Moderni etsiväseikkailu Viisikon ja Ilkka Remeksen hengessä

Antti Halme: Mafiakesä, 208 sivua, Otava 2017.

Hauska sattuma, että kahdessakin alkuvuoden kotimaisessa uutuudessa isän työkomennus sysää nuoren päähenkilön tyystin uuteen ympäristöön. Jukka-Pekka Palviaisen Suunnnaltaan vaihtelevaa tuulta –nuortenromaanissa pysytään kotimaan kamaralla, kun Millan n isä lähtee tutkimaan hylkeitä ulkosaaristoon majakkasaarelle.

Antti Halmeen uuden sarjan avauksessa, Mafiakesässä,  16-vuotias Arttu pääsee Sisiliaan Naxokseen kuukaudeksi, kun meribiologina työskentevä  isä saa residenssiapurahan  italialaisesta tutkimuslaitoksesta. 

Artun innostusta latistaa hieman isän naisystävä Merikukka, joka tuppaa myös mukaan.

Arttu on dynaaminen, todennäköisesti useampiakin taistelu- ja kamppailulajeja harrastava nuori mies, joka kulkee mieluiten omia polkujaan. 

Sattuma heittää hänen tielleen heti  kaksi paikallista ikätoveria, kaksoset Lunan ja Lucan. Myöhemmin kolmikko täydentyy vielä Mollylla, irlantilaisella tytöllä, joka on vanhempineen lomailemassa Sisiliassa.

Luonteeltaan utelias Arttu huomaa pian sekaantuneensa italialaiseen mafiabisnekseen.

– Mun on pakko tehdä tää. Ei  ole mitään muuta mahista. Mä tunnen käsivarteni tärisevän. Mä tiedän, että tää on oikeeta elämää, eikä mitään leffaa, josta pystyy kelaamaan jännittävät kohdat yli. – – 

Sattumat ja vaaralliset tilanteet seuraavat toisiaan. Salamanterit liittyvät mafian uhkailuihin monella tavalla.

Rikollisten väijytyksessä käytetään modernia teknologiaa vähän samaan tapaan kuin Ilkka Remeksen Aaro Korpi -seikkailuissa.

Mafiakesä on viihdyttävä toimintaseikkailu, jonka toimii myös mainiosti Italian matkailumainoksena.

Enid Blytonin Viisikko-kirjojen tapaan ruoka on keskeisessä osassa seikkailun äkkikäänteissä:

Me avataan eväskori ja aletaan ahmia herkkuja. Mä nostan limsapulloni ja ehdotan maljaa: 

 – Lunan ja Lucan mummulle. Maailman parhaalle kokille! 

Molly, Luca ja Luna kilistävät mun pulloa omillaan. 

Me juodaan ahnaasti ja syödään leipää ja kylmiä lihapullia. Mä en tiedä, onko mikään maistunut ikinä yhtä hyvältä. Raika ilma ja liikunta on tehnyt tehtävänsä. 

–      Miksi Italiassa on niin hyvää ruokaa? mä kysyn.
Luna kohottaa hartioitaan. 

–      Ruoka on meille tärkeä juttu. Italiassa kaikki on ylpeitä oman kylän juustoista ja kinkuista. Mikään ei ole parempaa kuin se, mikä tulee omilta tiloilta. Vaikka kaupungissa se ei enää ole ihan niin. Roomassa me käydään Lucan kanssa paljon mäkkärillä. – –