Punainen tulitikkutyttö

H. C. Andersen & Kveta Pacovská: Pieni tulitikkutyttö. Suomentaneet Martti ja Sirkka Rapola. 26 sivua. Lasten Keskus 2005.

Vuoden viimeisenä päivänä kuuluu asiaan lukea jokin kuvitettu versio H. C. Andersenin surullisesta Pieni tulitikkutyttö -sadusta. Uudenvuoden aaton juhlahumussa voi samastua kylmässsä värjöttelevän ja ylenpalttisesta juhlinnasta osattomaksi jäävän tytön kohtaloon.

Kun kuulin, että Lasten Keskus aikoo julkaista H. C. Andersenin syntymän 200-vuotisjuhlan kunniaksi Kveta Pacovskán kuvituksen Andersenin satuun Pieni tulitikkutyttö, terhakoiduin heti ja näin toteutuksen silmissäni: paljon punaista, ronskia värinkäyttöä ja äärimmäistä pelkistystä.

Silti lopputulos hätkähdytti minua. Toteutus on vielä abstraktimpi kuin aiemmin suomennetussa Pacovskán Keskiyönteatterissa (Lasten Keskus 1993). Tästä kirjasta sukeutui nopeasti kaksivuotiaan esikoisen erityiskiinnostuksen kohde – sillä seurauksella että kotikirjahyllyn nykyinen nide on jo toinen laatuaan: ensimmäinen luettiin rikki!

Pieni tulitikkutyttö on yksi Andersenin lyhimmistä ja samalla ilmaisuvoimaisimmista ja siten myös visuaalisimmista saduista. Nykylasten suosikkisatu se ei kuitenkaan ole: nyttemmin se on löytänyt paikkansa esimerkiksi kuolemaa kuvaavien lastenkirjojen teemaluetteloista.

H. C. Andersenin kuolemakuvaus myötäilee 1800-luvun lastenkirjallisuuden armollista käsitystä hurskaan lapsen kuolemasta: tyttö pääsee taivaan iloihin yhdessä jo aiemmin kuolleen isoäitinsä kanssa.

Pienen tytön kuoleman kuvauksen voi sadussa tulkita syytökseksi koko yhteiskunnalle, joka ei reagoi kuolemaan tai tee voitavaansa lapsen kuoleman estämiseksi. Andersen tarjoaa kuitenkin kristillisen lohdutuksen kertomalla, että tyttö pääsee taivaaseen rakkaimpiensa luokse, mutta samaan aikaan hän kuitenkin tunnustaa tytön kuoleman ennenaikaiseksi ja siten turhaksi.

Kveta Pacovskán tulkinta sadusta on ekspressiivinen, jossain määrin jopa hyökkäävä. Hän käyttää sekatekniikkaa, johon hän on yhdistänyt erilaisia väripintoja (mm. hopeafoliota) ja yllättäviä muotoja.

Räikeänväriset tulitikut tuntuvat suorastaan ilkkuvan tytön lohdutonta tilannetta. Tilikirjan lehdelle Pacovská on piirtänyt groteskin-naiivisti kuvatun tytön kasvot, jotka katsovat suoraan lukijaa ja kuvan katsojaa kohti. Onko tyttö nostanut kätensä suun peitoksi osoittamaan mykkyyttään ja kohtalon varaan heittäytymistään?

Lohduttoman harmaalle aukeamalle kuvattu talo on saanut foliopainatusta ikkunoihin. Rappukäytävän syvänne, jossa tyttö värjöttelee, loistaa hehkuvan punaisena.

Katsoja voi tulkita harkitusti käytetyn punaisen värin kapinan, uhman, elämäntahdon tai tuskan ilmaisijaksi. Pacovskán ilmaisu muistuttaa lapsen impulsiivista piirtämistä: kaikkea on vaikea selittää – ja tuskin on tarpeenkaan.

Pacovskán tulkinta Pienestä tulitikkutytöstä on ravisteleva – se herättää monenlaisia ja ristiriitaisiakin tunteita – ja on näin ollen varsin yhteneväinen sadun herättämien mielleyhtymien kanssa.

Teksti on ladottu sivulle tasaiseksi blokiksi. Se antaa koko sadulle juhlallista “jykevyyttä”. Tekstiä on höystetty punaisella tehostevärillä hyvin minimalistisesti mutta tehokkaasti kohtauksessa, jossa tyttö sytyttää ensimmäisen tulitikun.

Tsekkiläinen kuvittaja, graafikko Kveta Pacovská (s. 1928) on palkittu vuonna 1993 H. C. Andersenin mitalilla. Pacovskán taidenäkemykseen voi perehtyä teoksessa The Art of Kveta Pacovská (Michael Neugebauer Verlag 1991).

Teksti on muokattu ja laajennettu versio alunperin Kuvittaja-lehden numerossa 1/2006 ilmestyneestä arvostelusta.

Rouva Huu toivottaa lukijoilleen onnekasta uutta vuotta. Jatketaan hyvien lasten- ja nuortenkirjojen lukukokemusten jakamista taas ensi vuonna!