torstai 24. toukokuuta 2012

Kati on villikko ja neiti suorasuu


Rauha S. Virtanen: Luumupuu kukkii. WSOY 1965. 4, painos 1971. 271 sivua. Kansikuva Maija Karma.













Tälle blogitekstille antoi kimmokkeen rouva Huun puutarhassa vimmaisesti kukkiva luumupuu. Esikoistytär antoi vihjeen puuhun viitaten, mikä kirja suorastaan huutaa esittelyään Lastenkirjahyllyssä.

Joten tuumasta toimeen.

Rauha S. Virtasen Luumupuu kukkii syntyi Selja-sarjan jälkeen. Siitä tuskin oli tarkoituskaan tulla useampiosaista sarjaa, vaikka romaanin puitteet sinällään ovatkin otolliset: Päähenkilö Kati on pikku villikko, jota puutarhuri-isä ja äiti yrittävät suitsia keskittymään oppikoulun pääsykokeisiin. Koulun käyntiä tärkeämpää ovat kuitenkin ystävät ja erinäiset tempaukset heidän kanssaan. Lapsilla on Timbukin sirkusryhmä, joka treenaa huippusalaisesti ja pikkusisaruksilta piilossa.

Katiin eloisaan perheyhteisöön kuuluvat sisarusten lisäksi kotiapulainen Siina tyttärineen. Siinan mies on lähtenyt Ruotsiin toisen naisen matkaan, ja tästä Kati on valmis kehittelemään mielessään monenlaisia dramaattisia käänteitä, jotka johtavat sitten – tietysti – väärinkäsityksiin. Siinan kolmivuotiasta Aija-tyttöä pidetään kuin ilmettynä Shirley Templenä ja Kati tuntee kerran jos toisenkin mustankipeyttä Aijaa kohtaan kaikkien palvoessa suloista pikkutyttöä.

Juonia punotaan puolin ja toisin. Kati epäilee puutarhaan pestatun Maisan omantunnon puhtoisuutta: onko Maisa tullut tärväämään isän uurastuksen puutarhakilpailuiden ensimmäisen palkinnon saamiseksi? Toisaalta Kati myös ihailee Maisan pimumaisuutta ja seuraa tarkkaan tämän tälläytymistä, jota taas Katin äiti paheksuu ja yrittää vakuuttaa Katille ,että iho menee ehostuksesta pilalle.

Ajan viihdeidoleihin viitataan maltillisesti: Grace Kellyn avioituminen Monacon ruhtinaan kanssa, Natalie Wood ja Brigitte Bardot jäävät silti aika kauas Katin tervehenkisestä ja kotoperäisestä arjesta.

Klassisten tyttökirjojen tapaan Katikin joutuu koulimaan luonnettaan useaan otteeseen, kun toveripiirissä syntyy kränää ja kilpailua milloin mistäkin. Myös empatian taju kasvaa vanhempiensa silmäterän Berntin eli tuttavallisemmin Hipun perheen kokemille menetyksille.

Tyttökirjan pakollisiin kliseisiin kuuluu myös Katin herkkä sisäinen tunnemaailma. Hänellä on mielikuvitusystävä Stella, jonka hän kohtaa usein muilta piilossa. Sinisen savun kylässä häntä ymmärretään usein paremmin kuin kotona konsanaan.

2 kommenttia:

  1. Tämä on ihana kirja - ainakin lapsuuteni sisäisten muistojen mukaan ja myös sinun esittelysi tukee sitä. Minulla on omassa blogissani "kuukauden tyttökirjaklassikko"-projekti ja kesäkuun kirjaksi olen ajatellut juuri tätä. :)

    VastaaPoista
  2. Hei Katja,

    Minunkin edellisestä lukukokemuksestani oli vierähtänyt tovi aikaa. Nyt huomasin kiinnittäväni aiempaa selvästi enemmän huomiota Katin perheen välisiin suhteisiin.

    Jokainen lukukokemus siilautuu tietysti oman elämänvaiheen läpi, mikä juuri tekee lukuharrastuksesta niin rikkaan...

    Ja kiva kuulla tyttökirjaklassikko-projektistasi! Täytyy seurata sitä.

    VastaaPoista