Huomio hampaisiin

Saara Kekäläinen & Reetta Niemensivu: Valpuri ja hirmuinen hammashässäkkä, 48 sivua, Tammi 2023.

Raili Mikkanen & Harri Tarkka: Hampaat, 24 sivua, Kvaliti 2023 / VaLas-kirja.

 

 

 

Thorbjørn Egnerin Satu hammaspeikosta (WSOY 1961, suom. Eeva-Liisa Manner), Gunilla Wolden Sanna hammaslääkärissä (Tammi 1974, suom. Sirkka Salmi) ja Tony Rossin Tahdon hampaani (Lasten Keskus 2002, suom. Arja Kanerva) olivat pitkään liki pitäen ainoita hammashygieniasta ja hampaista kertovia lastenkirjoja. 

Viime aikoina hammaskirjoja on ilmestynyt jopa pieneksi ruuhkaksi asti.

 

Katselukirjaformaatissa on aiemmin ilmestynyt hammaskirjoja etupäässä käännöksinä, joten Raili Mikkasen ja Harri Tarkan ytimekkäästi nimetty Hampaat täydentää kotimaista valikoimaa. 

Mikkanen kuuluu VaLas-kollektiiviin ja kirjan työstäminen on saanut vetoapua kollektiivin muilta jäseniltä. 

 

Hampaat-kirjassa  on tietokirjamaista ulottuvuutta, kun havainnollistetaan maito- rautahampaiden määrää ja opastetaan hampaiden harjaukseen.

 

Hyvä muistisääntö maitohampaiden lukumäärään:
yhtä paljon kuin on  sormia ja varpaita! 
Harri Tarkan kuvitusta Raili Mikkasen tekstiin kuvakirjassa
Hampaat (Kvaliti 2023). 

Hammaspeikon sijasta Harri Tarkan kuvituskuvissa tuhotöitään yrittää tehdä räyhäkkä lohikäärme.

 

Saara Kekäläisen ja Reetta Niemensivun Valpuri-sarjan ensimmäinen osa Valpuri ja vaarallinen aamupuuro ylsi yksi viime vuonna Lasten ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi. 

 

Hirmuinen hammashässäkkä jatkaa ykkösosan hengessä lapsen pidäkkeettömän mielikuvittelun ja tuikitavallisen arjen yhteen törmäyttämistä. 

Valpurin isä on autuaan tietämätön tyttärensä
mielikuvitusleikeistä. Reetta Niemensivun kuvitusta Sanna
Kekäläisen tekstiin kuvakirjassa Valpuri ja hirmuinen
hammashässäkkä (Tammi 2023). 

 

Huumoria syntyy usein lapsen ja aikuisen erilaisista näkökulmista. 

Valpurin isä suhtautuu lapsiperheen arjen päivittäisiin toimiin huomattavasti tytärtään käytännönläheisemmin. 

 

Yleensä kuvakirjoissa on keskimäärin 32 sivua, mutta Valpuri-sarjassa on peräti 48 sivua. Rönsyilevässä tarinassa ja kuvituksessa olisi ollut karsimisen varaa. 

 

Hampaidenpesu sysää Valpurin supersankariksi.

 

Hämmennystä aiheuttaa nyt heiluva hammas. Valpuri spekuloi pidäkkeettömästi, miksi hammas mahtaa heilua. 

Isän avituksella heiluva hammas saadaan irti. 

 

Hammaskeijon aikeet eivät selvästi ole yhtä pyyteettömiä
kuin sen virkasisarella hammaskeijulla. Reetta Niemensivun
kuvitusta Sanna Kekäläisen tekstiin kuvakirjassa Valpuri ja hirmuinen hammashässäkkä (Tammi 2023). 

Valpurilla on myös varma tieto siitä, että hänen kotiseudullaan asuu Hammaskeijun sijasta  Hammaskeijo, joka vie lapsilta heidän nukkuessaan leluja!

 

Reetta Niemensivun kuvitus on värikylläistä ja selkeää. 

Uusissa kuvakirjoissa lapsen ilmeitä ja olemusta ei toki ole enää aikoihin sievistelty, mutta Niemensivun kuvitus näyttää Valpurin kitapurjeet ja överit ilmeet ilman mitään suodattimia.

Isä pysyy osittain tuuhean partansakin takana paljon tyynempänä. 

 

Reettaa hämmentää heiluva hammas. Onko hänen suussaan
suoranainen leegio hammaspeikkoja, jotka haluavat hampaat
 itselleen? Reetta Niemensivun kuvitusta Sanna Kekäläisen tekstiin
kuvakirjassa Valpuri ja hirmuinen hammashässäkkä (Tammi 2023). 

Saara Kekäläinen kirjoittaa aikuisille Olga Kokon nimellä. 

Äitimaa (S&S 2022) kertoo nelikymppisestä Lumista, joka kuvittaa lastenkirjoja ja tulee vastoin kaikkia suunnitelmiaan yllättäen raskaaksi. 

Romaanissa on osittain samankaltaista arjen karnevalisointia kuin Valpuri-kuvakirjoissa, vaikka kokijana onkin aikuinen. 

 

 

 

Lisää lastenkirjoja hampaista: 

Mikko Kunnas: Noksu hammaslääkärissä, Kvaliti 2021

Mikko Kunnas & Markus Majaluoma: Albi hammaslääkärissä, Kvaliti 2017

 

Katarina Bench & Vera Brüggemann: Pikkuhiiri hammaspesulla, suom. Elina Kolmann, Gummerus 2020 / kartonkikirja 

 

Kathrin Orso & Sonja Bougaeva: Hammashommat, suom. Maisa Tonteri, Lasten Keskus 2020 / kartonkikirja 

 

Anna-Karin Garhamn: Ruu hammaslääkärissä, suom. Anne Luukkanen, Otava 2020

 

Leslie Patricelli: Hammas, suom. Rauna Sirola, Lasten Keskus 2019 / kartonkikirja

 

Schoenwald, Sophie & Jakobs, Günther: Eläintarhan hampaidenpesupäivä, suom. Hanna Härtsiä, Arthouse 2019

 

Martti Lintunen: Miksi hampaat pitää pestä? Lasten hammashoito-opas, Prometheus 2011

 

Niina Veittikoski: Hertta harjaa hampaat, Otava 2010

Konstailematonta kehotietoa monenlaisille tytöille

Nina Brochmann & Ellen Støkken Dahl: Tyttökirja. Opas mieleen ja kehoon. Kuvittanut Magnhild Wisnes. Suomentanut Kirsi Kokkonen. 266 sivua. Into Kustannus 2022. 

 

 

 

Tytöksi kasvaminen on entistä haastavampaa, mutta onneksi löytyy Tyttökirjan kaltaisia apuneuvoja. 

 

Tyttökirjan ovat kirjoittaneet norjalaiset lääkärit, jotka esipuheessa epämuodollisesti toivottavat lukijan ”tervetulleeksi jengiin”.

 

Murrosikää ei tietokirjassa mystifioida. Rohkeasti ja lukijaa aliarvioimatta kirjassa kerrotaan monien ilmaisujen syntyperästä: 

 

Puberteetti tulee latinan kielestä, jossa se tarkoittaa ”kypsää” ja ”aikuista”. Sinä kypsyt vähän kuin hedelmä. Kukaan ei kuitenkaan syö sinua. Kypsymisellä tarkoitetaan vain sitä, että keho valmistautuu sisäisesti ja ulkoisesti siihen, että voit saada lapsia, mikäli niitä joskus haluat.

 

Kuukautiskipua ei hyssytellä, mutta sen helpottamiseen
tarjotaan monia vinkkejä. Magnhild Wisnesin kuvitusta
Ina Brochmannin ja Ellen Støkken Dahlin tietokirjaan Tyttökirja.
Opas mieleen ja kehoon (Into 2022).  

Tyttökirja uudistaa kliseytynyttä ja tyttöyttä monin tavoin aiemmin vähätellyttä sanastoa. 

 

Häpyhuulien sijasta puhutaan vulvahuulista.

 

Ikäväksi koetun valkovuodonkin kuvauksessa halutaan muuttaa asennoitumista.

 

Ajattele mielessäsi pientä tunturipuroa. Se solisee alaspäin ja kuljettaa mukanaan kaiken, minkä yli se virtaa – esimerkiksi pieniä lehtiä ja oksia. Hieman samalla lailla toimii myös valkovuotosi. Se valuu emätintä pitkin alas ja huuhtoo pois bakteerit ja muut epätoivotut vieraat.

 

Kuvitus näyttää myös erilaiset kehonkuvat. Magnhild Wisnesin kuvitusta 
Ina Brochmannin ja Ellen Støkken Dahlin tietokirjaan Tyttökirja. 
Opas mieleen ja kehoon (Into 2022).   

Asioita vertaillaan ilman arvottamista: mitä hyötyä on rintaliivien käyttämisestä, mitä etuja tai haasteita on erilaisissa kuukautissuojissa tai siinä, ajaleeko kainalokarvat vai ei.  

Asioita ja tunteita ei esitetä ylhäältä annettuina, vaan annetaan nuorelle lukijalle välineitä niiden työstämiseen, omilla ehdoilla ja omista lähtökohdista käsin.

Myös aikuinen oppii paljon uutta, mikä on aina erityisen laadukkaan lasten ja nuorten tietokirjan erityinen piirre. 

Esimerkiksi yhden lepakko- ja rottalajin ja muutaman ihmisapinalajin lisäksi vain naisilla on kuukautiset. Kaikki muut eläimet onnistuvat aivan hyvin tulemaan raskaaksi vuotamatta verta joka kuukausi! 

 

Ekologisuuskin otetaan ajantasaisesti huomion esimerkiksi kuukautissuojia käsittelevässä osiossa  ja toisaalla muistutetaan myös siitä, kuinka kuukautiset säätelevät myös kehittyvien maiden tyttöjen mahdollisuutta koulunkäyntiin.  

Kirja huomioi myös sukupuolten moninaisuuden, sukupuoli-identiteettiin liittyvän pohdiskelun, mielenterveyden ja psyykkiset vaivat, ohimenevät ja ammattilaisen apua vaativat.

Kirjan kieli on selkeää ja siitä kiitos kuuluu myös suomentaja Kirsi Kokkoselle.  

Alkuteoksen norjan- ja englanninkielisiä lähdeluetteloita enemmän suomennoksen lukija hyötyy siihen liitetyistä suomenkielisistä lähteistä.

 

 

Lempeästi nuorta lukijaa muistutetaan myös siitä,
että jos omat voimat ehtyvät, apua voi pyytää rohkeasti ystäviltä
 tai ammattiauttajilta. Ina Brochmannin ja Ellen Støkken Dahlin
tietokirjaan Tyttökirja. Opas mieleen ja kehoon (Into 2022).   

Hyvin konkreettisesti Tyttökirja myös havainnollistaa sitä, kuinka asiallinen tieto vähentää tuskaa ja angstia, mitä murrosiässä on muutoinkin riittämiin. 

 

Voi tuntua kummalliselta, että kirjoitamme seksistä, mutta seanomme ettei sinun pitäisi vielä harrastaa sitä. Meill äonkutienkin hyvä syy kirjoittaa tämä luku.

 

Jos sinulla on tietoa seksistä,  sinun on helpompi asettaa omat rajasi. Tieto seksistä saa sinut tuntemaan olosi varmemmaksi omassa kehossasi. Osaat tulevaisuudessa myös paremmin suojatua raskaudelta ja taudeilta Nuoret ovat myös kertoneet , että heille on tullut positiivisempi ja rennompi suhde omaan kehoonsa, kun he ovat saaneet enemmän tietoa. Sitä me toivomme sinulle! 

Nelivärikuvien rinnalla on myös mustavalkoisia kuvia tytön
fysiologiasta.Magnhild Wisnesin kuvitusta Ina Brochmannin
ja Ellen Støkken Dahlin tietokirjaan Tyttökirja. 
Opas mieleen ja kehoon (Into 2022).  

 

Magnhild Winsnesin kuvitus havainnollistaa  selkein piirroskuvin naisen fysiologiaa. 

Päälukujen alussa on myös isompien aihekokonaisuuksien symbolikuvat, jotka huomioivat moninaisuuden esimerkiksi erilaisten kehonkuvien kautta.  

  

Lastenkirjoissakin sairastetaan nyt tavanomaista enemmän

Katri Kirkkopelto: Molli ja pöpi pipi, 24 sivua, Lasten Keskus 2022.

 

Anneli Kanto & Noora Katto: Paavo Virtanen ja tauti, 30 sivua, Lasten Keskus 2021.

 

Vuokko Hurme & Tiina Konttila: Eläinhoitola Pehmo ja pumpulirutto, Lukupalat-sarja, 58 sivua, WSOY 2021.

 

 

 

 

Näissä kolmessa kirjassa podetaan ohimenevää tartuntatautia. 

 

Katri Kirkkopellon aiemmista Molli- ja Piki-kirjoista tuttu Molli potee samanaikaisesti nuhaa, korvakipua ja mahatautia. 

 

Anneli Kannon ja Noora Katon Viisi villiä Virtasta -kuvakirjasarjan osassa yksi suurperheen lapsista sairastuu. 

 

Vuokko Hurmeen ja Tiina Konttilan helppolukuisessa kirjassa lasten perustamassa eläinhoitolassa puolestaan riehuu pehmolelujen keskuudessa nopeasti etenevä pumpulirutto. 

 

Paavo Virtanen ja paha tauti palautti heti mieleeni Bo Carpelanin runon ”Vain vähän kipeä” (kokoelmassa Taivaanmaalari, Otava 1990, suom. Kaarina Helakisa).

Carpelanin runossa lapsi toivoo tulevansa sen verran kipeäksi, että voisi vähän luvan kanssa hengähtää ” – – makaisi vuoteessaan/ yöpöydällä puolukkamehua / saisi lukea jännittävää kirjaa / eikä piittaisi mistään muusta – –”. 

 

Paavolla on neljä sisarusta ja hän kokee välillä joutuvansa suurperheessä liian vähälle huomiolle. 

 

Siskoista Vilmalla on laktoosi-intoleranssi ja Kastehelmellä kala-allergia. Kavereillakin on ruokaan liittyviä rajoitteita ja vaarilla on psoriasis. Mummokiin ottaa päivittäin dosetistaan monta lääkettä. 

 

Paavolla ei ole mitään.

Hän ei ole allerginen eikä hänellä

ole keliakiaa eikä dosettia.

 

Hän on ihan tavallinen. 

 

Olispa hänellä vaikka goleranssi tai 

zoriasis tai bosetti tai muu harvinainen

sairaus, jota kaikki ihmettelisivät.

 

Silloin hänen ei tarvitsisi olla rohkea eikä reipas.

Hän olisi pieni ja avuton 

ja häntä hoivattaisiin.

 

Noora Katon kuvitus havainnollistaa hyvin sairastumisen
kurjia tuntoja. Noora Katon kuvitusta Anneli Kannon
tekstiin kuvakirjassa Paavo Virtanen ja tauti (Karisto 2021). 

Paavolle tulee kunnon räkätauti ja hänestä tuntuu, että jää kaikesta hauskasta osattomaksi. Poiks rypee itsesäälissä ja pelkää jo kuolevansa, kun tauti ei hellitä. 

 

Äiti sanoo, ettei Paavo kuole.

– Mutta jos jään tällaiseksi. Jos en parane koskaan, Paavo murehtii.

 

Äiti vakuuttaa, että Paavolla on flunssa, joka kestää viikon.

Sitten Paavo paranee.

 

– Tämä  on minun syyni. Halusin erikoistaudin ja sen takia sairastuin, Paavo nyyhkyttää, mutta äiti sanoo, ettei kukaan sairastu toiveista ja ajatuksista vaan viruksista ja bakteereista. 

 

Vähitellen oireet helpottavat, ja Paavosta ihan tavallinen arki on yht äkkiä ihmeen ihanaa! 

 

Viisi villiä Virtasta -kirjat ovat leikki-ikäisten suosiossa, eikä ihme. 

 

Lapsiperheen arkiset edesottamukset, ilot ja murheet, ovat kaikille tuttuja. 

Anneli Kannon teksti osuu myös opetussuunnitelmissa havaittuun tarpeeseen työstää erilaisia tunteita. 

 

Lasten on helppo vastaanottaa Noora Katon värikästä ja tunnekielessään vivahteikasta kuvitusta, joka muistuttaa tv:n lastenohjelmistakin tuttua virtaviivaista animaatiotyyliä.

 

 

Mollin ilme on paljonpuhuva: sairastaminen ei tunnu
yhtään kivalta. Katri Kirkkopellon kuvitusta kuvakirjaan
Molli ja pöpi pipi (Lasten Keskus 2022). 

Noora Katon kuvissa räkä lentää ja posket punottavat kovasta kuumeesta. 

Katri Kirkkopellon kuvituksessa sairastaminen näkyy enemmän Mollin kehonkielessä, väsähtäneessä olemuksessa ja harmistuneessa katseesta. 

Sisun pipiapusta löytyy instrumentteja potilaan tutkimiseen ja muuta vointia psykologisestikin parantavaa asiaa, kuten pipilaastareita, lämpimät villasukat, viluviltti ja vilupipo.

 

Sisun terhakka olemus kertoo sen kovasta halusta
helpottaa ystävänsä oloa. Katri Kirkkopellon kuvitusta
kuvakirjaan Molli ja pöpi pipi (Lasten Keskus 2022). 

Vanhan lastenlaulun tapaan uni on kuitenkin paras lääke, ja nin Mollikin saa ilokseen huomata, että ”Pöpi pipi painui pois!”

 

Kirjan lukijaa kehotetaan osallistumaan potilaan parantamiseen: lapsi voi puhaltaa Mollin kipeään korvaan, taputtaa Mollia yskänpuuskan aikana selkään ja viilentää Molllin oloa heiluttamalla kirjaa. 

Hauskasti tämäkin kuvakirja muistuttaa, että potilas kaipaa aina paljon myötätuntoa! 

 

Eläinhoitola Pehmo-sarjan toisessa osassa lukutaidon alkuun sopivaan arkitarinaan yhdistyy hauskasti leikkiä ja lasten  luovuutta. 

Helmi on ystäviensä kanssa vallannut leikkitilakseen kerrostalon kellarista tyhjän häkkivaraston. Siellä toimii pehmolelujen vastaanotto. Hoitopalveluihin kuuluu lääkärin lisäksi kauneushoitoja ja muonitusta. 

Rakki on taloyhtiön roskiksesta löytynyt löytökoira. Sen saapumisen jälkeen moni muukin hoitolan potilas saa outoja oireita. 

Lapset ryhtyvät tutkimaan outoa tapausta. Googlettamisen lisäksi lapset tekevät salapoliisien tapaan myös samoihin oireisiin sairastuneiden haastatteluja. 

Varotoimet ovat asianmukaisia. Tiina Konttilan kuvitusta
Vuokko Hurmeen tekstiin lastenkirjassa
Eläinhoitola Pehmo ja pumpulirutto (WSOY 2021). 

 

Kun tauti ei osoita laantumisen merkkejä, laitetaan sairastuneet karanteeniin. 

 

Taudin levittäjä saadaan kiinni ja lääkekin kehitellään. Sen ainesosat saadaan suoraan luonnosta ja niin voidaan luopua myös suojavarusteista, kuten suusuojista,  kokonaan. 

  

 

                                                    * * * * * 

Kotimaisten kustantajien kirjan menekkiin liittyvästä laskelmoinnista – ja positiivisesta asenteesta – kertonee paljon se, että suuren maailman tapaan Suomessa ei ole juurikaan ilmestynyt koronaan liittyviä lastenkirjoja. 

 

Sonja Sulkavan & Inkeri Tanhuan omakustanteena BoD:n kautta helmikuussa 2021 ilmestynyt Akseli ja koronavirus on tiettävästi ainoa koronasta kertova kotimainen kuvakirja.

Päiväkoti-ikäinen Akseli on talvilomalla Lapissa perheen kanssa. Loman jälkeen he saavat kuulla, että Lapissa mukana ollut ystäväperhe on sairastunut koronaan ja näin myös Akselin perhe on altistunut.  

 

Akseli kyselee taudin vaarallisuudesta ja äiti rauhoittelee ja kertoo aikuisten saavan tautia vastaan kehitetyn rokotteen. Akselin mielestä karanteeniaika on pitkä ja tylsä. Mummokin voi tulla vain  ikkunan taakse vilkuttelemaan. Onneksi mummo keksii lukea Akselille älypuhelimen kautta kirjoja! 

 

Akselille tulee nuhaa ja hänen pitää mennä koronatestiin. Testi on kuitenkin negatiivinen ja poika pääsee hartaasti odottamilleen ystävän syntymäpäiväkesteille. 

Lääkäri Sonja Sulkavan teksti on lyhyttä ja selkeää ja Inkeri Tanhuan kuvitus on havainnollista, joskin varsin amatöörimäistä. Tällaiselle kirjalle on eittämättä ollut tilausta päiväkodeissa ja kouluissa.

 

 

Viittauksia koronapandemiasta johtuvaan etäkouluun löytyy parista kotimaisesta nuortenkirjasta: Jyri Paretskoin K15-sarjan päätösosassa Pornoa ja sirkushuveja (Otava 2020) ja Veera Salmen säeromaanissa Olin niinku aurinko paistais (Otava 2021). 

Timo Parvelan Ella ja kaverit etäkoulussa -kirjassa (Tammi 2021) käydään myös etäkoulua herkästi tarttuvan viruksen vuoksi, mutta koronavirusta ei silti nimeltä mainita. 

 

Kirjoja tärkeästä takapuolesta

Essi Hietanen, Matilda Lavi & Sini Nykänen: Valo ja uusi pylly, Finnilco 2021

 

Anna Fiske: Kaikilla on takapuoli, suomentanut Elina Jaakola, Otava 2021

Tässä kaksi kirjaa aiheesta, joka taatusti kiinnostaa lapsia.

 

Kummankin lähestymistapa pysyttelee asiallisena, ja toinen on syntynyt jopa suoranaiseen tarpeeseen. 

 

Finnilco on ”avanne- ja vastaavasti leikattujen ja anaali-inkontenssipotilaiden keskusjärjestö”. 

 

Avanneleikkaukseen voidaan päätyä lapsen synnynnäisen tai pitkäaikaisen sairauden hoitona. Joskus siihen päädytään myös vakavan onnettomuuden jälkeen. 

 

Valo on ihan tavallinen poika, jolla on usein vatsa kipeänä.
Matilda Lavin kuvitusta kuvatietokirjaan Valo ja uusi pylly
(Finnilco 2021). 

Valo ja uusi pylly kertoo kuusivuotiaasta Valosta, jonka vatsaan sattuu välillä niin, ”että ei jaksa leikkiä. On parasta vain pötkötellä sohvalla ja tuijotella piirrettyjä”. 

Valo haaveilee usein, että hänellä olisi jokin supervoima.

 

Lääkäri ehdottaa Valolle avanneleikkausta, ja kirjassa kerrotaan lapsentajuisesti leikkauksesta ja sen jälkeen arkeen kuuluvasta avannepussista. 

 

Valon vatsakivut johtuvat kipeästä paksusuolesta.
Matilda Lavin kuvitusta kuvatietokirjaan Valo ja uusi pylly 
(Finnilco 2021).   

Lapsen vakava sairaus koskettaa perheen lisäksi laajasti myös sukulaisia, ystäviä ja muita läheisiä. Siksi tällainen kirja toimii lapselle tärkeänä vertaistukena ja auttaa myös muita paremmin ymmärtämään, mistä on kyse. 

 

”Avanteen saaminen on aikuisellekin iso juttu. Kirjassa pyritään hälventämään lapsen pelkoa ja tukemaan avanteeseen sopeutumista mielikuvituksellisen tarinan keinoin. Olisi ihanaa, jos yksikin lapsi voisi saada kirjasta rohkeutta, voimaa tai tunnetta siitä, etteivät erilaisuus tai avanne ole hävettäviä asioita, ” kertoi Finnilcon viestintäassistentti Essi Hietanen kirjan julkistuksen aikaan.   

Kirjaa jaetaan lastensairaaloiden lisäksi maksutta kohderyhmään kuuluville perheille. 

 

Matilda Lavin kuvitus liikkuu realistisen ja mielikuvituksellisen välimaastossa. Kirjan kuvitus on syntynyt osana kuvataiteen opintoja. 

 

Valon vauhtia ja arkea ei uusi avannepussi juurikaan hidasta. Paras kaveri Noel  oivaltaa, että Valolla on supervoima, Aimo Avannepussi, jonka ansiosta moni asia on paljon vaivattomampaa kuin aiemmin. 

 

Norjalaisen Anna Fisken tietokuvakirja Kaikilla on takapuoli kiinnostaa varmasti jo taaperoikäisiä, ja siinä on potentiaalia vielä yläkoululaisiinkin asti. 

Kirja soveltuu esimerkiksi kouluun terveystiedon tunneille kehopositiivisen viestinsäkin ansiosta. 

 

Mihin osiin kropasta saa koskea kysymättä lupaa ja mihin ei?
Anna Fisken kuvitusta kuvatietokirjaan
Kaikilla on takapuoli (Otava 2021). 

Hieman oudoksuttaa suomentaja Elina Jaakolan taajaan käyttämä ”kroppa”-sana, joka ei taida enää olla lapsille mitenkään tuttu ja juontaa sitä paitsi ruotsista.

 

Kropan sijasta olisi mielestäni ollut luontevampaa käyttää keho-sanaa.