Timo Parvela: Ella ja jättipotti. Tammi 2009.
Kansikuva: Mervi Lindman
Lasten ja varhaisnuorten dekkareissa ei – onneksi! – mässäillä väkivallalla eikä tehdä kansainvälisen luokan rikoksia tai raakoja murhia.
Dekkarin peruskaavaa hyödynnetään kuitenkin usein helppolukuisissa sarjakirjoissa: lapsijoukko ratkaisee pieniä mysteerejä hyvän onnen tai nokkeluutensa ansiosta. Aikuiset jäävät auttamatta altavastaajiksi ja suurinta huvia lapsille tuottaa usein toistaitoisten poliisien päihittäminen.
Klassisen dekkarin juonikonseptia ja sille tyypillistä psykologista jännitystä sovelletaan yllättävän niukasti lastenkirjoissa siihen nähden, kuinka helposti juuri niiden avulla voisi saada lapsen lukemisen koukkuun.
Uusimmassa Ella-kirjassaan Ella ja jättipotti Timo Parvela hyödyntää dekkarien ikuista ”kuka sen teki?” –mysteeriä taitavasti.
Pate löytää koulun roskapöntöstä käytetyn lottokupongin. Ennen kuin kuponki – odotuksenmukaisesti – hukkuu, lapset saavat kuulla voittaneensa sillä miljoonan.
Lapset ovat varmoja, että joku ahne aikuinen on pihistänyt kupongin. Epäilykset kohdistuvat muiden muassa opettajaan, Paten äitiin, kukkakauppiaaseen ja puutarhuriin, joka palkataan opettajan isyysloman sijaiseksi.
Parvelan verbaalikomiikka tykittää jälleen hieman uusin maustein.
Tuukan parahultaisesti väärin muistamat sananlaskut ja puutarhurin ammattitermistön siirtäminen sellaisenaan lasten kasvatukseen naurattavat aikuista. Parvelan lapsiin vetoavan huumorin ydin on slapstick-komiikassa, roimassa liioittelussa ja väärinkäsityksissä.
Menestyvä lastenkirja on aina kahden kauppa: sen täytyy tarjota purtavaa sekä lapselle että kirjan ostavalle ja sitä todennäköisesti myös lapselle ääneen lukevalle aikuiselle.
Hysteerisen kikatuksen ja naurun hohotuksen kupeessa Timo Parvela uskaltaa sohaista nykypäivän karujakin ilmiöitä. Luokkatoverit epäilevät Tuukan kähveltäneen lottokupongin, mutta lopulta syy pojan vaitonaiseen olemukseen selviää:
– Minun isäni jäi työttömäksi joulukuun alussa. Tänä vuonna meillä ei ole varaa viettää joulua lainkaan. Sillä rahalla minä olisin halunnut ostaa meille joulun. Oletteko te nyt tyytyväisiä? Tuukka sihahti.
Sitten hän nousi ja kömpi ulos autosta. Me jäimme istumaan vielä hetkeksi, mutta kellään ei ollut enää mitään sanottavaa. Kaikki muutkin lähtivät yksi toisensa jälkeen hyvästejä jättämättä. Vain minä jäin hämärään autoon istumaan. Minun mieleni oli musta avaruus.
Työttömyys ei ole niitä trendikkäimpiä lasten- tai edes nuortenkirjan aiheita, vaikka aihepiiri ei ole kotimaisissakaan kirjoissa jäänyt tyystin vaille käsittelyä, muistetaan vaikka Hannu Mäkelän ja Kristiina Louhen lastenkirja Hattu (Tammi 2001), Marja-Leena Tiaisen Vihreä varis –sarjassa ilmestynyt Pyry, Pilvi ja pennittömät (Tammi 1993) ja Saara Sarkkisen nuortenromaani Töitä mun faijalle! (WSOY 1987)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti