maanantai 21. toukokuuta 2012

”Ajattelin jäädä myyräksi ja elellä piilossa kaikilta”


Ulf Nilsson & Eva Eriksson: Ypöyksin näyttämöllä. Suomentanut Raija Rintamäki. 32 sivua. Kustannus-Mäkelä 2012.














Tässä taas todellinen kuvakirjahelmi, jonka nopeasta suomennoksesta on kiittäminen Kustannus-Mäkelää.

Mäkelä on aiemminkin kustantanut saman tekijäkaksikon kuvakirjoja, joita voisi kutsua ”mielenliikahduskirjoiksi”. Leikitään hautajaisia (2006), Mummun kaikki rahat (2008) ja Kun olimme yksin maailmassa (2009) käsittelevät kaikki lapsen kokemusmaailman tasalta jotakin isoa tunnemyrskyä.

Ypöyksin näyttämöllä on kuvakirja itsensä voittamisesta, karaistumisesta, pelkojen selättämisestä. Näiden sinällään varsin hienojen ja ainutkertaisten asioiden lisäksi se kertoo myös tavattoman kauniisti sisaruussuhteen voimasta ja lapsellekin kiireisen arjen keskellä tärkeästä voimaantumisen kokemuksesta, kun oivaltaa että vaikeudetkin ovat voittamista varten.

Isoveli on pikkuveljen mielestä maailman paras laulaja. Isoveli hauskuttaa kotona pikkuveljeään lystikäillä lauluillaan.



Isoveli ei kuitenkaan pidä isosta yleisöstä ja liian hienoista puitteista. Esikoulun kevätjuhlan ohjelmanumerosta tuleekin hänelle suorastaan painajaismainen tilanne. Eskarin opettaja ymmärtää pojan esiintymisangstin ja ehdottaa kompromissia, jossa poika koko juhlan päätteeksi ilmoittaa esityksen loppuneen.



Illalla en saanut unta. Yksin näyttämöllä. Pitää puhua KOVAA. Koko sali täynnä vanhempia. Pelkkä ajatuskin oli niin kamala, että kädet alkoivat hikoilla. Entä jos en muistaisikaan mitä minun piti sanoa? Siitä tulisi täysi fiasko!

Entä jos minä sekoaisin sanoissani? Jos minua heiteltäisiin kermakakuilla? Jos koko koulu suljettaisiin? Ja opettaja jäisi työttömäksi. Eikä saisi palkkaa vaan joutuisi kaivelemaan roskiksista palautustölkkejä saadakseen rahaa?




Koittaa kevätjuhlan päivä. Ulf Nilssonin teksti ja Eva Erikssonin kuvat nostattavat jännitystä kumpikin omin naynssein. Isoveli on juhlan jännityksessä sivusta tarkkailija, ulkopuolinen muiden juhlahumussa.

Vaatimattoman myyrän rooliasuun pukeutuneesta pojasta kasvaa traaginen hahmo, jonka puolelle lukijan on helppo asettua. Eriksson tavoittaa pojan jännityksen tunteet kehonkieleen tehokkaasti ja silti hyvin niukoin vedoin.

Esitys on kaartumassa päätökseensä. Isoveljelle tulee tukalasta jännittämisestä äkillinen pissahätä ja hän säntää eteiseen. Onneksi pikkuveli löytää hänet. Ja yhdessä nämä velikullat astelevat näyttämölle ja tekevät sen, mitä pitääkin ja jotakin vähän ylimääräistä: he esittävät yllätysohjelmanumeron eikä hauskan pidosta ole tulla loppua lainkaan !

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti