keskiviikko 11. toukokuuta 2022

Tyttö, joka ei halua maastoutua harmaaseen tapettiin











Nelli Hietala: Vuokko Vehma. Elämä ja teot. 180 sivua. Karisto 2022. Kansikuva Karin Niemi. 

 





Elämäkertakirjallisuus on suosittua aikuisten keskuudessa, ja samaa täkyä viritellään nyt myös varhaisnuortenkirjoissa.

 

Minna Levolan varhaismurrosikäisestä Lindasta kertova sarja (Tylsä elämäni ja Ujo elämäni, Karisto 2020–2022) saa pian päätösosan Oma elämäni


Trilogia päättyy Lindan siirtyessä yläkouluun. 

 

Kasvukertomus on toisaalta tuttu genre lasten- ja nuortenkirjallisuudessa. Päähenkilö kamppailee kasvukipujensa kanssa ja oppii samalla paljon elämästä ja itsestään. Tyttökirjat sijoittuvat usein koulumaailmaan, ja samalla voidaan kuvata ystävyyttä ja orastavaa ihastumistakin. 

 

Nelli Hietalan todennäköisesti sarjan aloittava Vuokko Vehma. Elämä ja teot on saanut melko juhlallisen ja totisen nimen, vaikka itse kirja on humoristisen otteensa lisäksi myös nopea- ja helppolukuinen.


13-vuotiaalla Vuokolla on uusperhe. Vanhemmat ovat eronneet, mutta isän ja äidin uudet kodit ovat onneksi lähellä toisiaan. 


Isä laatii horoskooppeja ja äiti on  sairaanhoitaja. Isän boheemius ja äidin vuorotyö asettavat välillä haasteita arjen pyörimiselle. 

 

Vuokko on tyypillinen tyttökirjan päähenkilö: hän kokee ulkopuolisuuden tunnetta moniin luokkakavereihinsa nähden. 


Pahin vastus on  nokkava heppajengi, mutta sisimpiä ajatuksiaan tyttö ei tohdi kertoa edes lähimmille kavereilleen, koska  ”Lapsellisuus on pahin vamma, joka kolmetoistavuotiaalla voi olla”. 

 

Päätin luoda nahkani isosti yläasteelle siirtyessäni ja panna koko garderobin uusiksi. Tähän mennessä suurin piirtein koko koulu oli kuitenkin osoittautunut pukeutumisen suhteen yhtä huumorintajuttomaksi kuin sisareni. Pidin erityisesti kirkkaista väreistä ja paksuista, laadukkailta tuntuvista materiaaleista. Huomasin nopeasti, että mitä räikeämmät mun vetimet olivat, sitä varmemmin vastaantulijat katsoivat vastakkaiseen suuntaan. 

 

 

Sosiaalisten kuvioiden säätäminen ei todellakaan kiinnosta itsekseen viihtyvää Vuokkoa.  Kuvaamataidon tunnilla hän joutuu ynseän Ilmarin pariksi askartelemaan Kalevalasta inspiraatiota saanutta modernia Sampoa.

 

 

Vuokolla on kipakka luonne:  hänen on vaikea ”pysyä hiljaa ja hymyillä nätisti”. 


Koulun kokkikerhossa hän tutustuu paikkakunnalle hiljattain muuttaneeseen Nuuttiin, joka ei liioin  halua sulautua harmaaseen taustaan ja pukeutuu jopa Vuokkoakin rohkeammin.  

 

Nelli Hietala kuvaa varhaismurrosikäisten entistä kilpailuhenkisempää ja ulkonäkökeskeistä elämää  hyvinkin uskottavasti. 

 

Juoneen virittyy myös pientä jännitystä, kun Vuokon löytämä autiotalo palaa maan tasalle epäselvissä oloissa. Todennäköisesti sarjan myöhemmissä osissa Nuutti ja Ilmari vielä kisaavat Vuokon huomiosta. 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti