Finlandia Junior -palkinnon esiraati huomioi ihailtavan monipuolisesti kuudella ehdokasnostollaan eri-ikäiset lukijat.
Erityisellä jännityksellä odotin kuvakirjanostoja.
Kaikki kolme kuvakirjaa venyttävät perinteisen kuvakirjan määritelmiä ja kohderyhmiä.
"Tavallisen peruslapsen" kuvakirjoja ei nyt ehdolle nostettu.
Kolmessa kuvakirjassa on nimittäin jokaisessa hieman eri tavoin esillä aikuisen katse, ääni ja kokemusmaailma.
Jenni Erkintalon Kuka ihana? täyttää pyöristettyjen kartonkikansiensa ja tavanomaista kuvakirjaformaattia pienemmän kokonsa puolesta myös katselukirjan kriteerit.
Kustantamo suosittaa kirjaa yksivuotiaista ylöspäin. Katselukirja ei olekaan aiemmin yltänyt lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi.
Erkintalon valitsema aikuinen minä-kertoja ja lapsen sinä-puhuttelu ovat pikkulasten kuvakirjaan varsin kokeellisia tehokeinoja.
Tavanomaisen kuvakirjan konseptiin ei liioin sovi Maria Viljan Kesän ainoa kaunis päivä, jossa päähuomion anastaa väsynyt ja erilaisten odotusten ristitulessa elävä pienperheen äiti.
Kuvakirjan voi tulkintani mukaan jopa lukea yhtenä kannanottona Suomessa vähentyneeseen syntyvyyteen!
Viljan kerronta taiteilee sekä tekstin että kuvituksen osalta jossain määrin kaltevalla pinnalla sen suhteen, tarjoaako väsyneen äidin hahmo lasta enemmän terapiaa kuvakirjaa ääneenlukevalle aikuiselle.
Viljan kirja asettuu kiinnostavasti jatkumoon Kristiina Louhen Ainon äiti on vihainen -kuvakirjan (Tammi 1986) kanssa, jossa ensimmäistä kertaa kuvattiin siekailematta pikkulasten äitiä "rumana" ja väsyneenä.
Eniten perinteisen kuvakirjallisuuden kohderyhmän rajoja ravistelee kuitenkin Linda Bondestamin robottikirja.
Otaksun sen kiinnostavan kuvakirjojen tavanomaista leikki-ikäisten kohderyhmää enemmän varhaisnuoria ja nuoria. Esiraadin jäsenen Riina Tanskasen haastattelussa Bondestam toi tämän kohderyhmän myös esille, mutta toisaalta hän korosti kirjan toiveikkuutta.
Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeisenä päivänä huomaan kuitenkin lukevani Bondestamin robottikirjaa hieman eri tavalla kuin tuoreeltaan heti kirjan ilmestymisen jälkeen.
Bondestamilla on nyt mahdollisuus pokata kolmen päivän sisällä sekä Suomen että Ruotsin arvostetuin lastenkirjapalkinto kuvakirjastaan, sillä lasten- ja nuortenkirjallisuuden August-palkinto jaetaan 25. marraskuuta ja lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinto 27. marraskuuta.
Varsinainen jymy-yllätys ja itselleni suurimman ilon aihe oli Päivi Lukkarilan nuortenromaanin Skutsin yltäminen ehdokkaaksi.
Palkinnon 28-vuotisessa historiassa taitaa nimittäin olla ensimmäinen kerta, kun omakustanne nostetaan ehdolle. Skutsi on Lukkarilan omakustanne ja osa VaLas-kollektiivin julkaisuja.
Ohessa esivalintaraadin perustelut kuudesta ehdokaskirjasta:
Linda Bondestam: Chop Chop. En tapper jordbos berättelse, Förlaget 2024 / Hopi Hopi. Reippaan robotin tarina, suom. Päivi Koivisto, Teos 2024.
Poikkeuksellisessa kuvakirjassa väsymätön pieni robotti kohtaa nykyajan vitsauksia työntekijöiden hyväksikäytöstä asevarusteluun ja ydinsotaan. Vinkeän oivaltavat kuvitukset ja viattoman robotin matka katsovat ihmiselämää ihmeellisellä tarkkuudella. Rankoista teemoistaan huolimatta kirja on lopulta täynnä toivoa, ja katastrofistakin versoaa uutta, aivan täydellistä elämää.
I den här extraordinära bilderboken en outtröttlig liten robot möter nutida gissel från arbetarmisshandel till rustning och kärnvapenkrig. Mycket insiktsfulla illustrationer och en oskyldig robots resa ser på människolivet med underbar precision. Trots sina hårda teman är boken slutligen full av hopp, även från en katastrof kommer ett nytt, helt perfekt liv.
Hopi Hopi on arvioitu Lastenkirjahyllyssä 14. lokakuuta.
Jenni Erkintalo: Kuka ihana? Etana Editions 2024.
Kauniisti ja yllätyksellisesti kuvitettu teos kertoo jokaisen ihmisen syntymän ja olemassaolon mysteeristä sekä sen luomasta ainutkertaisesta tilanteesta. Teos koskettaa niin pieniä kuin isojakin lukijoita uuden elämän äärellä, ja mielikuvitusta kutkuttava kuvitus tarjoaa samalla löytämisen ilon. Jokaiselle pienelle lukijalle kirja kertoo juuri hänen tärkeydestään ja erityisyydestään tällä maapallolla.
Päivi Lukkarila: Skutsi, Nokkahiiri 2024.
Neljän nuoren metsävaellus on monitasoinen mysteeri, jossa hyytävä jännitys saa jatkuvasti uusia muotoja. Kirjan hahmoissa on syvyyttä ja kerroksia, jotka paljastuvat vähitellen nuorten turvautuessa toisiinsa vastoinkäymisten keskellä. Karmivat nuotiotarinat ja selittämättömät tapahtumat punoutuvat taidokkaaksi kokonaisuudeksi, joka ei päästä lukijaa huokaisemaan helpotuksesta edes retken viimeisillä metreillä.
Skutsi on arvioitu Lastenkirjahyllyssä 1. lokakuuta.
Leena Paasio: Meren koskettamat, WSOY 2024
Dramaattinen aloitus imaisee välittömästi mukaansa. Aistivoimainen miljöökuvaus maalaa silmien eteen niin mereltä tuoksuvan saaristolaisidyllin kuin sykkivän Helsinginkin. Kun nuori päähenkilö tekee rohkean elämänmuutoksen, ystävyydet syvenevät ja ihmissuhdekiemuroissa kuohuu. Juoneen taitavasti piilotetut vihjeet alkavat nousta pintaan tarinan edetessä. Samalla hälvenee sumu myös sukupolvien välisen salaisuuksien verkon ympäriltä.
Meren koskettamat on arvioitu Lastenkirjahyllyssä 25. syyskuuta.
Tässä kutkuttavan jännittävässä fantasiakirjassa teksti ja vauhdikas kuvitus sulautuvat yhteen hienoksi, viimeistellyksi kokonaisuudeksi. Tarinassa ratkotaan mysteerejä, koetaan suurta ystävyyttä ja sopeudutaan valtaviin muutoksiin, oli kyseessä sitten perhe tai ulottuvuuksien väliset rajat. Kerronta on mukaansatempaavaa ja kuvitus tuo siihen herkullisia yksityiskohtia sekä aloittelevaa lukijaa eteenpäin rohkaisevaa keveyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti