Tapani Bagge: Jäätävää kyytiä, 104 sivua, Aviador 2022. Kansikuva Jussi Kaakinen.
Yö taisi olla jo lauantain puolella. Takseja ja pikkuautoja meni harvakseen ohi, busseja ei enää ollenkaan. Loska lensi. Tanja tunsi Archien käsivarren harteillaan, muttei viitsinyt pujahtaa pois alta. Hän arvasi, että suostuisi kuitenkin. Archie oli muuttanut Hämeenlinnaan vasta loppukesästä, ysiluokan alkuun, mutta Tanja oli jo melkein ihastunut siihen.
– Onko sulla edes ajokorttia? Tanja yritti vielä muodon vuoksi.
– Ethän sä oo sen vanhempi kuin mäkään?
– En ookaan, Archie virnisti. – Mitä sitten?
Tanja ei vastannut. Sydän tuntui kuitenkin käyvän ylikierroksilla. Mitä jos he tosiaan jäisivät kiinni? Kotona nousisi pirullinen meteli.
Tapani Baggen Jäätävää kyytiä -nuortenkirjan takakansiteksti mainostaa sen olevan ”hurjanhauska nuortenjännäri!”
Luonnehdinta ei ole liioiteltu, mutta tuntuu silti vähän päälleliimatulta tehosteelta, sillä Jussi Kaakisen kansikuva vetävästä takaa-ajosta ja kahden hahmon sivuprofiilista puhuu kyllä puolestaan.
Tapani Bagge on tavattoman tuottelias ja monipuolinen lasten-, -nuorten ja aikuistenkirjailija.
Uransa alussa hän kirjoitti Jerry Cotton -agenttitarinoita ja suomalaista Finnwest-lännenlukemistoa, sittemmin hän on kirjoittanut dekkareita nuorille ja aikuisille, helppolukuista lastenkirjallisuutta, novelleja, selkokirjoja sekä varhaisnuorten- ja nuortenromaaneja.
Bagge on pitkällä urallaan saanut koko lailla yksinään julkaissut rouheita kotimaisia nuortendekkareita, joissa nuoret päähenkilöt kyseenalaistavat virkavallan ja lakipykälät mennen tullen.
Baggen nuortendekkareissa on usein keskushenkilöinä reteitä ja viehätysvoimastaan tietoisia, eri tavoin kapinallisia tai uhmamielisiä poikia, mutta uskottavuuden ja laajan lukijakunnan saavuttamiseksi niistä löytyy aina myös särmikkäitä tyttöjä, jotka eivät suostu vain vikisemään omaa erinomaisuuttaan uhoilevien poikien toimien aikana.
Korsosta verkkaiseen Hämeenlinnaan hiljattain muuttanut Archie retostelee Tanjalle, kuinka ”stadissa me plokattiin joku rassi harva se ilta”.
Archie anastaa – varmaan vähän näytösmielessäkin tehdäkseen Tanjaan vaikutuksen – terveyskeskuksen pihasta huomiota herättävän dollarihymyn, ison jenkkiauton.
Kun pahin adrenaliini laantuu, nuoret huomaavat, että auton takapenkillä on hiljattain kylmennyt ikäihminen…
Jäätävää kyytiä sekoittaa siekailematta eri lajityyppejä, etupäässä kovaksikeitettyä jännitystä ja ennalta arvattavaa, mutta aidontuntuista teiniromanssia, johon kietoutuu vielä road trip-henkistä nostalgiaseikkailua Hämeenlinnan ja sen liepeille paikantuvissa maisemissa.
Vaiherikkaan pakomatkan jälkeen virkavalta tavoittaa karkulaiset, mutta rikosylikonstaapeli Pohjanen ymmärtää, itsekin entisenä korsolaisena, että Hämeessä joskus tuntuu vähän hitaalta, niin ”pitää järkätä omaa kivaa”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti