torstai 5. elokuuta 2010

Kun minäkuva vääristyy


Kira Poutanen: Ihana meri. 186 sivua. Otava 2001. 3. painos 2001. Seven-pokkari 2008. Kansikuva Anja Reponen.

Ihana meri. Käsikirjoitus Kira Poutanen, Henna Tanskanen ja Mika Lehtinen. Ohjaus Mika Lehtinen. Videosuunnittelu Teemu Määttänen. Pääosassa Henna Tanskanen. Ahaa teatteri. Kantaesitys 12.11.2009. Kesto 1 h 25 min. Esitystä suositellaan yli 13-vuotiaille.









Sairaalloinen laihduttaminen tuli vuosituhannen taitteessa lähes muotiaiheeksi nuortenromaaneihin. Erityistä huomiota aihe sai, kun Kira Poutasen esikoisteos, nuortenromaani Ihana meri, palkittiin Finlandia Junior -palkinnolla vuonna 2001.

15-vuotias Julia on kiltti perhetyttö, jolla ei tunnu olevan koulun lisäksi järin paljon muuta sisältöä elämässään. Päivämäärien ja kellonaikojen rytmittämä kerronta tuntuu alussa hieman keinotekoiselta, kunnes niiden rinnalle kirjautuvat myös anoreksian vääjäämättömän etenemisen todisteena nopeasta painonpudotuksesta kertovat karut painotilastot.

Poutanen kuvaa Julian tavallista jokapäivää, johon koulun lisäksi kuuluvat kyläilyt perhetuttujen luona ja juhlapyhät sukulaisten kanssa. Vähin erin lukijan on helppo ymmärtää Juliaa: terveystiedon opettajan, kouluterveydenhoitajan, naistenlehtien, ylihuolehtivan äidin ja sovinistisen isän vaivihkainen propaganda myrkyttää tytön mielen ja hävittää hänen suhteellisuudentajunsa lopulta kokonaan.

Perinteisen kehitysromaanin lainalaisuuksien mukaan loppu kiertyy kuitenkin onnelliseksi, vaikka Julia ajaa itsensä jo hengenvaaraan:

Mä en lupaa mitään, vaikka haluaisin. En lupaa rakastaa itseäni tai muita, elämää tai maailmaa enemmän kuin näinä pimeyden päivinä kuoleman talossa. Lupasinhan mä silloinkin tuhat sanaa ja miljoona tekoa itselleni ja muille. En lupaa ikuista rauhaa tai mukavaa tasapainoa: miten mä voisin hylätä kaiken sen tulen, raivon ja jyrkkyyden, joka johdatti mut tähän myrskyyn – ja siitä ulos. Koska kaikki se pimeys, myrsky ja kuolema on mussa. Ei ole sairautta, tartuntaa, oireita tai lääkitystä, on vaan minä ja pimeys minussa.

Ja mä tiedän, että kaikki alkaa juuri nyt. Että minä olen valmiina lähtöön, vaikka tiedän, että pelkään elämää, ja itseäni vielä enemmän. Enkä ehkä koskaan löydä sitä, mitä lähden etsimään. Silti mä haluan lähteä, etsiä ja kadottaa, kadota ja unohtaa ja muistaa taas palata. Mä olen valmis kadottamaan kaiken, mihi uskoin enkä tiedä enää mitään. Mua pelottaa. Mä elän.

Me seistään ja katsotaan merta. Se on hopeinen ja musta ja jatkuu ikuisesti. Ei merta voi vihata, ei sitä voi unohtaa. Ja silti…


Poutasen kirjan todistusarvoa kaunokirjallisena sairaskertomuksena lisäsi se, että Poutanen toi oman sairastumisensa julkisuuteen rohkeasti ja halusi näin lisätä tietoa vielä vähän tunnetusta sairaudesta.

Pirkanmaan maakuntakirjaston PIKI-tietokannan lainaustilastot puhuvat vakuuttavasti sen puolesta, että Ihana meri on lähes 10 vuoden jälkeenkin yhä suosittu nuorten lukijoiden keskuudessa.

Harmi, että Poutanen ei ole jatkanut mainetta saaneen esikoisensa jälkeen nuortenkirjailijana. Osan vuodesta Ranskassa asuva Poutanen on sittemmin kirjoittanut chicklit-tyyppistä naistenviihdettä, viimeisin romaani Kotimatka (2009) kertoo ranskalaistuneen nuoren naisen ristiriitaisesta paluusta Suomeen.

Anoreksia-aiheen kotimaisena nuortenkirjaklassikkona voidaan edelleen pitää Hannele Huovin Madonnaa (Weilin+Göös 1986, 3. painos Tammi 2000), joka kiteytti olennaiset piirteet taudinkuvasta ilman sosiaalipornon ja tirkistelyn vivahteita. Huovi ei langennut ajankohdalle tuolloin tyypilliseen ongelmarealismiin vaan ammentaa äidin ja tyttären suhteeseen lyyrisiä aineksia myös Kalevalasta, sen loppurunona olevasta Marjatan tarinasta: paimenessa ollessaan Marjatta syö puolukan ja tulee siitä raskaaksi. Hän synnyttää sittemmin pojan, josta tulee Väinämöisen perillinen.

Valokuva: Teemu Määttänen/ Ahaa Teatteri

Tamperelaisen lasten- ja nuortenteatterin, Ahaa Teatterin, viime vuonna kantaesittämä Ihana meri on nyt mahdollista nähdä myös parasta aikaa käynnissä olevan Tammpereen Teatterikesän Off-ohjelmistossa

lauantaina 7.8. klo 20
ja sunnuntaina 8.8.2010 klo 15.30.

Sunnuntain esityksen jälkeen klo 17.15 alkaa Tutkivan teatterityön keskuksen Demoteatterissa (os. Hämeenpuisto 28 D, Tampere) keskustelutilaisuus, joka käsittelee Ihana meri –näytelmän videotuotantoa.


Ihana meri -näytelmä jatkaa syksyllä myös Ahaa Teatterin kiertueohjelmistossa. Tampereella sitä esitetään myös 3. marraskuuta klo 13 ja 18, esityksen jälkeen keskustelutilaisuus
 sekä 4. marraskuuta klo 10 ja 19 ja 5. marraskuuta klo 10 ja 19.

Rouva Huu oli katsomassa näytelmän jo viime keväänä ja piti näkemästään, kuten myös salintäysi yläasteikäisiä koululaisia, joiden herpaantumaton tarkkaavaisuus puhui vastaanpanemattomasti näytelmän puolesta.

Henna Tanskanen tekee koskettavan, rujon-kauniin ja latautuneen roolisuorituksen, joka antaa sairaudelle inhimilliset kasvot. Kira Poutasen yhdessä Tanskasen ja ohjaaja Mika Lehtisen kanssa työstämä dramatisointi rakentuu paljolti romaanissakin keskiössä olevien Julian päiväkirjamerkintöjen varaan.

Anoreksialle tyypillinen itsensä tarkkailu ja kontrollointi on toteutettu kiinnostavasti siten, että Julia peilaa itseään yleisölle ja videoi itseään. Kaikki muut roolihenkilöt ovat mukana pelkkinä kuulokuvina, mikä juuri lisää näytelmän intensiteettiä ja samastumista nimenomaan Julian tuntoihin.

1 kommentti:

  1. Ihana meri oli kirja, jonka tarvitsin.
    Kirjoitin päiväkirjaani 6.6.2002: "On uskallettava lähteä etsimään, vaikka tietäisi, ettei koskaan löydä" ja "Ei voi elää, ellei rakasta itseään". Lainaukset eivät ehkä ole suoraan Poutasen tekstiä, vaan kirjan herättämien ajatusten pohjalta itselleni muovattuja ohjeita, joita on ollut hyvä noudattaa.

    VastaaPoista