Bo Carpelan: Taivaan maalari. Runoja pienille ja suurille. Kuvittanut Hannu Taina. Suomentanut ja toimittanut Kaarina Helakisa. 102 s. Otava 1990.
Eilen edesmennyt Bo Carpelan teki merkittävän uran paitsi aikuistenkirjailijana – prosaistina, lyyrikkona ja kääntäjänä – niin myös lastenkirjailijana.
Lastenromaaneissaan hän kuvasi herkkiä poikia, jotka tarkkailivat ympäristöään virkein ja ihmettelevin silmin. Anders, Johan ja tämän kehitysvammainen ystävä Marvin sekä Julius Blom filosofoivat elämän ilmiöitä myös luontevasti yhdessä aikuisten kanssa. Carpelanin lastenromaaneissa on vahvasti humaani pohjavire. Hän oli yksi ensimmäisistä suvaitsevaisuuden teemoja ilman teennäistä alleviivausta käsittelevistä lastenkirjailijoistamme.
Carpelan uudisti myös lastenlyriikkaa 1980-luvun lopulla, jolloin tämä lastenkirjallisuuden alalaji ei ollut liiemmin muodissa. Kaarina Helakisa toimitti ja suomensi Carpelanin kahdesta runokirjasta Poesi… Poeså… Dikter för stora och små (1982) ja Måla himlen. Vers för små och stora (1988) kokoelman Taivaan maalari. Runoja pienille ja suurille. Kuten alaotsikotkin kertovat, Carpelan ei halunnut vetää selkeää rajaa aikuisten- ja lastenlyriikan välille.
Taivaan maalarin loppusoinnullisten ja vapaata mittaa olevien runojen aiheet vaihtelevat itsetutkiskelusta luonnon ilmiöihin, vuodenaikojen vaihteluineen sekä lapsen ja vanhemman arjen kuvauksiin ja perinteisiin eläinrunoihin ja lastenloruihin.
Carpelan herättelee lasta ihmettelemään kanssaan paitsi elämää niin myös kuolemaa esimerkiksi runoissa "Poissa" ja "Sitten".
Sitten
kun on kuollut
ei näe mitään
ei ajattele mitään
on vain
valoa ja ilmaa
johon ei voi tarttua, joka
on vain
kuin ruohistossa kaste
sitten
kun on kuollut.
Kiitos <3 Niin osuvan runon olit valinnut Bon muistolle!
VastaaPoistaLapsikuvaajana hän oli aikamme parhaita.