Sadun loihtua Mustan Kuun majatalossa

  

Mustan Kuun majatalo. Tehdasteatterin immersiivinen lasten teatteriseikkailu. Pohjautuu Reetta Niemelän ja Katri Kirkkopellon samannimiseen lastenkirjasarjaan. Ohjaus ja dramatisointi Alma Rajala. Dramaturgia ja kokemussuunnittelu Venla Luoma. Lavastus Johanna Latvala. Nukkien suunnittelu Heini Maaranen. Musiikki ja äänisuunnittelu Laura Naukkarinen. Pukusuunnittelu Riikka Mäntymaa. Valosuunnittelu, tekniikka- ja turvallisuusvastaava Jarkko Forsman. Yleisötyö ja kokemussuunnittelu Maria Laitila. Esiintyjät ja nukettajat: Timo Väntsi, Tella Vahala, Alma Rajala, Kristina Vahvaselkä, Nanna Mäkinen ja Julia Ketola. Esitykset Sanitaksen kerrostalokiinteistössä, os. Lemminkäisenkatu 1. Ikäsuositus +6, aikuisen seurassa. Kesto 1,40 h. Kantaesitys 23.9.2025.

Uuden kotimaisen lastenkirjallisuuden dramatisointi on aina erityisen ilon aihe. 

Turun Tehdasteatterin syksyn produktio, teatteriseikkailu Mustan Kuun majatalo, pohjautuu Reetta Niemelän ja Katri Kirkkopellon samannimiseen saturomaanisarjaan (Lasten Keskus v:sta 2022). 

Kyse on  immersiivisestä eli moniin eri aisteihin vetoavasta esityksestä, jonka kaltaista ei Suomessa tässä mittakaavassa ole aiemmin lapsille tehty. 

Esitys on rakennettu tyhjillään olevaan kerrostalokiinteistöön, missä on ollut Turun yliopiston toimitiloja.  

Lohiskäärme Sytkäri kasvaa esityksen aikana pikkuruisesta
suurensuureksi. ©Valokuva: Jesper Dolgov.

Tilaan on loihdittu sokkeloinen Mustan Kuun majatalo, jota asuttavat maan, veden, ilman ja kallioiden salaväki – maahiset, hiidet, kykloopit, yksisarviset, jetit ja muut satuolennot. 

Kaupungissa diktaattorin ottein valtaa pitävä Quumestari vampiireineen uhkaa tuhota salaväen tukikohtana olevan Mustan Kuun majatalon, jota yksivarpaiset Morri Kolliander ja Buller Partarollo isännöivät ja emännöivät.
 
Esityksen ensimmäinen kohtaus käynnistyy jo karussa aulatilassa, jonka säilytyslokerikkojen takaa katsojat pääsevät Quumestaria sokeasti ihannoivan vampiiri Halla Haavan johdattamina sisälle satuun ja seikkailuun. 

Lapsikatsojat vihitään välittömästi tarinan taikamaailmaan: ihmislapset ovat nimittäin ”salamieliä”, joilla on kyky nähdä näkymätöntä ja tehdä mahdoton mahdolliseksi.  

Buller Partarollo (Timo Väntsi) ja  Morri Colliander (Alma Rajala) suhtautuvat tosin lasten kykyihin aluksi epäilevästi. 

Särmikäs ja karismaattinen Morri Kolliander (Alma Rajala) on säilönyt
 erilaisia uhanalaisia luonnonilmiöitä omaan laboratorioonsa.
©  Valokuva: Jesper Dolgov

Niemelän ja Kirkkopellon alkuteoksissa keskushenkilönä on eläinlääkäri-isänsä kanssa  kaupunkiin muuttava ihmislapsi Saimi Salaper, mutta Tehdasteatterin dramatisoinnissa Saimi on korvattu esitystä katsomaan tulleilla lapsikatsojilla.

Esityksen katsojamäärää on rajattu 30:een, mikä mahdollistaa vuorovaikutteisen, elämyksellisen ja intiimin kokemuksen kerrostalon kahdessa eri kerroksessa erilaisissa tiloissa. 

Katsojat hajautetaan toisen kohtauksen jälkeen tutustumaan majatalon asukkaisiin: jokainen saa majatalon vastaanotosta avaimen, joka kertoo huoneen numeron, mistä tutustuminen pitää aloittaa. Minä sain tehtäväkseni pöyhiä ensimmäisenä jeti Kallasen hyytävänkylmää vuodetta! 

Perinteinen näytteleminen ja nukketeatteri lomittuvat toisiinsa.

Kun katsomon ja näyttämön välillä ei ole mitään ”rajaa”, sadun tenho tulee todella lähelle. 

Kohtauksessa, jossa laaditaan yhteinen strategia Quumestarin kukistamiseksi, meidät katsojat istutetaan valtavan ovaalin muotoisen pöydän ääreen ja ihmisen kokoiset nuket ja heidän nukettajansa istuvat katsojien joukossa. 

Heini Maarasen taidokkaasti valmistamia nukkehahmoja: hattuihin mieltynyt Anskariina (ylhäällä), kyklooppi Tuffe Kloppi ja maahinen Pikkukorva. 
 ©  Valokuva: Jesper Dolgov

 
Eilisessä torstain iltaesityksessä oli arviolta 6–9-vuotiaita lapsia aikuisen seurassa. Lapset lähtivät empimättä mukaan esityksen aktiivisiksi toimijoiksi.

Lapsenuskon ja luottamuksen voimalla lohiskäärme Sytkäri kasvaa esityksen mittaan pikkuruisesta sorminukesta  täysikasvuiseksi. 

Vaikuttavasssa loppukohtauksessa lapsilta pyydetään apua lohikäärmeen kantamiseen, ja siinä vaiheessa liki kaikilla aikuiskatsojilla oli vaikeuksia pidätellä herkistymistään. 

Alma Rajalan ohjaus ja dramatisointi antavat  Reetta Niemelän ja Katri Kirkkopellon alkuteokselle sille kuuluvan arvon: sekä alku- että loppukohtauksessa luetaan otteita Mustan Kuun majatalon ensimmäisestä osasta. 
 
Nykylapsia moititaan usein keskittymiskyvyttömiksi tai haluttomiksi heittäytymään mielikuvituksensa vietäväksi. 

Tehdasteatterin Mustan Kuun majatalossa sain nähdä ja kuulla  lapsikatsojien ihastuksen, innostuksen ja haltioitumisen. 

Esityksen päätteeksi kuulaaseen, kuun valaisemaan syysiltaan lähti salamielirohkeudella kyllästettyjä lapsia ja aikuisia.