Tukiverkostoista huolimatta nuori kaipaa vanhemman hyväksyvää ja arvostavaa katsetta Tiia Mattilan säeromaanissa

  

Tiia Mattila: Selviämisen soittolista, 246 sivua. Myllylahti 2026. Kansikuva Riikka Pihlajamaa. 
 

 
Tiia Mattilan viime vuonna ilmestynyt esikoinen, säeromaani Humalan soundtrack palkittiin alkuvuodesta Topelius-palkinnolla. 
 
Yläkoululaisen Iiron tarina täydentyy nyt jatko-osalla Selviämisen soittolista. 
 
Iiro on muuttanut epävakaiden kotiolojen takia parhaan ystävänsä Topin perheeseen.
 
 
Iiron tukiverkostoon kuuluu onneksi myös kummitäti Annika. Hän yrittää vakuuttaa pojalle, että 15-vuotiaalla ei tarvitse olla vielä kovin kauaskantoisia tulevaisuuden suunnitelmia. 
 

–     –  ” Ei sun tarvii 
viisitoistavuotiaana tietää,
mitä haluat loppuelämältäs. 
Moni opiskelee
useemman ammatin elämänsä aikana
tai päätyy tekemään ihan jotain muuta
kuin mitä on opiskellu.
Eikä kummassakaan ole mitään väärää.”

 
Tuntuu hyvältä lukea tällaisia aikuisen järjen ääniä nykyaikana, jolloin nuoruuden kuvaus niin mediassa kuin tosielämässäkin näyttää äityvän entistä suorituskeskeisemmäksi.
 
 
Iiron alkoholisoituneet ja monin tavoin elämässään sivuraiteelle ajautuneet vanhemmat yrittävät nyt ryhtiliikettä ja tekevät aloitteen paikata rikkoutuneita välejä.  
 
Sattumalta äiti tulee töihin samaan kahvilaan, missä Iirokin on koulun jälkeen töissä. Niinpä pojan on vaikea unohtaa solmulle menneitä suhteita.
 
Samaan aikaan Topin ja Iiron kaverisuhde syventyy uudelle tasolle, ja siitäkin aiheutuu Iirolle päänvaivaa. Isällä on nimittäin jyrkät mielipiteet homoista.

Perhedynamiikan häiriöistä ja luottamuksen menettämisestä huolimatta Iiro kaipaa vanhemmiltaan hyväksyntää. Tätä vaikeaa ja monisyistä asiaa Mattila kuvaa myötäeläen ja uskottavasti.  
 
Mattila puhuttelee kiitossanoissaan nuoria lukijoitaan, joilla on Iiron tavoin vaikeuksia saada omilta vanhemmiltaan hyväksyntää seksuaaliselle suuntautumiselleen. 

Valtaosassa kotimaisia nuortenkirjoja on jo siirrytty entistä moniarvoisempaan ja sallivampaan ajatteluun koskien yksilön seksuaalisesta identiteettiä.

Siksi 2020-luvulla tällainen vanhempien homofobian kuvaus tuntuu jo hieman aikansa eläneeltä, joskin sen kuvaamiselle varmasti ja valitettavasti on edelleen tarvetta.  

Topi on kuitenkin valmis aluksi sopeutumaan Iiron toivomaan ”kaappisuhteeseen”. 
 
Iiron vanhempien homofobia rinnastetaan viitteellisesti myös heidän alhaiseen koulutustasoonsa. 

Sen sijaan kaikissa muissakin toimissaan fiksut, sallivat ja valveutuneet Topin vanhemmat ovat nopeasti tehneet päättelyitä poikien lähentyneistä väleistä.
 
Säeromaanin muoto tuntuu jatkuvasti etsivän uusia uomia, jotka mahdollistavat parhaimmillaan vähän lukeville nuorille kannustavia ja riittävän helppolukuisia elämyksiä. 
 
Tiia Mattilan säeromaaneissa puhekielisyys ja dialogi keventävät kokonaisuutta.
 
 
Kukaties Mattila vielä jatkaa Iiron itsenäistymisen kuvausta?  Säeromaani-formaatissa ei muistini mukaan olekaan aiemmin Suomessa ilmestynyt samasta päähenkilöstä kertovia sarjakirjoja. 

Nuoruuden myrskyvaroituksia

Erika Vik: Olivia online. 288 sivua. S&S 2023. Kansikuva Erika Vik. 

 

 

– – Nykyisin Olivia menettää hermonsa aika usein. Hän ei voi sille paljon mitään, sillä hänen kehonsa sisäpuolella myrskyää tuoreita voimia, jotka saavat hänet kipunoimaan ja leimahtamaan. Hänellä on helposti syttyvä pää. – – 

 

 

Näin sympaattisesti ja todenmakuisesti lukijalle esitellään 12-vuotias Olivia, joka asuu kahdestaan äitinsä kanssa Hyvinkäällä vanhassa omakotitalossa. 

 

Vanhemmat ovat eronneet ja tyttö tapaa isäänsä säännöllisesti viikonloppuisin Helsingissä.

 

Olivia ei ole omasta mielestään enää lapsi, vaan nuori nainen; onhan hänellä menkat, jotka tosin eivät ole yhtä säännölliset kuin parhaalla kaverilla Venlalla. 

 

Olivia närkästyy äidin uudesta miesystävästä Ilmarista, joka työntyy kolmevuotiaan tyttärensä Senjan kanssa aivan varoittamatta heidän elämäänsä. 

Nuoren murrosikä koettelee aina jollain tavalla perhedynamiikkaa. Olivia on huomionkipeä ja mustasukkainen äidin seurustelusuhteesta, eikä isäkään omien ongelmiensa takia osaa tukea tytärtään oikealla tavalla. 

 

Äiti ei enää tunnu huomaavan lainkaan tyttärensä tarpeita, mutta onneksi salaperäinen Juneboy_07 paikkaa huomiovajetta ja kommentoi vuolaasti Olivian tanssivideoita verkossa. 

 

Olivia online käsittelee luontevasti mutta pysähdyttävästi verkossa tapahtuvaa viettelyä eli groomingia, joka tähtää alaikäisen lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. 

 

Olivia chattailee verkossa myös Amiragrrlin kanssa. Maahanmuuttajataustaiseksi paljastuvan Amiran valppaus ja oikeudentunto koituvatkin lopulta Olivian pelastukseksi.

 

Vik nostattaa jännitystä dekkarimaisesti. Vaikka Olivia on toiminut ajattelemattomasti, häntä ei syyllistetä, kun taas rikoksen tekijä saa asiaankuuluvan rangaistuksen. 

 

 

Erika Vik kirjoittaa nykynuorten kielellä, johon englannin kielestä johdetut sanat (esim.ghostaaminen, striikit ja reelsit) ovat kotiutuneet jo pysyvästi. Puhelinta pälytään ”uusien notifikaatioiden toivossa” ja paras ystävä Venla patistaa Oliviaa pyytämään Juneboyn kuvan, sen varalta, että poika ”on joku törkeen ruma, jota sä et lähestyis irlissä missään tilanteessa”. 

 

 

Ekologiset painotukset (kerskakulutuksen kritisointi,  kasvissyönti ja tietoisuus pahenevasta ilmastonmuutoksesta) tuodaan  kotimaisissa nuortenromaaneissa nykyisin esille arkisesti, ilman tarpeetonta alleviivaamista. Olivia on valistanut isäänsäkin ilmastoasioissa ja vannottanut, että tämä hankkii uudeksi autoksi  Teslan heti, kun on ”sopivasti löysää rahaa”.

 

Kun hartaasti odotettu isäviikonloppu ei menekään aivan suunnitelmien mukaan, Olivia päätyy spontaanisti mielenosoitukseen. Nuoren ihmisen vaikuttamisen halu, joukkohurmos ja yksilön keinot muuttaa jumiutuneita käytänteitä tulevat komeasti esiin Olivian tempautuessa ilmaston puolesta marssivien mielenosoittajien riveihin: 

 

Ihmisistä lähtevän äänen voima on mahtava, se värisee hänen ytimissään saakka. Olivia tuntee täyttyvänsä lämpimästä valosta, kun häntä ympäröivien mielenosoittajien määrätietoisuus ja into tarttuvat myös häneen ja saavat hänen poskensa rusottamaan. – – Peli ei ole vielä menetetty. Hän voi tehdä paljonkin, hän pystyy vaikuttamaan valinnoillaan ja vetoamaan päättäjiin.

  

 

Tyttöjen väliset jännitteiset kaverisuhteet näkyvät tänä syksynä poikkeuksellisen aistivoimaisesti lasten- ja nuortenromaaneissa. 

Olivia riitaantuu Venlan kanssa ja huomaa tulleensa muillekin luokan tytöille näkymättömäksi:

 

Tunnit ja päivät laahautuvat toistensa perässä, eikä Venla vilkaise koulussa kahta kertaa Olivian suuntaan, sillä hänen aurinkonsa loistaa nyt muille. Pyörätelineillä Olivian paikalla istuu nyt aina joko Minttu tai Pihla. Venlan sormet solmiutuvat välitunnilla Pihlan sormien lomaan, joissa on täsmälleen samanväristä kynsilakkaa kuin hänellä, sähkönsiniset hiukset kallistuvat kohti Mintun olkapäätä, kun he nauravat kuplivasti salaisille jutuilleen, joista Olivia ei tiedä mitään. 

 

Nuo kolme eivät enää edes moikkaa hänelle, sillä Oliviasta on Venlan näkemyksen mukana tullut leuhka horo. – – 

 

S&S järjesti ystävyyttä käsittelevän kirjoituskilpailun kaksi vuotta sitten. Kilpailusta seuloutui jatkotyöstöön Olivia onlinen lisäksi kolme muuta käsikirjoitusta, joille kustantamo on tarjonnut kustannussopimusta.  

 

 

Erika Vik on aiemmin kirjoittanut YA-fantasiaa (Kaksoisauringot-trilogia, Gummerus 2017–2018) sekä rockmaailmaan sijoittuvan romaanin aikuisille,  Luonasi ikuisesti (Atena 2023). Vik on myös tuottanut Lanu!-festivaalia.  

 

Lienee melko harvinaista, että kirjailija tekee itse kirjansa kansikuvan. Vikillä on kuitenkin graafisen suunnittelijan ja kuvittajan koulutuksena ansiosta tähänkin rahkeita. 

Kansikuva on graafisen sähäkkä ja siihen tiivistyy onnistuneesti Olivialle tärkeä jazztanssi ja elämänilo. Otollisin lukijakunta ei välttämättä edes "tunnista" kirjaa kotimaiseksi, sillä kansikuva jäljittelee taidokkaasti yhdysvaltalaisen YA-kirjallisuuden kansitaidetta.  

Katu-uskottavassa säeromaanissa puretaan oletuksia lokeroista

 

Dess Terentjeva: Freestyle, 166 sivua, WSOY 2023. Kansikuva Kaisu Sandberg. 

Kotimaiset säeromaanit päihittävät jo rohkeassa kokeellisuudessaan käännökset mennen tullen. 

Säeromaanigenren kotimaiset tekijät, esim. Kirsti Kuronen, J. S. Meresmaa ja Dess Terentjeva, kirjoittavat huomattavasti ilmavampaa ja nuorta lukijaa parhaimmillaan hyvinkin stimuloivaa tekstiä verrattuna vaikkapa suomennoksina tuttuihin Elizabeth Acevedon ja Sarah Crossanin sivumäärältään paljon paksumpiin säeromaaneihin.

Terentjevan juuri ilmestynyttä uutuutta, Freestylea, voisi myös perustellusti kutsua sykeromaaniksi: sen rytminen poljento tarttuu nimittäin oitis lukijaan. 

Tanssiharrastuksen yhteisöllisyyys ja toisaalta
yksilösuoritukset havainnollistuvat myös graafisissa
ratkaisuissa Tess Terentjevan säeromaanissa
  Freestyle (WSOY 2023).  

Rytminen kerronta itsessään on perusteltua, sillä lapsuudesta saakka toisensa tunteneet Kai ja Mandi harrastavat katutanssia ja hengittävät hip-hop- ja rap-kulttuurin tahtiin. 

Kirjan alussa on sitaatti suomalaisen rap-artisti Yeboyahin kappaleesta ”Herkkä”:

Jos sä oot herkkä, joinaa messiin.

Oo ittellesi hellä, ei midii stressii. 

Jos sä oot herkkä, joinaa messiin

Tehään tunteiden näyttämisestä freshii.  

Näin pienellä, mutta merkittävällä nostolla voidaan nuori lukija vakuuttaa jo ensimmäisillä sivuilla teoksen ”katu-uskottavuudesta”! 

Tosin Terentjevalla taitaa jo olla edellisen säeromaaninsa Ihanan jäljiltä laaja fanijoukko. Esilehdellä Terentjeva on omistanut kirjansa  ”suomalaiselle kirjagramille” ja  lopussa hän kiittää ”suomalaista kirjagramia kirjojensa ihanasta vastaanotosta”. 

Säeromaanin alussa keskushenkilö Kai pitää lokeroita hyvinä, mutta pian selviää, että kyse on ennen muuta pojan omasta epävarmuudesta sen suhteen, mihin joukkoon, lokeroon, määritelmään, hän itse kuuluu. 

Terentjeva leikittelee ajoittain Kain nimellä, minkä voi tulkita heijastavan myös pojan epävarmuutta, sitä, että hän ei ole vielä lopullisesti itselleenkään määritellyt itseään, koska ei pohjimmiltaan ehkä edes koe sitä tarpeelliseksi. 

Freestyle käyttää kuvarunoudesta tuttua visuaalista ja nimenomaan graafista, kirjainten koon muunteluun perustuvaa tehokeinoa: kirjaimet esimerkiksi pienenevät, törmäävät toisiinsa, kun halutaan kuvata Kain omaa sisäistä kakofoniaa tai ahdistusta. 

Esimerkki siitä, kuinka keskushenkilön epävarmuutta 
havainnollistetaan myös graafisilla tehokeinoilla
 Dess Terentjevan säeromaanissa Freestyle (WSOY 2023). 

Aiemmissa säeromaaneissa on leikitelty enimmäkseen versaalikirjaimilla ja rivityksen variaatioilla. 

Terentjeva käyttää tehokeinoa onneksi maltillisesti, vain muutamassa kohdassa. 

Kai uskottelee itselleen, että ”kunhan tekee panssarin muita vastaan, kaikki on jees”.

Pojan neliportainen panssariluettelo liittyy sukupuoleen sidottuihin ennakkoluuloihin, ystävyyden pelisääntöihin ja sukupuoli-identiteetin moninaisuuteen. 

Kain äiti on kuraattori (jolla on työkansiossaan sateenkaarilipputarra!) ja äiti on ehkä myös työnsä takia erityisen herkkä aistimaan poikansa mielialat. Äidin aloitteesta poika uskaltaa puhua ääneen aavistuksistaan, siitä mikä hän uskoo olevansa: 

Kai ymmärtää,

Ihminen on taipuvainen lokeroimaan

Ja se on joskus hyväksi meille

Mutta jaksaaksemme panssareita

meidän on oltava freestyle-tanssijoita

sisimmässä

me

ollaan

see-kaa

freestyle-

tanssijoita

”Kaikki on niin seksiseksiseksiseksiä”, ajattelee Kai, ja tähän kiteytyy eittämättä  paljon tämän hetken nuorten suorituskeskeisestä elämästä. 

Aamulehdessä uutisoitiin tällä viikolla Tampereen Tesoman koulun oppilaskunnan suunnitelleen ystävänpäiväksi oppilaille pukeutumista koulupäivään tiettyjen ennalta sovittujen värikoodien mukaan. Värien kautta voitaisiin viestiä muille omasta parisuhdestatuksesta: punainen tarkoittaisi varattua, sininen sinkkua, musta ihastumista ja harmaa väri ”pientä säätöä”. 

Ala- ja yläkoulun rehtori kuitenkin peruutti ystävänpäivän teemapukeutumisen.  

Aamulehden toimittaja Niko Kilpelänaho haastatteli Mannerheimin Lastensuojeluliiton Nuortennetti-kanavan suunnittelijaa ja sosiaalipsykologi  Eve-Linda Lassilaa.  

Lassila totesi, että monet saattavat kiinnostua seksuaalisuteen ja romanttisiin suhteisiin liittyvistä asioista jo hyvinkin varhain, ja tällainen värikoodaus voi tuntua hauskalta ja jännittävältä jutulta, mutta jotkut nuoret voivat kokea sen kuitenkin lokeroivana ja painostavana. Kaikki eivät välttämättä halua lokeroida itseään tällä tavoin tai viestittää omaa siviilisäätyään muille. Kukaan ei ole myöskään velvollinen niin tekemään. 

Ja jälleen kerran huomaan hykerteleväni suomalaisen nuortenromaanin ajankohtaisuutta! 

Konstailematonta kehotietoa monenlaisille tytöille

Nina Brochmann & Ellen Støkken Dahl: Tyttökirja. Opas mieleen ja kehoon. Kuvittanut Magnhild Wisnes. Suomentanut Kirsi Kokkonen. 266 sivua. Into Kustannus 2022. 

 

 

 

Tytöksi kasvaminen on entistä haastavampaa, mutta onneksi löytyy Tyttökirjan kaltaisia apuneuvoja. 

 

Tyttökirjan ovat kirjoittaneet norjalaiset lääkärit, jotka esipuheessa epämuodollisesti toivottavat lukijan ”tervetulleeksi jengiin”.

 

Murrosikää ei tietokirjassa mystifioida. Rohkeasti ja lukijaa aliarvioimatta kirjassa kerrotaan monien ilmaisujen syntyperästä: 

 

Puberteetti tulee latinan kielestä, jossa se tarkoittaa ”kypsää” ja ”aikuista”. Sinä kypsyt vähän kuin hedelmä. Kukaan ei kuitenkaan syö sinua. Kypsymisellä tarkoitetaan vain sitä, että keho valmistautuu sisäisesti ja ulkoisesti siihen, että voit saada lapsia, mikäli niitä joskus haluat.

 

Kuukautiskipua ei hyssytellä, mutta sen helpottamiseen
tarjotaan monia vinkkejä. Magnhild Wisnesin kuvitusta
Ina Brochmannin ja Ellen Støkken Dahlin tietokirjaan Tyttökirja.
Opas mieleen ja kehoon (Into 2022).  

Tyttökirja uudistaa kliseytynyttä ja tyttöyttä monin tavoin aiemmin vähätellyttä sanastoa. 

 

Häpyhuulien sijasta puhutaan vulvahuulista.

 

Ikäväksi koetun valkovuodonkin kuvauksessa halutaan muuttaa asennoitumista.

 

Ajattele mielessäsi pientä tunturipuroa. Se solisee alaspäin ja kuljettaa mukanaan kaiken, minkä yli se virtaa – esimerkiksi pieniä lehtiä ja oksia. Hieman samalla lailla toimii myös valkovuotosi. Se valuu emätintä pitkin alas ja huuhtoo pois bakteerit ja muut epätoivotut vieraat.

 

Kuvitus näyttää myös erilaiset kehonkuvat. Magnhild Wisnesin kuvitusta 
Ina Brochmannin ja Ellen Støkken Dahlin tietokirjaan Tyttökirja. 
Opas mieleen ja kehoon (Into 2022).   

Asioita vertaillaan ilman arvottamista: mitä hyötyä on rintaliivien käyttämisestä, mitä etuja tai haasteita on erilaisissa kuukautissuojissa tai siinä, ajaleeko kainalokarvat vai ei.  

Asioita ja tunteita ei esitetä ylhäältä annettuina, vaan annetaan nuorelle lukijalle välineitä niiden työstämiseen, omilla ehdoilla ja omista lähtökohdista käsin.

Myös aikuinen oppii paljon uutta, mikä on aina erityisen laadukkaan lasten ja nuorten tietokirjan erityinen piirre. 

Esimerkiksi yhden lepakko- ja rottalajin ja muutaman ihmisapinalajin lisäksi vain naisilla on kuukautiset. Kaikki muut eläimet onnistuvat aivan hyvin tulemaan raskaaksi vuotamatta verta joka kuukausi! 

 

Ekologisuuskin otetaan ajantasaisesti huomion esimerkiksi kuukautissuojia käsittelevässä osiossa  ja toisaalla muistutetaan myös siitä, kuinka kuukautiset säätelevät myös kehittyvien maiden tyttöjen mahdollisuutta koulunkäyntiin.  

Kirja huomioi myös sukupuolten moninaisuuden, sukupuoli-identiteettiin liittyvän pohdiskelun, mielenterveyden ja psyykkiset vaivat, ohimenevät ja ammattilaisen apua vaativat.

Kirjan kieli on selkeää ja siitä kiitos kuuluu myös suomentaja Kirsi Kokkoselle.  

Alkuteoksen norjan- ja englanninkielisiä lähdeluetteloita enemmän suomennoksen lukija hyötyy siihen liitetyistä suomenkielisistä lähteistä.

 

 

Lempeästi nuorta lukijaa muistutetaan myös siitä,
että jos omat voimat ehtyvät, apua voi pyytää rohkeasti ystäviltä
 tai ammattiauttajilta. Ina Brochmannin ja Ellen Støkken Dahlin
tietokirjaan Tyttökirja. Opas mieleen ja kehoon (Into 2022).   

Hyvin konkreettisesti Tyttökirja myös havainnollistaa sitä, kuinka asiallinen tieto vähentää tuskaa ja angstia, mitä murrosiässä on muutoinkin riittämiin. 

 

Voi tuntua kummalliselta, että kirjoitamme seksistä, mutta seanomme ettei sinun pitäisi vielä harrastaa sitä. Meill äonkutienkin hyvä syy kirjoittaa tämä luku.

 

Jos sinulla on tietoa seksistä,  sinun on helpompi asettaa omat rajasi. Tieto seksistä saa sinut tuntemaan olosi varmemmaksi omassa kehossasi. Osaat tulevaisuudessa myös paremmin suojatua raskaudelta ja taudeilta Nuoret ovat myös kertoneet , että heille on tullut positiivisempi ja rennompi suhde omaan kehoonsa, kun he ovat saaneet enemmän tietoa. Sitä me toivomme sinulle! 

Nelivärikuvien rinnalla on myös mustavalkoisia kuvia tytön
fysiologiasta.Magnhild Wisnesin kuvitusta Ina Brochmannin
ja Ellen Støkken Dahlin tietokirjaan Tyttökirja. 
Opas mieleen ja kehoon (Into 2022).  

 

Magnhild Winsnesin kuvitus havainnollistaa  selkein piirroskuvin naisen fysiologiaa. 

Päälukujen alussa on myös isompien aihekokonaisuuksien symbolikuvat, jotka huomioivat moninaisuuden esimerkiksi erilaisten kehonkuvien kautta.  

  

Asioita, jotka pitävät öisin hereillä

Mila Teräs: Yökirjeitä, Otava 2022. 176 sivua. Kansikuva Tuuli Juusela. 

 

Kukaan ei nähnyt sitä hänestä: Millainen Frida oli syvältä sisältään ja mitä kaikkea hänelle oli tapahtunut. Vaikka joskus hän ajatteli että se kaikki jotenkin näkyisi, ympäröisi häntä. 

 

 

Mila Teräs on lasten- ja nuortenkirjoissaan kohdentanut katsettaan viime aikoina  seksuaalisuuden ja sukupuolen monimuotoisuuteen.

 

Teräksen edelliset kirjat, nuortenromaani Amiraali (Otava 2020) ja Hannamari Ruohosen kuvittama kuvakirja Ensilumi (Karisto 2022), ottavat kumpikin kohderyhmänsä ehdoilla kantaa liukeneviin sukupuolirajoihin. 

 

Yökirjeiden alussa vihjataan 15-vuotiaan minäkertoja Fridan traumaan. 

Tyttö havainnoi tarkasti ympäristöään: 

"– – Niin paljon haurautta sillä karulla pihalla, särkymävaraa käytävillä" .

 

Yhteys luottoystäviinkin on säröytynyt.  

 

Frida kokee olevansa ”KONTAKTIMUOVIA, rypytöntä, luotettavaa, näkymätöntä”, hän on tukioppilas, joka ”oli myynyt vanhempainilloissa hymyillen pullaa”. 

 

Opettajien mielestä Frida on ”hiljainen puurtaja”. 

 

On kiinnostavaa, että nuortenkirjallisuuden kerrontatekniikoissa hyödynnetään kerronnan keskeisenä osana lyyristä kieltä sekä suoraan säkeisiin ladottua tekstiä.  

 

Eittämättä säeromaanien suosio on osaltaan raivannut nuortenromaaneihin väylää käyttää kerronnallisia kokeiluita aiempaa rohkeammin.  

 

Fridan unettomina öinä kirjoittamat runomuistiinpanot asioista, jotka pitävät häntä hereillä, täydentävät ja valottavat minäkerrontaa. Juuri näistä kahdesta keskenään erilaisesta kerronnan tavasta syntyy romaanin latautunut ja vähin erin jännitteistä kierrettä nostava tyyli. 

 

Teräs havainnollistaa hienosti nuorten riippuvuutta älypuhelimeen ja sen rajattomaan, mutta vääristyneeseen todellisuuteen: 

 

Puhelimen selaaminen oli rutiini, joka piti suorittaa. Se oli kuin pakkoliike, käden nytkähdys kohti luuria tasaisin väliajoin.

Niin kuin hengittäminen loppuisi, jos puhelinta ei jatkuvasti tarkistaisi.

 

 

Ystävyys sukupuolineutraalisti esitellyn Neon kanssa auttaa Fridaa vähitellen kanavoimaan ahdistusta mielekkääseen tekemiseen. 

 

Neo ja Fridan mummi havahduttavat kumpikin eri tavoin Fridaa astumaan ulos umpikujasta.  

 

Teräs kuvaa havainnollisesti yläkouluikäisille tyypillistä seksuaalisesti värittynyttä ja tyttöjä pidäkkeettömästi huorittelevaa puhekulttuuria. 

Fridan on mahdotonta suhtautua ”akka ämmä / lutka huora / pissis muija” -nimittelyihin neutraalisti. 

 

Teräksen nuortenromaani jättää lukijaansa vahvan jäljen – paitsi kauniin, vivahteikkaan ja myötäelävän kielen ja kerrontansa ansiosta, niin myös siksi, että Fridan hyväksikäyttämä mies joutuu oikeuden eteen. Poliisi ottaa hänet vakavasti. Siksi Fridan voimaantuminen ja  parantuminenkin voi vihdoin alkaa. 

 

Yökirjeitä viestii siis jämäkästi lukijalleen, että seksuaalisesta hyväksikäytöstä seuraa tekijälleen rikosoikeudellisia seuraamuksia. Ei puolta sanaakaan, että Frida olisi toiminut tilanteessa jollakin tapaa väärin. 

 

Minua on jo pitkään hämmästyttänyt,  että nuortenromaanien lisäksi jopa aikuisille suunnatuissa romaaneissa edelleen väistetään aikuisen hyväksikäyttäjän oikeudellinen vastuu alaikäisiin kohdistuneissa seksuaalirikoksissa.  

 

Anne Salovaaran Näin piirretään kuu (Atrain & Nord 2019) kertoo nuoren äidinkielenopettajan ja alaikäisen pojan kielletystä rakkaudesta. Siinä oppilas tekee lopulta itsemurhan ja opettaja pakenee ahdistustaan muuttamalla pois Suomesta.

 

Merit Riihosen esikoisromaani Mitä ikinä haluat (Karisto 2022) kertoo yhdeksättä luokkaa käyvästä Karrista, joka suostuu aikuisen perheystävän seksuaaliseen hyväksikäyttöön rahoittaakseen musiikkiharrastustaan. 

 

Yökirjeiden kupeessa en malta olla nostamatta esiin – jälleen kerran – Terhi Rannelan novellikokoelmasta Yhden promillen juttuja (2012) novellia ”Vaa´an tähtikuvio”.

 

Siinä tytöt käräyttävät aikuisen miehen verkossa tapahtuneesta hyväksikäytöstä. He sopivat treffit miehen kanssa kahvilaan ja hälyttävät poliisiin paikalle. Kosto on suloinen ja oikeutettu. 

Rannelan uudessa novellikokoelmassa Yöuinti ja muita novelleja (Otava 2022) novellissa ”Pitkä liitto” viitataan Jennyyn, joka on ollut mukana tässä nettipedoja käräyttävässä Astraian ryhmässä. Lukija saa myös tietää, kuinka yksi ryhmän perustajajäsenistä on löytänyt siitä ammatinkin: 

 

Astraia oli toiminut vaihtelevalla kokoonpanolla yli vuosikymmenen. Sen perustajan tiedettiin nykyisin työskentelevän lastensuojelussa ja puhuvan usein julkisuudessa nuorten verkkoturvallisuuden parantamisesta.

 

”Pitkä liitto” -novellissa tosin todetaan poliisin suhtautuvan kriittisesti Astraian tapaan käräyttää verkossa toimivia pedofiileja. 

Tänään vietetään kansainvälistä tyttöjen päivää.

 

Muffinseja ja pornotähtinimigeneraattoreita

Vilu Varento: Be Cool: Jäykkänä jenkeissä. 211 sivua. Karisto 2021. Kansikuva Apila Pepita Miettinen. 

 

Moni taho on huolestunut viime aikoina kotimaisen nuortenkirjallisuuden nimekemäärien vähentymisestä. 

Realistinen nuortenromaani on pian jo katoava lajityyppi, jonka potentiaalin näkevät enää vain pienet kustantamot.

 

Siihen nähden kirjailijanimi Vilu Varennon Be Cool -sarjaa on syytä pitää jopa valonpilkkuna: vielä löytyy uskoa pidäkkeettömästi teiniangstia, veijarikomediaa ja scifiä yhdistävälle omintakeiselle poikakirjallisuudelle! 

 

Sarjan avausosa Be Cool voitti Kariston ja Lastenkirjainstituutin Sytytä lukemisen vimma -kirjoituskilpailun, jolla etsittiin erityisesti 11–14-vuotiaita poikia kiinnostavia uudenlaisia, rohkeita tekstejä. 

 

Vilu Varennon kirjailijanimen takaa löytyy kolme naista: Matilda Ahlsten, Saara Honkanen ja Suvi Nurmi.

 

Be Cool: Jäykkänä jenkeissä jatkaa ensimmäisen osan reteää tyyliä: luvassa on pikkutuhmuuksia, väärinkäsityksiä ja miehistä uhoilua, joka peittää todellisuudessa alleen epävarmuuden ja kokemattomuuden.

 

Tassu ja Justus  pääsevät New Yorkiin, ja saavat esiliinakseen Tassun kummisedän, Jaakon. Tassun sisko Kisse, joka joutui edellisessä osassa lääketehtaan manipulaation uhriksi, opiskelee nyt samassa suurkaupungissa.

 

Pornotähtinimigeneraattorin ja nolouden tunteeseen liittyvän vippaskonstin avulla Tassu pääsee alaikäisyydestään huolimatta seksimessuille. 

Tassu kohtaa messuilla vloggaajana mainetta niittäneeseen seksitohtorin, joka selittää auliisti Tassulle klitoriksen toimintaperiaatetta:

 

Nainen selitti kärsivällisesti ihmiskehojen erilaisuudesta ja siitä, että Tassun oli vain opeteltava keskustelemaan tyttöystävänsä kanssa siitä, millaisesta kosketuksesta tämä piti. Sitten hän kaivoi salkustaan valtavankokoisen mallin naisen sukuelimistä.

 

Nainen lykkäsi silikonisen laitoksen Tassun käteen ja alkoi selittää innostuneesti siitä, miten klitoris levittäytyi itse asiassa laajalle ympäri vaginaa. Kasvotusten jättirömpsän kanssa joutuminen oli Tassulle liikaa. Hän näki, miten ohikulkevat ihmiset katselivat tilannetta kiinnostuneina, ja kuuli, miten terapeutti jatkoi hilpeää selostustaan, mutta sanat puuroutuivat hänen korvissaan kohinaksi, ja vähitellen äänet vaikenivat kokonaan. 

 

Tassu suunnittelee myös tyttöystävänsä kanssa nettiseksiä etäyhteydellä puhelimitse, mutta aikeet eivät vielä toteudu, sinnikkäästä halusta huolimatta. 

Romaanin kuvituksena on verkkouutisia sekä monimerkityksisiä älypuhelimella välitettyjä kuvaviestejä, joita Tassu  Justuksen ystävällisellä avustuksella lähettää tyttöystävälleen Hillalle.

 

Superlatiivien maassa myös muffinsit ovat jättikokoisia ja todella koukuttavia. 

Pojat tapaavat New Yorkissa  myös edellisestä osasta tutun vihollisensa, Sigismund von Fögerdorfin, joka on päässyt selville jättimuffinsien todellisesta luonteesta, ja niinpä pojat katsovat järkeväksi liittoutua hänen kanssaan.

 

Ja niin vain päädytään tilanteeseen, että Tassu huomaa hoilaavansa kovaan ääneen Erika Vikmanin Cicciolina-kappaletta pelastaakseen sekä itsensä että parhaat kaverinsa kiipelistä. 

 

Tapahtumat huipentuvat Yhdysvaltain itsenäisyyspäivään. Pojat selvittävät vaarallisen bioaseen kehittelyn… ja pääsevät Lady Gagan yksityiskoneella takaisin Suomeen. 

Antti Röngän viime vuonna ilmestynyt aikuisten romaani Nocturno 21:07 (Gummerus 2021) alkaa kuvauksella varhaismurrosikäisen minäkertojan ensimmäisestä masturbaatiosta ja siemensyöksystä sekä niiden aiheuttamasta häpeästä. 

Tassun ja Justuksen suhde omaan seksuaalisuuteen on Röngän romaaniin verrattuna avoimen utelias.

Ainoa häpeäntunne liittyy koulun kevätjuhlien ohjelmanumerona esiteltyyn Tassun äitien uusimpaan keksintöön, spermaboksereihin, "joiden etumuksessa on roisinnäköinen valkeanharmaa läikkä". Edellisessä osassa äidit toivat markkinoille jo veriroiskeiden täplittämät menkkapikkarit.

 

Viime vuosina on ilmestynyt kiitettävästi nuorille ja erityisesti pojille kohdennettuja tietokirjoja seksuaalisesta kehityksestä:

Nathalie Simonsson: Maailman tärkein kirja. Kehosta, tunteista ja seksistä. Suom. Ulla Lempinen. Otava 2021.

Ina Mikkola: Runkkarin käsikirja. Kasvata pornolukutaitoasi ja seksuaalista älykkyysosamäärääsi. Kuv. Alessandra Bernard. Into 2020.

Tittamari Marttinen: Seksistä selkoa. Kuv. Jussi Jääskeläinen. Avain 2019. 

Inti Chavez Perez: Respektiä: seksikirja pojille. Suom. Juha Hurme. Gummerus 2019.  

Eino Nurmisto: Homopojan opas, Nemo 2019

Maiju Ristkari, Nina Suni & Vesa Tyni: Sukupuolena ihminen. Tietokirja transsukupuolisuudesta ja sukupuolen moninaisuudesta. Tammi 2018.

Raisa Cacciatore, Erja Korteniemi-Poikela, Juha Ryynänen, Antti Ryynänen, Dan Apter: Legopalikoista leopardikalsareihin. Pojan matka mieheksi. Tammi 2009. 5. uudistettu painos. 

Manne Forsberg: Kalun käyttöopas: johdatus rakkauteen, tunteisiin ja sukupuolielämään, suom. Outi Menna, WSOY 2005