Paikallisväriä ja pyöräretkeilyä

Johanna Hulkko: Geoetsivät ja yksikätinen madonna, kuv. Jari Paananen, 142 sivua, Karisto 2016.

Johanna Hulkon Geoetsivät on selkeästi löytänyt lukijansa. Kun kirjastoväki listaa suosittuja, jatkuvassa lainauskierteessä olevia lasten ja varhaisnuorten kirjasarjoja, niin sarja tulee aina mainituksi.

Geoetsivät suuntaavat pyöränsä Urjalan naapuriin Nuutajärvelle, minne etsivien uusi kaveri Jomppe järjestää – eräänlaisena kunnan imagonkohotustoimenpiteenä – geokätköilytapahtuman. Nuutajärvellä avataan myös italialaista lasitaidetta esittelevä uusi näyttely, jonka vetonaulana on madonna:

”Joku madonna ainakin on tulossa”, Jomppe mainitsi. 

Emmi veti purukumin väärään kurkkuun. 

”Madonna?” hän sai köhityksi. ”Like a virgin -Madonna?” 

”Ei se Madonna vaan joku lasimöykky. Faija lähetti kuvan, sellainen puikulaperunan muotoinen pötkylä”, Jomppe selitti ja kaivoi valokuvan esiin kännykästään.

Monta kommellusta ehtii tapahtua jo ennen kuin etsivät ehättävät päätepisteeseen asti. Kadonneen madonnan mysteeri tosin on saamaansa kohua huomattavasti vaatimattomampi, mutta toisaalta Geoetsivät-sarjan juju ei olekaan missään karskien rikollisten jäljittämisessä, vaan leppoisassa yhdessäolossa tervehenkisten harrastusten äärellä. 

Maltillista ja uskottavaa ihastumissäpinää syntyy myös Raparperin ja Jompen kesken.  Mahtuuko Geoetsiviin vielä uusi jäsen ja onko perusteltua sanoa, että Raparperi olisi koko porukan johtaja? Pääjuonen ohella ehditään tuumailla monia tunnepuolen asioita nuorta lukijaa puhuttelevalla tavalla.

Johanna Hulkko ei kaihda ripotella sarjaansa ajankohtaista paikallisväriä. Raparperi kavereineen iloitsee yhdessä kirjastonhoitajan kanssa Nokialle rakennettavasta uudesta kirjastosta.

Geoetsivät pääsevät myös seuraamaan likeltä perinteikästä, vuotuista kirjallisuustapahtumaa, Urjalan Pentinkulman päiviä. Kirjallisuustapahtuman toiminnanjohtaja, suomentaja Laura Jänisniemi, on päässyt myös pieneen sivurooliin kirjaan.

Jännitettä seitsemänteen Geoetsivät -kirjaan tulee myös Raparperin vanhempien, isän ja tämän puolison Pekan, sairaalloisesta säästämisvimmasta, joka onnelliseksi kiertyvässä lopussa saa sitten selityksensä. 

Lieneekö kyse puutarhajuhlasta vai parisuhteen virallistamisesta, se jätetään lukijan itse pääteltäväksi.