lauantai 12. tammikuuta 2013

Huumeiden harmittomuudesta kertova kuvakirja… aikuisille?








Ricardo Cortés: It´s  just a Plant. A Children´s Story about Marihuana. 48 s. Akashic Books 2005.   

Ricardo Cortés: Se on vain kasvi. Lastenkirja kannabiksesta. Nettijulkaisu.





Ricardo Cortésin nimi on entuudestaan tuttu suomennoksena viime vuonna ilmestyneestä modernista nukutuskirjasta,  Adam Mansbachin tekstiin ja Cortésin kuvitukseen perustuvasta Nyt vittu nukkumaan! (Into-kustannus).

Kuvakirjassa vanhemmat laulavat lapsilleen kehtolauluja, mutta univiisuihin solahtaa mukaan ruma sana ja toinenkin, koska nukuttaminen kestää ja kestää ja kestää…

Helsingin Sanomissa tulkitsin marraskuussa tämän aikuisten kuvakirjan uusintavan vanhaa kehtolauluperinnettä. Kirjan takakannessa erikseen korostetaan, että kirjaa ei ole tarkoitettu lapsille luettavaksi.

Samaan outoon kategoriaan katson kuuluvaksi myös vuonna 2005 alun perin Yhdysvalloissa ilmestyneen Ricardo Cortésin kuvakirjan It´s  just a plant. A Children´s story about marihuana.

Kirja löytyy nettiversiona suomeksi tekstitettynä.

Kirja on käännetty nettiin myös tsekiksi, hollanniksi, ranskaksi, hepreaksi, unkariksi, italiaksi, koreaksi, portugaliksi, espanjaksi, ruotsiksi ja thaiksi.

Kaks´plussan nettikeskustelussa kirjan tiimoilta on sukeutunut äskettäin vilkasta ja pääosin jyrkästi tuomitsevaa keskustelua.

Kirja on toki herättänyt myös Yhdysvalloissa vilkasta mielipiteen vaihtoa: sen on katsottu kampanjoivan kannabiksen laillisen käytön puolesta. 

Jennin kodin värimaailma on hippihenkinen ja psykedeelinen. Ricardo Cortézin kuvitusta kuvakirjaan It´s just a Plant.
Leikki-ikäinen (tai korkeintaan alakouluikäinen) Jenni herää keskellä yötä ja ihmettelee vanhempiaan, jotka polttavat makuuhuoneessa oudonhajuista savuketta.

Hippityylisiksi kuvatut vanhemmat ovat avoimen kasvatuksen kannalla ja haluavat kertoa tyttärelleen, mistä sinä on kyse.

Seuraavana päivänä koko perhe vierailee maatilalla, josta heillä on tapana ostaa vihanneksia. Maanviljelijä viljelee muun ohella kannabista ja kertoo sen historiasta. Tyttö tapaa myös perheen omalääkärin, joka kertoo kannabiksen lääkekäytöstä. 

Myöhemmin tyttö tapaa kaupungilla seurueen, joka tuoksuu samalta kuin hänen vanhempansa pilveä polttaessaan. Heillä jokaisella on oma lempinimi polttamalleen kannabikselle. Poliisi tulee paikalle, ja ilmoittaa kannabiksen polttamisen olevan vastoin lakia. Tällä kertaa poliisi päästää seurueen kuitenkin pelkällä varoituksella. Tyttö suivaantuu poliisin viran puolesta esittämästä saarnasta ja päättää isona tehdä kaiken voitavansa, jotta kannabiksen käytön laillistaminen toteutuisi.

Huumeiden käyttäjät kuvataan nekin varsin stereotyyppisesti Ricardo Cortézin kuvakirjassa, jossa kerrotaan kannabiksesta.
Cortés itse ei pidä kirjaa huumemyönteisenä. Hänen tarkoituksensa on ollut herättää keskustelua huumeisiin liittyvästä lainsäädännöstä. Cortés lähetti käsikirjoituksen monelle kustantajalle, mutta sai hylkäävän vastauksen ja niin hän päätti kustantaa sen itse.

Cortésilla itsellään ei ole lapsia ja hän uskoo tehneensä kirjallaan lapsille palveluksen kertomalla asioista niiden oikeilla nimillä. Huumevalistus on hänen mielestään Yhdysvalloissa liian yksipuolista.

Cortésin kirja on linjassa netissä vellovan kannabiksen harmittomuutta korostavan, käyttäjien itsensä levittämän materiaalin kanssa. Käsittääkseni se "toimii" huumeita käyttävien pienten lasten vanhempien omantunnon liennyttäjänä samaan tapaan kuin edellä mainittu nettimateriaali ja -keskustelukin. 

Kirja hämmentää siksi, että sen päähenkilönä on lapsi, jonka ajatellaan olevan kuin tablula rasa, tyhjä taulu. 

Kirjan lapsipsykologian mukaan lapseen voi kaataa mitä tahansa tietoa, ja uskotaan hänen kyseenalaistamatta valitsevan keskeisen auktoriteettinsa eli omien vanhempien "totuuden" huumeiden käytöstä.

Niin sanotun tavallisen lastenkirjan moraaliin kuuluisi, että tyttö tapaisi jonkun huumetyöntekijän, joka osoittaisi hänen vanhempiensa toimivan väärin, paitsi itseään kohtaan, myös vaarantaen tytön turvallisuuden ja normaalin kasvun.

Poliittisesti korrektin ja rankan lastenkirjan juoneen kuuluisi myös se, että tyttö otettaisiin huostaan, vanhemmat lähtisivät pitkäkestoiseen vieroitukseen ja lopulta perhe, monien tukitoimien jälkeen, eheytyisi ja palaisi yhteen. 

Todennäköisesti Yhdysvalloissa on tehtykin tällaisia lastenkirjoja jo lukematon määrä. Suomessa ollaan tämän aihealueen suhteen vielä lapsenkengissä, ja on tietysti hämmentävää ja harmillistakin,  että ensimmäinen suomen kielellä julkaistu, tosin vain netissä leviävä,  kirja lähestyy huumeita näin myönteisessä hengessä.


Cortes on tehnyt vastaavan kirjan myös toisenlaisesta – ja huomattavasti harmittomammasta pidetystä – riippuvuudesta:  A Secret History of Coffee, Coca & Cola.






1 kommentti:

  1. Hienoa! Päätin heti varastaa idean ja ryhdyin suunnittelemaan kirjaa "Viina - suoraan luonnosta". Siinä lasten ihmetellessä vanhempien nelivetomakkuria nämä kertovat asiallisesti viinan ja humalan historiaa. Kautta aikojen ihmiset ovat vetäisseet pyllyn olalle, heti kun vilja ja vesi lähti vahingossa käymään ja päästiin asian äärelle. Eikä kännääminen ole vain ihmiskunnan harraste, tiedetäänhän norsujen, karhujen, oravien ja tilhien vetävän kännit heti tilaisuuden tullen. Olen ihan täpinöissäni tässä.

    VastaaPoista