Uusia ja entuudestaan tuttuja tekijöitä Finlandia-tarjottimella

Suomen Kirjasäätiön Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat on hetki sitten julkistettu.

Erityistä iloa tunnen Kettujuttujen ehdokkuudesta.  

"Pystymetsästäkin" voi löytyä herkkävaistoisia uusia tekijöitä jotka luovat – toki myös ammattitaitoisen kustannus- ja kuvatoimittamisen tukemina – pienen kuvakirjahelmen. 

Riemuun on aihetta myös Maria Laakson ja Johanna Rojolan Taltuta klassikko -teoksen kohdalla.  Laakson kirjallisuudentutkijan asiantuntemus yhdistyy saumattomasti ja suvereenisti humoristiseen ilmaisuun.  

Lasten ja nuorten tietokirjallisuus otetaan nykyisin jo kiitettävästi varteen ehdokasasettelussa. Tietokirjallisuuden "kiilaaminen" lasten ja nuorten kaunokirjallisuuden rinnalle tasapäisenä ja toki arvostettavana kirjallisuuden alueena tekee  Finlandia-raadin työstä jos mahdollista niin vielä entistä haasteellisempaa. 

Tosin järkiään kaikki viime vuosina ehdolle asetetut  tietokirjan tekijät ovat Laakson ja Rojolan tapaan ansiokkaasti  rikkoneet perinteisen, vanhakantaisen (ja puisevan) tietokirjallisuuden konventioita.   

Eilen ehdotin, että Taltuta klassikko -teoksen "oikea" paikka olisi Tietokirjallisuuden Finlandian ehdokaslistalla. Laakson ja Rojolan teos on mainio esimerkki tietokirjasta, jolle on täysin tarpeetonta tehdä kohderyhmälaputusta.  

Neljän muun ehdokasteoksen tekijät ovat jo entuudestaan tunnettuja, joskin Rasi-Koskisen romaani Auringon pimeä puoli on hänen ensimmäinen nuortenromaaninsa. 

Ulkokirjallisena huomiona on kiinnostavaa, että Rasi-Koskisen sisar, Seita Vuorela (aik. Parkkola), oli Finlandia-ehdokkaana postuumisti kuolemansa jälkeen julkaistulla romaanillaan Lumi (WSOY 2016). 

Sisarten tyylissä on samansukuisuutta: Vuorelan tapaan myös Rasi-Koskinen luo nimittäin omintakeisia rouheita (mielen)maisemia, joissa lukijan aistit virittyvät erityiselle taajuudelle. 

Aikamatkustus on ollut esillä tänä vuonna peräti kolmessa kotimaisessa nuortenromaanissa, ja näistä kiistämättä Rasi-Koskinen hyödyntää tätä elementtiä kaikkein omintakeisimmin, mutta juonisommitelmiltaan se on mielestäni nuorelle lukijalle varsin haastava. 

Anniina Mikaman  historiallisen nuortenromaanitrilogian ensimmäinen osa Taikuri ja taskuvaras sai (WSOY 2018)  Topelius-palkinnon tänä vuonna. 

Kontion ja Warstan kuvakirjan sijasta olisin kuitenkin halunnut nähdä mukana kuusikossa jonkun toisen kuvakirjan. Koira nimeltään Kissa tapaa kissan 
lämmittelee mielestäni vähän liikaa neljä vuotta sitten ilmestyneen Koira nimeltään Kissle -kuvakirjan hehkussa, vaikka uudenkin kuvakirjan humaaneille äänenpainoille ja sydämeen käyvälle ja puhuttelevalle kuvakielelle on toki edelleen tarvetta tässä yhä äkkivääremmäksi muuttuvassa arjessa.  

Hiljattain lukemaan oppineen lapsen itsenäiseen lukemiseen ei ehdokkaiden joukosta löydy valittavaa. 

Lena Frölander-Ulfin Nelson Tigertass / Nelson Tiikeritassu on parhaimmillaan ääneen luettuna. Frölander-Ulf oli ehdokkaana myös pari vuotta sitten kuvakirjallaan Jag, Fidel och Skogen (S&S). 

Vuoden 2019 Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat ja raadin perustelut:

Tomi Kontio & Elina Warsta: Koira nimeltään Kissa tapaa kissan, Teos 2019.



Lempeä ja viisas kirja hetkessä olemisesta, ystä­vyydestä, itsenäisyydestä ja turvasta. Elämänmakuinen ja rosoinen, mutta samalla lämpimästi kerrottu tarina tarjoaa syvällistä pohdintaa oman tien löytämisen tärkeydestä. Raikas ja tyylillisesti eheä kuvitus tukee saumattomasti tarinan tunnelmaa. Kokonaisuudessaan teos tarjoaa elämyksiä monenikäisille lukijoille

Maria Laakso: Taltuta klassikko! Kuvitus Johanna Rojola, Tammi 2019.

Riemas­tuttavan hauska ja asian­tunteva opas, joka taatusti karistaa ennakko­luuloisimmankin lukijan ajatukset klassikkojen tylsyydestä. Raikas ja rehevä kieli irrottelee, haastaa ja huvittaa sekä näyttää, miten klassikot voi tuoda keskelle someaikaa. Viihdyttävä teos tarjoaa uusia näkökulmia myös aikuislukijalle.

Taltuta klassikko! on arvioitu Lastenkirjahayllyssä lokakuussa.

Kaija Pannula &  Netta Lehtola: Kettujuttuja – Kolme hännäkästä tarinaa, WSOY 2019.

Kasvamista, surun käsittelyä ja ystävyyttä lempeästi käsittelevät tarinat nivoutuvat yhtenäiseksi kertomukseksi, joka tuo esiin elämän haurauden, mutta myös sen rikkauden ja ilon. Kuvat ja tarinankuljetus täydentävät hyvin toisiaan. Seesteisessä ja värimaailmaltaan harmonisessa kuvakirjassa yhdistyy viehättävällä tavalla vanhahtava kuvitustraditio kuvittajan omaan, ennakkoluulottomaan näkemykseen, saaden aikaan puhuttelevan kokonaisuuden.

Kettujuttuja on arvioitu Lastenkirjahyllyssä lokakuun lopulla.   

Anniina Mikama:  Huijarin oppipoika, WSOY 2019. Kansikuva Sami Saramäki.

Mukaansa­tempaava tarina, jossa eri aika­kaudet sekoit­tuvat kiehtovasti keskenään. Uskottavasti kuvatut henkilöt joutuvat elämässään vaikeiden valintojen eteen, ja lukija jännittää hahmojen rinnalla, uskaltavatko he tehdä itsenäisiä valintoja vai mukautuvatko he ympäristön paineisiin ja ennakkoluuloihin. Seikkailullisen juonen ohella teemoiksi nousevat muun muassa oman polun etsiminen, teknologian mahdollisuudet ja vaarat sekä ystävyyden voima.

Lena Frölander-Ulf: Nelson Tigertass, Förlaget; Nelson Tiikeritassu, suomentanut Jaana Nikula, Teos 2019.  




Viisas ja vaikuttava lasten­kirja, jossa on perinteisen seikkailu- ja saturomaanin tuntua. Teos käsittelee koskettavasti nyky-yhteiskunnan epäkohtia, mutta säilyttää silti toiveikkuutensa: turvattomuuden ja vääryyden voi voittaa ystävyyden ja rohkeuden avulla, kun ei anna ennakkoluulojen rajoittaa elämää. Lämmin ja elämänmakuinen teos, jonka kuvitus helpottaa tarinan seuraamista

Nelson Tiikeritassu on arvioitu Lastenkirjahyllyssä huhtikuussa.

















Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli, WSOY 2019. Kansikuva Sanna-Reeta Meilahti. 

Kunnian­himoinen ja moni­tasoinen romaani tempaa lukijansa aika­matkalle ja haastaa miettimään, onko lineaarinen aikakäsitys ainoa tapa hahmottaa elämää. Tietoon perustuva aikakäsitys punotaan mielikuvituksen avulla mysteeriksi, joka tarjoaa yllättäviä käänteitä aivan loppusivuille saakka. Teoksessa yhdistyy taitavasti monia eri genrejä: se on aikamatka, kasvutarina, dystopia, jonka takana heijastuu utopia; se on tarina vallasta ja totalitarismista sekä luonnon ja ihmisen vuorovaikutuksesta

Ehdokkaat asettavaan raatiin kuuluivat  äidinkielen opettaja Hilkka Lamberg (pj.), kuvataiteilija Anssi Kasitonni sekä erikoiskirjastovirkailija Henriika Tulivirta. 

Lopullisen voittajan kuudesta ehdokkaasta valitsee muusikko, näyttelijä Olavi Uusivirta.