuvitusta Aino-Maria Kankaan
lastenrunokokoelmaan Sänkymönkiäisen pyjamapäivä
 (WSOY 2024).  

 

Runot ”Robotti höpötti” ja ”Sinisen flamingon sumussa” tuntuvat tekevän vaivihkaa kunniaa Kirsi Kunnaksen elämäntyölle:  niitä voi pitää moderneina variantteina runoille ”Kattila ja perunat” ja ”Tunteellinen siili”.