Intiimiä tirkistelyä lapsen arkisiin askareisiin

Gilbert Delahaye & Marcel Marlier: 

Martine, pikku ballerina; Martine tädin luona; Martine mestarikokki; Martine odottaa joulua; Martine ja varpunen; Martine ja erilainen keskiviikko; Martine eläintarhassa; Martine oppii uimaan. Suomentanut Elina Salonen. Kirjalito 1991–1994.

Toisinaan rouva Huu törmää takavuosien lastenkirjallisuutta penkoessaan hivenen outoihin kuriositeetteihin.

Kirjalito on julkaissut Suomessa vuosina 1992–1994 kahdeksan osaa Martine-kuvakirjasarjaa, joka on syntynyt belgialaisen tekijäparin, kirjailija Gilbert Delahayen (1923-1997) ja kuvittaja Marcel Marlierin (1930–2011) yhteistyönä.

Marlier oli taiteilija ja kuvittaja. Hän ryhtyi opiskelemaan dekoratiivista taidettta Saint-Luc de Tournain oppilaitoksessa jo 16-vuotiaana ja toimi valmistumisensa jälkeen pari vuotta opettajana. 

Belgialainen kustantamo järjesti kuvituskilpailun, jolla etsittin uusia lahjakkaita tekijöitä kuvittamaan lähinnä kouluikäisille lapsille suunnattua oppimateriaalia. Marlier voitti kilpailun ja hänen kuvitustyylinsä läpäisi kokonaisen lapsisukupolven laskutaidon ja lukutaidon oppikirjoissa. Yhteistyö kustantamon kanssa kesti yli neljännesvuosisadan. 

Sittemmin 1950-luvulla Castermanin kustantamo kiinnostui Marlierin tyylistä ja yhteistyö alkoi Alexander Dumasin seikkailukirjojen kuvituksella.  

Vuodesta 1954 lähtien Marlier ryhtyi kuvittamaan Castermanille Martine-sarjaa. Ranskankielisessä sarjassa ilmestyi lähes 60 osaa ja niitä on käännetty lukuisille kielille. Sitä on myyty 100 miljoonaa kappaletta ja siten se lukeutuu maailmalla eniten myytyjen sarjakirjojen joukkoon! 

Kirjailija Delahayen kuoleman jälkeen sarjan kirjoittamista jatkoi Marcel Marlierin poika Jean-Louis Marlier. Viimeisin osa ilmestyi vuonna 2010 ja sarjan julkaisu päättyi kuvittajan kuolemaan. 

Vuonna 2008 on Yhdysvalloissa tuotettu kirjasarjan yksittäisten teosten pohjalta kaksi videopeliä, joissa Martine seikkailee tosin Emma-nimisenä.

Kaikesta päätellen kirjoilla on oma ihailijakuntansa. Tämä käy ilmi esimerkiksi verkosta löytämästäni ranskankielisestä blogikirjoituksesta, jossa on kuvitusnäytteitä Marlierin lastenkirjakuvituksista. Myös Pinterestistä löytyy lukuisia kuvaesimerkkejä. 

Martine-sarja on aikansa lapsi monessakin mielessä: lapsen arjen kuvauksen kautta kirjoissa annetaan tarinoiden kupeessa tietoa esimerkiksi uimataidon hankkimisesta, ruuanlaitosta, herbaarion teosta ja balettiharrastuksesta. Martine, pikku ballerina -kirjan suomenkielisen laitoksen asiantuntijana on ollut tanssija Jutta Mustakallio.

Jokainen lastenkirja heijastelee siis aina aikaansa, sen ihanteita ja pitämyksiä. 

2000-luvun lastenkirjakuvitusperinteen vinkkelistä Martine-kirjat näyttäytyvät eräänlaisena kitschinä, romanttisena ja miljööltään jopa absurdina hömppänä. 

Marcel Marcierin lapsihahmot ovat kiiltokuvamaisen kauniita mutta olemukseltaan ne jäävät silti paperinukkemaisen ohuiksi. Ja juuri samanlaisia silkoisia hahmoja löytyy myös kiiltokuvista ja paperinukeista! 

Muistelen myös, että lapsuuteni postikorteissa ja julisteissa oli hyvin samantyyppisiä lapsihahmoja.

Kirjojen kuvitustyyli tuo mieleeni myös yhden lapsuuteni kirjoista, jonka nimi oli – muistaakseni... – Markku ja Mirkku markkinoilla. Kirjaa ei kuitenkaan kotoani enää löydy, saati sitten Fennicasta tai Lastenkirjainstituutin Onnet-tietokannasta tällä muistinvaraisella nimellä.

Martine-kirjojen yltiö-söpöä vaikutelmaa tehostavat vielä lukuisten lemmikkieläinten jatkuva parveilu lasten lähistöllä. Kaikki on sievää ja suloista. 

Lasten viattomuus ja suora kontakti luontoon todentuu monissa Martine-kirjoissa 
esiintyvien herttaisten lemmikkienkin kautta. Tässä hoivataan pesästään pudonnutta 
varpusen poikasta. Marcel Marlierin kuvitusta Gilbert Delahayen tekstiin kuvakirjassa 
Martine ja varpunen (Kirjalito 1993).

Martine-kirjat ihannoivat kiltin ja kauniin tytön luonnetyyppiä. Kirjat ovat läpeensä kuorrutettuja pastelliväreillä. Tytöt on puettu aikansa viimeisimmän muodin mukaisiin vaatteisiin, jotka sanalla sanoen näyttävät vähän turhankin paljastavilta: pikkuhousut vilkkuvat tyttöjen lyhyiden hameiden helmojen takaa ja tytöt esiintyvät usein hyvinkin keimailevissa asennoissa. 

Nykyisen lastensuojelun näkökulmasta kirjat voitaisiin jopa tuomita eräänlaiseksi lapsipornoksi.

Tässä kuvassa voisi äkkiseltään ajatella, että lapset palvovat korkealla 
valvontatornissaan istuvaa miespuolista uimavalvojaa, joka on toimensa 
mukaisesti varustettu kiikarilla. Marcel Marlierin kuvitusta Gilbert Delahayen tekstiin kuvakirjassa Martine oppii uimaan (Kirjalito 1994). 

Kirjaliton Martine-sarjaan valitut suomennokset on selvästi poimittu eri vuosikymmeninä julkaistuista alkuteoksista. Martine eläintarhassa ja Martine oppii uimaan saattavat olla vaatteiden ja lasten olemusten perusteella jopa 1950–1960-luvuilta, kun taas muut kirjat on kuvitettu todennäköisesti 1970–1980-luvulla.

Hauskana yksityiskohtana kannattaa kiinnittää huomiota kuvan vasemmalla laidalla seisovaan perheen isään, joka tekee valppaasti muistiinpanoja lehtiöönsä! Marcel Marlierin kuvitusta Gilbert Delahayen tekstiin kuvakirjassa Martine eläintarhassa, Kirjalito 1994. 

 

Yllä olevalla kuvitusaukeamalla olevassa tekstissä lapset ovat päätyneet eläintarhan kierroksellaan norsujen luokse. 

Tässä eläintarhassa eläimiä ei ole aidattu lainkaan ja lapset voivat vapaasti vaellella ystävällisten ja herttaisten eläinten joukossa. Elina Salosen suomennoksessa puhutaan myös norsun hartioista:

Eläintarhassa oli kolme norsua, jotka olivat aina yhdessä. Ne olivat isä, äiti ja poikanen. Poikanen rakasti makeisia. Äiti oli viisas ja tiesi paljon asioita. Isä taas oli niistä kaikkein vahvin. Isänorsun nahka oli kuin parkittua ja kärsä taipuisa kuin käärme. 

Isänorsu oli kylpenyt lämpimien maiden joissa ja ollut mukana metsästämässä. Se oli matkustellut ja kulkenut veden, tulen ja metsien läpi. Se oli kaatanut muita yhdellä ainoalla hartian tönäisyllä. Se oli komentanut laumaa useiden vuosien ajan. Se oli oikea valtias. 

Teksti vahvistaa miehisen herooista ja muhoilevaa asemaa. Ja varmuudeksi sitä löytyy piiloviesteinä kuvistakin, joista kyllä voiton vie oheinen kuvituskuva Martine eläintarhassa -kirjasta.