Emman – ja Pirkon – kanssa on aina ollut mukavaa

Pirkko Harainen & Leena Lumme: Emma-sarja. WSOY vuodesta 1998.








Kustannustoimittaja Pirkko Harainen loi yhdessä kuvittaja Leena Lumpeen kanssa vuonna 1998 sirpakan kuvakirjasankarin, joka liittyi jouhevasti jatkoksi Maikki Harjanteen Minttu- ja Kristiina Louhen Aino-kirjojen toimeliaiden kuvakirjatyttöjen perinteeseen.

Mintun ja Ainon tavoin Emmakin viettää melko kotikeskeistä elämää. Äiti on vielä pikkuveikan kanssa kotona ja hänellä on aikaa kuunnella tyttönsä monia tuumailuja.

Jokaisessa Emma-kirjassa on jokin kantava teema, jota arkisen juonen lomassa työstetään. Kirjoille on tyypillistä lasta aidosti kuunteleva ja eläytyvä ote. 5-6-vuotiaan Emman arkeen mahtuu paljon pieniä, ohimeneviä ongelmia, mutta niitä käsitellään ymmärtäen. Jokaisessa Emma-kirjassa on tarinan lopussa muutamia kirjan teemaan liittyviä kysymyksiä, joilla voidaan syventää keskustelua yksittäisen lapsen tai lapsiryhmän kanssa.

Esimerkiksi Älä narraa, Emma –kirjassa (2002) pohditaan valkoisen valheen oikeutusta. Emma tutustuu samaan pihapiiriin muuttaneeseen tummaihoiseen Miranda-tyttöön, jonka adoptiotaustaa syvennetään sarjan myöhemmissä osissa. Emma lipsauttaa Mirandalle eli Mimmille, että heillä olisi akvaario, jotta saisi tytön huomion kiintymään itseensä. Myöhemmin valhe tietysti paljastuu.

Sarjalle on tyypillistä, että asioita ei alleviivata tai selitetä teennäisen opettavaisesti. Erilaisten kulttuuritaustojen ja ihonvärien kirjo näkyy Emman päiväkoti- ja eskariryhmässä paitsi lapsissa myös opettajissa. Sarja ilmentääkin hyvin monikulttuuristuvaa Suomea ja sille oli vuosituhannen taitteessa todellinen sosiaalinen tilaus. Sarjan tällä erää viimeisin osa Emma ja erilainen perhe (2008) pohtii sävykkäästi suomalaisten perhemallien moninaisuutta:




Leena Lumpeen lapsihahmot ovat särmikkäitä ja karismaattisia. Lumme hahmottelee hyvin vähäeleisesti akvarellikuvituksessaan peruslapsen piirteitä, joissa nenän asento ja lunuttavat sukkahousut ilmentävät olennaisen lapsen kulloisestakin mielialasta! Lumpeen lapsissa on jotain hyvin ajatonta, vaatteet ja eloisa olemus tuovat aikuiselle väistämättä mieleen Suomi-Filmien punaposkiset ja kuuliaiset lapsukaiset.

Lumme on selvästi sarjan myötä kehittynyt lapsikuvauksessaan: ensimmäisessä osassa Mitä kuuluu, Emma lapsihahmot ovat vielä hivenen kulmikkaita ja luonnosmaisia:




Kustannustoimittajat ovat edelleen kernaasti taustalla pysytteleviä niin sanottuja harmaita eminenssejä, jotka eivät pidä meteliä itsestään. Pirkko Harainen on työskennellyt lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustannustoimittajana ensin Otavassa ja sittemmin WSOY:ssä.

Hän on suomentanut muiden muassa Eric Hillin Puppe-kirjoja, Russell ja Lillian Hobanin Myry-kirjoja, Else Holmelund–Minarikin Pikku karhu –kirjoja ja lukemattomia muita pienten lasten kuvakirjoja sekä Anders Jacobssonin ja Sören Olssonin Bert-sarjaa.


Kustannusosakeyhtiö WSOY irtisanoi kesäkuussa työntekijöitään ja irtisanottujen joukossa oli myös Pirkko Harainen.
Kustantamoon vuonna 1952 perustetulla ja Inka Makkosen pitkään luotsaamalla lastenkirjaosastolla on ollut kunniakas historia.

Pirkko Haraisella on ollut näkemyksellisyyttä, rautaista ammattitaitoa, huumoria ja sitkeyttä ajaa lastenkirjallisuuden asiaa. Hän kantoi suurimman vastuun vuonna 2004 järjestetyn pohjoismaisen kuvakirjakilpailun Suomen osakilpailun järjestelyistä. Kuvakirjakilpailun satoa on riittänyt moneksi vuodeksi eteenpäin, ja Haraisen ilmeisenä vahvuutena onkin ollut nimenomaan kuvakirjallisuus.

WSOY on ollut edistämässä – osin juuri mainitun kuvakirjakilpailunkin ansiosta – kuvakirjallisuuden uudistumista (esim. pohjoismaisen kuvakirjakilpailun voittajateos, Jukka Laajarinteen ja Martti Ruokosen Mummon kone ja Kasper ja Nora Strömmanin Sohvaperuna).

Pirkko Harainen oli niin ikään perustamassa vuonna 2006 WSOY:lle Lista-sarjaa, jota markkinoitiin nuorille aikuisille. Yksi Listan brändeistä oli tehdä kuvakirjoja aikuisille, ja tähän Suomen oloissa varsin uskaliaaseen hankkeeseen Harainen latasi paljon innostustaan ja ammattitaitoaan.

Rouva Huulla on ollut ilo tehdä yhteistyötä Pirkko Haraisen kanssa kahdessa hauskassa kirjaprojektissa: Onnenpäiviä. Runoja lapsen juhlaan -runoantologiassa (WSOY 2005) ja Helmi Krohnin nimissä Suomessa ilmestyneiden Hipsuvarvas-tarinoiden Petra Heikkilän uudelleen kuvittamassa Hipsuvarvas ja muita kertomuksia -kirjahankkeessa (WSOY 2006).

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustantaminen, käsikirjoitusten toimittaminen ja uusien kirjailijoiden ja kuvittajien kouliminen vaatii perspektiiviä, eikä elämänkokemuskaan ole pahitteeksi. Rouva Huu pelkää, että lastenkirjojenkin kustantamisesta tulee tätä menoa varsin lyhytnäköistä ja nykivää liiketoimintaa, jossa kokemukselle ja pitkäjänteiselle elämäntyölle ei anneta enää mitään arvoa.