Reetta Niemelä & Salla
Savolainen: Ystäväni Uljas. Kuvittanut Salla Savolainen. 79 sivua, Otava 2015.
Tässä
taas esimerkki kekseliäästä tuotekonseptista. Tekijäkaksikko Reetta Niemelä & Salla Savolainen on
julkaissut aiemmin kaksi kuvakirjaa Tikkumäen tallilta, Tikkumäen talli ja Tikkumäen koirat (Otava 2011 ja 2013).
Näiden kuvakirjojen
ensilukijat ovat ehättäneet jo pikkukoululaisiksi, ja tarjolla on
helppolukuinen lastenromaanisarja samasta miljööstä ja suurelta osin samoista henkilöistäkin!
Hevostytöillä ja –pojilla on erilaisia luonteita ja piintyneitä käyttäytymistapoja,
mutta sopu ja yhteisymmärrys säilyy, kun kaikki puhaltavat yhteen hiileen.
 |
| Salla Savolaisen informatiivinen kuvitus antaa vaivihkaa myös tietoa, kuten tässä kuvasarjassa, jossa Pauli riimuttaa ponia. Tikkumäki-sarja saa bonusta siitä, että siinä kuvataan myös poikien poniharrastusta. Salla Savolaisen kuvitusta Reetta Niemelän lastenromaaniin Ystäväni Uljas (Otava 2015). |
Sarjan
kertojana toimii Tikkumäen tallin ponikerholainen Iiris, perheensä ainokainen,
joka ahdistuu nähdessään isomman tallitytön potkaisevan hevosta turhan päiten
ja antavan raipasta tarpeettomasti läimäisyn ponille.
 |
| Salla Savolainen taltioi hauskasti koko perheen yhteisen iltasadun lukemishetken. Ja mikä parasta, lukijana on isä, ja vieressä äiti kuuntelee nautiskellen! Salla Savolaisen kuvitusta Reetta Niemelän lastenromaaniin Ystäväni Uljas (Otava 2015). |
Ystäväni Uljas on varteenotettava suomalainen haastaja ruotsalaisten Lin Hallbergin ja Margareta Strömstedtin Sinttu- ja Eppu-sarjoille.
Reetta Niemelä antaa luontevasti faktatietoa hevosten hoitamisesta. Heppastelun rinnalla kuvataan myös Iiriksen perhearkea luontevasti ja kodikkaasti.
Uuden
sarjan ensimmäinen osa assosioi
hauskasti nimellään Anna Sewellin
hevoskirjaklassikkoon Black Beauty
(1877), joka tunnetaan suomennoksena nimellä Uljas Musta. Sewellin alkuperäisenä ajatuksena oli tehdä kirja
hevosten parissa työskenteleville opiksi ja ojennukseksi hevosten
kunnioittavaan kohteluun.
Minusta on hienoa, että kotimaisia heppakirjoja kirjoitetaan, sillä tuntuu, että niiden lukijat eivät oikein muusta lukemisesta aina innostuisikaan. Mutta heppakirjat- niitä ahmitaan.
VastaaPoistaTässä kirjassa kansikuvan värikkyys ja hyväntuulisuus saisi lähes minutkin tarttumaan heppakirjaan, joten kannen merkitys myös pitemmissä kirjoissa on kyllä tärkeä.
VastaaPoistaBleue: Kyllä, rouva Huu on myös aina kotimaisen lastenkirjan puolella.
Kannattaa muistaa myös Päivi Lukkarilan heppa-aiheinen Venla-sarja, jota Karisto julkaisee.