Henning Mankell: Tulen arvoitus. Suom. Marja Kyrö. WSOY 2009.
Ruotsalaisen Henning Mankellin Tuli-trilogian kaksi ensimmäistä suomennettua osaa, nuortenromaanit Tulen salaisuus (WSOY 2008) ja Tulen arvoitus, ovat kuin hiljaisia hätähuutoja uutisotsikoiden takaa.
Niiden esiinnostamat aiheet – räjähtävien kranaattien silpomat lapsiuhrit, aids ja Afrikan pohjaton köyhyys – sysäävät lukijan seinää vasten.
Yhä heppoistuvammassa nuortenkirjallisuudessa tällaiset aiheet eivät ole kovin mediaseksikkäitä.Povaan kuitenkin uutta nousua yhteiskunnallisesti tiedostaville ja kansainvälisyyskasvatusta ilman patetiaa tarjoileville nuortenromaaneille. Niillä on sijansa kriittisesti ajattelevan nykynuoren kirjahyllyssä.
Oman 1980-lukulaisen nuoruuteni "mielenliikauttajakirjoja" olivat muiden muassa Anne Frankin päiväkirja ja Karl Brucknerin Sadako tahtoo elää, joka kertoo Hiroshiman atomipommista selvinneistä lapsista ja nuorista.
2000-luvulla zoomataan jo historiallisten traumojen sijasta suoraan maailmanpolitiikan arkipäivään.
Mankellilla on vahvat siteet Afrikkaan. Hän on asunut Afrikassa moneen otteeseen ja ohjannut muun muassa sikäläisiä teatteriryhmiä. Edelleenkin hän asuu osan vuodesta Mosambikissa, Maputossa. Monet Mankellin dekkareista sijoittuvat Afrikkaan ja kertovat afrikkalaisista elämäntavoista sekä maan ongelmista. Tältä osin Mankell ei peittele vaikuttamisen haluaan.
Niinpä Tuli-trilogiakin pohjaa todellisiin afrikkalaisiin henkilöihin ja tapahtumiin. Ensimmäisen osan saatesanoissa Mankell linkittää tapahtumat nopein vedoin Mosambikin sisällissotien repimään menneisyyteen ja nykyisyyteen.
Tulen salaisuus on 12-vuotiaan Sofian kasvun ja eheytymisen kuvaus, joka opettaa lukijalleen nöyryyttä ja kiitollisuutta. Sofia poikkeaa sisarensa Marian kanssa leikin tiimellyksessä polulta. Kranaatti räjähtää, sisar kuolee ja Sofia menettää räjähdyksessä jalkansa. Pitkän toipilasvaiheen aikana Sofia miettii elämänsä uudeksi ja selviytyy voittajana.
Tulen arvoitus jatkaa perheen tarinaa. Sofia käy jälleen koulussa ja hankkii lisäansioita ompelijana. Hän palvoo isosiskoaan, 17-vuotiasta Rosaa, joka äitinsä vastusteluista huolimatta viettää entistä enemmän vapaa-aikaansa kyläkaupassa selailemassa vanhoja aikakauslehtiä ja tapaamassa kylän poikia. Äkkiä Rosan voimat ehtyvät ja läheisten epäilykset kavalasta taudista osoittautuvat oikeiksi.
Jalkaproteesien varassa vaivalloisesti liikkuvasta Sofiasta tulee perheen vastuun kantaja, jonka koulun käyntiä ja hiljaista viisautta arvostetaan kyläyhteisössä.
Mankell kuvaa sydämeenkäyvästi rutiköyhän perheen selviytymistaistelua. Äiti vie toiveikkaana Rosan kylän poppamiehelle. Mutta sen koommin poppamies, kehittynyt lääketiede kuin tehokas aids-kampanjointikaan eivät onnistu parantamaan Rosaa. Vähin erin Sofia hyväksyy sisarensa lähestyvän kuoleman. Tapaaminen kanelilta tuoksuvan pojan kanssa antaa Sofialle voimaa luottaa huomiseen.
Perinteisen tyttökirjan sankarittaren tavoin Sofiakin kirjoittaa päiväkirjaa. Päiväkirjan intiimin itsetutkiskelun rinnalla afrikkalainen niukka tunneviestintä tuntuu karulta ja jopa piittaamattomalta, varsinkin jos sitä vertaa länsimaiseen ryöpsähtelevään asiat halki-poikki-ja-pinoon -paketoivaan analyyttisyyteen. Sitäkin enemmän tunneviestejä ladataan Sofian perheessä arkisiin askareisiin ja eleisiin.
Mankellin ilmaisu on niukkaa, mutta latautunutta ja juuri siksi hyvin ilmaisuvoimaista. Ja kun tämä yhdistetään Marja Kyrön herkät vivahteet taltioivaan suomennokseen, teksti suorastaan huutaa päästä ääneen luettavaksi.
Ääneen luennan puolesta puhuvat myös oivaltavasti rytmitetyt kappalejaot ja tyhjät rivit, jotka antavat kirjan herättämille ajatuksille enemmän tilaa.
Tässäpä siis oiva kirja yläkoulun ja lukion yhteiskuntatiedon, historian, elämänkatsomustiedon ja filosofian tunneille. Mankell johdattaa etiikan, ihmisoikeuksien ja elämän perusasioiden äärelle eleettömästi, mutta hyvin määrätietoisesti.
Sofialla on rakkauden lisäksi toinenkin unelma: hän haluaisi köyhästä syntyperästään huolimatta kouluttautua lääkäriksi. Miten Sofian käy, selviää trilogian päättävästä osasta Eldens vrede (suom. Tulen raivo).
