torstai 2. helmikuuta 2017

Suomi 100: Murteet kunniaan, myös lastenkirjoissa!















Elina Wallin & Heli Laaksonen: Semmoset & Tommoset: Tapleti arvotus, Eks tykkää! – kirjoituksia ja kädentöitä 2016. Taitto Sari Heikkinen.





Murrekirjallisuudella on Suomessa jo vakiintunut asema. 

Genren ensimmäisiä uskalikkoja olivat Sami Garam ja Heli Laaksonen. Garam kirjoitti stadin slangilla uusiksi mm. lastenkirjaklassikoita (Snögeli ja seittemän snadii starbuu, WSOY 2001, Jörde-Juge, WSOY 2001 ja Daijulastooreja, WSOY 2004) ja samoihin aikoihin myös Laaksonen aloitti lounaissuomalaisten murrerunojen tekijänä. 

Heli Laakosen kohdalla voidaan jo puhua suoranaisesta ilmiöstä, joka perustuu paljolti Laaksosen karismaattiseen, säkenöivään persoonaan.

Aku Ankka -lehdessä on julkaistu vuodesta 2011 lähtien jo useita eri suomen murteilla kirjoitettuja sarjakuvia. 

Viime syksynä ilmestyneessä kuvakirjassa Semmoset & Tommoset: Tapleti arvotus Heli Laaksonen esiintyy poikkeuksellisesti kuvittajana. 

Kuvakirjan kerrotaan olevan ”tiättävästi universumi ensimäine pori murteen skriivattu lastekirja”

Tarina perustuu Laaksosen alkuideaan, mutta sen on sanoittanut Elina Wallin (s. 1980), porilainen murrekirjailija ja -pakinoitsija, yrittäjä ja juontaja, joka on saavuttanut myös pärekorinheiton epävirallisten MM-kisojen kolmannen sijan. 

Wallinin  monitoimiyrityksen nimi vetoaa kaikessa suorasukaisuudessaan rouva Huuhun: Eks tykkää! – kirjoituksia ja kädentöitä.


Näin pöllämystyneiltä näyttävät Mari ja Kari Semmone ja Pertti ja Pirkko
Tommone lukiessaan Aviisista kaupunginkamreerin ilmoituksen
pakollisesta tabletin käytöstä. Heli Laaksosen kuvitusta Elina
Wallinin tekstiin kuvakirjassa Semmoset & Tommoset: Tapleti arvotus
(Eks tykkää! - kirjoituksia ja kädentöitä 2016). 
 
 


Kuvakirja kertoo kahdesta Porissa vesitornissa asuvasta eläkeläispariskunnasta, joiden kerrotaan olevan keskikokoisen kävyn kokoisia. Heidän leppoisa elämänsä lonksahtaa raiteiltaan, kun he lukevat lehdestä, että kaupunginkamreerin määräyksellä kaikkien kaupunkilaisten pitää vuoden sisällä alkaa käyttää tablettia.

Väärinkäsityksestähän tässä on tietysti kyse. Ajankohtainen digitalisaatio on lystikkäästi esitetty ikäihmisten näkökulmasta. Juoni etenee mukavan lyhyinä lukuina, jotka voi lukea myös erillisinä tarinoina.

Juoni on toki ennalta-arvattava, ja lukija, jolla ei ole mitään siteitä Poriin, miettii tietysti itse tykönään, onko porilaisista eläkeläisistä kertovalla kirjalla potentiaalia Porin rajojen ulkopuolella.

Tähänkin sanavalmiit tekijät antavat Elina Wallinin kotisivuilla vastauksen:

Mää ole sitä funteerannu ja tullu sihe tuloksee, et murre o tiätyl taval myäski semmost kansaperintöö, mitä o arvokast jakkaa ennekaikkee nuarempii sukupolvii. Laps ei ajattel puhuvas murret, eikä tarttekka, mut sitä voi viäl pikkuse tukkee esimerkiks lukemal murteellissii lastekirjoi äänees. Semmoste ja Tommoste seikkailu o koostettu piänii pätkii, joit voi lukkee vaik yhe kerrallas. Iltasaruks vaik.
Kenel tämmäne kirja sit oikee o, sää jatkat kysymist.
Mukuloil tiätysti, mut sihe mallii humoristisesti kirja o tehty, et siit o illoo aikuiselleki. Kuvitus o kauttaaltas humoristist ja aukee eritaval lapsel ja aikuisel. Mää antasi tämmäse kirja omal mukulal, joka o muuttanu jo kottoo poijjes taik vaik aikuisel syntymäpäivälahjaks, ko leikkimine ei ol meilt isoiltakkaa kiälletty. Muutamii täysi tunnistettavii paikkojaki kirjas essiintyy. Sen tähre mää lähettäsi tämä kirja minkä ikkäisel, enttisel porilaisel, tahansa. Kirja mukan saa Pori vesitornii mukaileva pituusmita perhee mukulil. Taik miksei vanhemmillekki.

Rouva Huun mielestä kirja on tosiaan onnen omiaan myös ikääntyneille porilaisille. Toivottavasti se on jo löytänyt tiensä myös vanhusten hoivakoteihin. 

Wallinin & Laaksosen kuvakirja osoittaakin jälleen vakuuttavasti, kuinka monta ”käyttöliittymää” kuvakirjalla on. 

Vuorovaikutusta lisäävät myös tarinan kupeessa esitetyt kysymykset, jotka liittyvät juonenkäänteisiin jollain tavalla: esim. ”Koska sää olet nauranu katketakses?" tai ”Oleks sää uinu talvel? Kannattiko?”

Ja porin murteen osalta täydelliselle ummikollekin on kirjan päätteeksi sanasto, jossa selviää esimerkiksi, mitä tarkoitetaan klappapuuron färillä ja kakolla.


Pertti ja Kari lähtevät krillikioskille haastamaan riitaa
paikallisen nuorison kanssa.  Heli Laaksosen kuvitusta
Elina Wallinin tekstiin kuvakirjassa Semmoset & Tommoset:
Tapleti arvotus
 (Eks tykkää! - kirjoituksia ja kädentöitä 2016). 
  

Laaksosen kuvitukset ovat pääosin naivistisia tunnelmakuvia, mutta muutamista löytyy myös lastenkirjan kuvitukselle tunnusomaisempaa toiminnallisuutta. 

Sari Heikkisen taitto ansaitsee erityisen kiitoksen. Pienten kustantamoiden resurssit eivät aina riitä satsaamaan riittävästi taittoon: tässä teksti on asemoitu aina aukeaman vasemmalle puolelle, mutta sitä ei ole blokattu liian tiiviisti: graafiset tehostukset, esim. tekstin koon ja värityksen suhteen, tekevät aukeamista raikkaita. 




2 kommenttia:

  1. Emmää! Kyl tämmösse ulkoporilaise olis pitäny tajut, ko tämmönenki kirja o olemas! :D Kiitos ihastuttavasta esittelystä ja erinomaisesta kirjavinkistä. Näinköhän nämä tamperelaisiksi itseään tituleeraavat mukulat saisi vielä puhumaan ihmisten lailla, ts. poria, sadun keinoin...?

    VastaaPoista
  2. Kiitos kiittämisest Hylkytonttu Tiina! Kirjaa o ollut Tamperee Akateemises, mut jolsei siäl ol ni mult saa suaraa tilattuuki: elina@elinawallin.fi
    Kyl maat mukuloitte kunnol tarttee puhumaa oppii :D

    VastaaPoista