Hyvä takki alennusmyynnistä

 

Eva Eriksson: Teemun uusi takki. Suomentanut Hannele Huovi. 43 sivua, Weilin+Göös 1987. 

 

 

Teemu on saanut uuden takin. Se on hyvä takki.

 

Teemun äidin mielestä takki on siisti ja kaikin puolin käytännöllinen. Hän on ostanut sen alennusmyynnistä. Vehviläisen alennusmyynnistä. Se on halpa ja hyvä. Se on myös vahvaa kangasta.  

 

Uusi takki saa koko perheen ilmeet muikean tyytyväisiksi. 
Eva Erikssonin kuvitusta lastenkirjaan Teemun uusi takki
(Weilin+Göös 1987).

Tämä yli 35 vuotta sitten ilmestynyt ruotsalainen lastenkirja palautui mieleeni kahdesta eri syystä.

 

Pari viikkoa sitten olin pitämässä luentoa Forssassa tunnetaitoihin keskittyvistä uusista kuvakirjoista.

 

Esityksen jälkeen eräs kuulija tuli juttelemaan ja halusi kertoa nyt jo aikuiseksi varttuneen poikansa lempikirjasta, jonka nimi oli tallentunut muistoihin nimellä "Likkojen takki".   

 

Helsingin Sanomat uutisoi viime viikolla tapauksesta, jossa nuorisojoukko vei 17-vuotiaan pojan päältä useamman sadan euron arvoisen collegepaidan. 

Alle 15-vuotiaiden tekemät ryöstöt ja pahoinpitelyt ovat Helsingissä llisääntyneet. 

Usein ryöstetään vaatteita, kenkiä, kuulokkeita ja matkapuhelimia. Helsingin Sanomien kyselyssä lasten ja nuorten vanhemmat kertoivat, että ovat jopa rajoittaneet lastensa liikkumista  kalliisiin merkkivaatteisiin pukeutuneina paikoissa, joissa saattaa olla riski tulla ryöstetyksi. 

 

Eva Erikssonin Teemun uusi takki on konseptiltaan nerokas. Takakansi mainostaa sen olevan ”hauska ja samalla viisas pieni kertomus lukemaan oppineille”.

 

Kirja on kooltaan sympaattisen pieni. Erikssonin mustavalkoista piirroskuvitusta on runsaasti tekstiin nähden ja kuvat tukevat tarinaa aukottomasti. 

Eva Erikssonilla on omintakeinen taito kiteyttää kuvitukseen paljon puhuvia ilmeitä ja tunteita, joihin lukijan on helppo samastua. 

Uusi takki herättää heti koulun pihalla huomiota.
Eva Erikssonin kuvitusta lastenkirjaan Teemun uusi takki 
(Weilin+Göös 1987).

 

Teemun ylpeys uudesta takista haaltuu kun luokkakaverit koulun pihalla antavat takista tuomionsa ja määrittelevät sen ”likkojen takiksi”. 

Mutta niin vain käy, että muutaman päivän kuluttua muutkin vanhemmat ovat hankkineet Vehviläisen alennusmyynnistä samanlaisen käytännöllisen ja edullisen takin jälkikasvulleen.

 

Kas kummaa: takista, jolle ensin naureskeltiin, onkin tullut muotia!
Eva Erikssonin kuvitusta lastenkirjaan Teemun uusi takki 
(Weilin+Göös 1987).

Lastenkirja heijastaa aina aikaansa. 1980-luvulla lapsille hankittiin vain yksi takki vuodenaikaa kohden, ja vaatteen valinnasta päättivät lähinnä aikuiset.  

Silti Teemun uuden takin viestin sopii hyvin nykyhetkeenkin: kierrätys, laadukkaat materiaalit ja käytännöllisyys ovat myös kestävän kulutuksen aikana kannatettavia arvoja. 

 

 

 

Rakkautta napin painalluksella

Anna Kurkijärvi-Willans: Charlotta ja unelmanallen salaisuus, kuvittanut Sami Saramäki, 119 sivua, Myllylahti 2023.

 

 

Charlotta ja unelmanallen salaisuus on helsinkiläisen Anna Kurkijärvi-Willansin esikoiskirja. 

Hän kertoo saaneensa idean lastenromaaniin luettuaan kahdelle lapselleen koko Rikhardinkadun kirjaston iltasatuvalikoiman. 

 

Tarina-aihio ja erityisesti sen mustavalkoisesti kuvattu aikuinen pahis tuovat mieleen Walt Disney -elokuvayhtiön lastenelokuvista tutun konseptin. 

Suoraan hylättyjen lelujen tragediaa on käsitellyt jo 1990-luvulla Toy Story -animaatioelokuva. 

Lastenhuoneen lelukaaos on kuitenkin 30 vuodessa entisestään lisääntynyt, joten aihe kiinnostaa varmasti yhtä paljon sekä trendileluihin helposti koukuttuvaa lasta että järjestystä rakastavaa aikuista.  

Emilian isän aikeet eivät ole todellakaan vilipittömät,
kun hän käy verottamassa tyttären lelukoria yöaikaan
pitääkseen oman lelubisneksensä pyörimässä. 
Sami Saramäen kuvitusta Anna Kurkijärvi-Willansin
lastenromaaniin Charlotta ja unelmanallen salaisuus 
(Myllylahti 2023). 

 

Sami Saramäen mustavalkokuvituksen  lapsihahmot ja miljöö huokuvat niin ikään  amerikkalaista melko neutraalia tyyliä, vaikka seikkailu sijoittuukin Helsinkiin.   

 

Kirjan konsepti on nerokas yhdistäessään lapsen ja aikuisen iltasatuhetken ja lapsen kiintymyksen unileluun. 

Lyhyiden lukujen ansiosta kirja toimii sekä aikuisen ääneen lukemana että lapsen itse lukemana.  

 

Kolmasluokkalaisen Charlotan isä on irtisanottu aiemmasta työstään paikallisen leluhtehtaan markkinointiosastolla. Hän on esittänyt kritiikkiä yrityksen konseptia kohtaan ja syyttää sitä valheista ja viherpesusta. 

Sunnallesta tulee välittömästi hittilelu. Sami Saramäen
kuvitusta Anna Kurkijärvi-Willansin lastenromaaniin
Charlotta ja unelmanallen salaisuus (Myllylahti 2023). 

 

Tehtaan johtaja on Charlotan luokkakaverin Emilian isä, joka väittää, että uusin hittituote Sunnalle on valmistettu kierrätysmateriaaleista. 

Materiaalia hän saa lapsilta, joilla on lastenhuoneet täynnä pehmoleluja. 

Mainostamansa kierrätetyn kangasmateriaalin sijasta johtaja Kasper Viherkoski hyödyntääkin todellisuudessa aineetonta hyödykettä eli lasten vanhoihin leluihinsa kohdistamaa rakkautta: hänen kehittelemänsä laite imee rakkauden leluista ja siirtää sen Sunnalleen. 

Sunnallen erikoisuutena on sen vatsassa oleva nappi, jota painamalla nallesta erittyy taianomaista kimalletta.

Charlotta vie hiutuneen Nana-nallensa korjausompelimoon.
Sami Saramäen kuvitusta Anna Kurkijärvi-Willansin
lastenromaaniin Charlotta ja unelmanallen salaisuus 
(Myllylahti 2023). 

 

Charlotalla on yksi pehmolelu ylitse muiden, Nana. Se on niin rakas, että tyttö haluaa korjauttaa jo aivan hiutuneen nallen erityisellä ompelijalla. Kaupanpäällisiksi tyttö saa myös sekä itselleen että nallelle viitat, joiden avulla voi muuttua näkymättömäksi.

 

Erityisominaisuudesta onkin hyötyä, kun Charlotta ryhtyy selvittämään lelutehtaan salakähmäisiä toimia. Yhteisen edun nimissä Charlotta joutuu kuitenkin myös valehtelemaan parhaalle ystävälleen Neealle ja sysää toimillaan Neean rakkaimman unilelunkin vaaralle alttiiksi.

Anna Kurkijärvi-Willans laajentaa hurmaavalla tavalla tietämystä  rakkaiden pehmolelujen erityistaidoista: koska ne saavat kuunnella niin paljon iltasatuja, ne ovat oppineet vaivihkaa myös lukemaan! 

Lapsikin osaa kierrättää

Geneviéve Gôté: Herra Kunkun tavarat, suomentanut Marvi Jalo, 30 sivua, Kvaliti 2022

Salaado Qasim & Jennifer Hagan: Anisa tahtoo kierrättää, 32 sivua, BoD 2022

 

Marjo Nygård: Kaikki kiertoon. Siilin vihreä päivä, 29 sivua, Lasten Keskus 2021

 

Tracey Corderoy & Ton Neal: Yksi sinne tai tänne! Suom. Raija Rintamäki, 29 sivua, Mäkelä 2020

Kerttu Rahikka & Nadja Sarell: Elsa ja Lauri kierrättävät, 31 sivua, Mäkelä 2020

 

Laura Tirkkonen & Kaisa Huotari: Fiian Kimpsut ja kampsut. Kuinka kasvaa kestäväksi kuluttajaksi, Cozy Publishing 2020.

 

 

Ekologinen, kestävä kuluttaminen näkyy jo entistä enemmän lastenkirjatarjonnassa.

Pienimpien lasten kirjoissa asioita havainnollistetaan eläinsankareiden kautta, kun taas esikoulu- ja alakouluikäiset samastuvat paremmin lapsisankareista kertoviin kirjoihin. 

Herra Kunkku on jo aiemmin seikkaillut suomennetussa kuvakirjassa Herra Kunkun palatsi ja hahmo tunnetaan myös Pikku Kakkosen animaatiosarjasta. 

Kunkun kuninkaallinen status ja olemus ovat veikeässä ristiriidassa: kissahahmo muistuttaa nimittäin enemmän lasta kuin arvovaltaista hallitsijaa. 

Huoleton, vastuuton kuluttaminen havainnollistuu, kun
herra Kunkku syytää lampeen kaikkea itselleen tarpeetonta.
Geneviéve Gôtén kuvitusta kuvakirjaan Herra Kunkun tavarat
(Kvaliti 2022).  

Kunkku suhtautuu kuluttamiseen hyvin yliolkaisesti: 

 

Heti jos jokin tavaroista hiukankin naarmuuntuu, hän heittää sen läheiseen lampeen ja ostaa tilalle uuden. Lampi on aika pieni, mutta sinne mahtuu paljon tavaraa. Eikä mitään jää näkyviin veden pinnalle paitsi vähäisiä väreitä. 

 

Kunkun asenne muuttuu, kun kalojen sijasta onkeen
tarttuukin jotain ihan muuta... Geneviéve Gôtén
kuvitusta kuvakirjaan Herra Kunkun tavarat (Kvaliti 2022).

Kunkku huomaa lopulta toimineensa pöhkösti, kun hänen onkeensa tarttuu se kaikki hänen lampeen pitkän ajan kuluessa syytämänsä ryönä. 

Kunkun ystävät ihmettelevät lammen rantaan päätynyttä tavarapaljoutta ja he laittavat tavarat kiertoon.

Kunkku jatkojalostaa hylätyistä tavaroista myös aivan uusia käyttö- tai taide-esineitä, eräänlaista ite-taidetta.

Kuvakirjan avulla voi keskustella hyvinkin pienten lasten kanssa kerskakulutuksen ja tavarapaljouden seuraamuksia.

 

 

Hieman samankaltainen idea on myös brittiläisessä Yksi sinne tai tänne -kuvakirjassa. 

Onnelan kaupungin harmoninen arki häiriintyy, kun sen asukkaat lakkaavat toimimasta yhteisvastuullisesti. 

Kun yksi näyttää esimerkkiä ja heittelee roskia maahan, nyppäisee julkisista istutuksista itselleen kukkia tai lakkaa piittaamasta muiden hyvinvoinnista, niin pöhköyden kierre leviää pian muihin asukkaisiin ja kaikilla on kurjaa. 

Lopulta kaupungin pienin asukas, hiiri, hoksaa, että asioihin pitää puuttua. 

 

Yksi sinne tai tänne havahduttaa yhteisölliseen toimintaan. 

Kirjan lopussa on vielä konkreettisia ohjeita kierrätykseen ja rauhanomaiseen, toiset huomioivaan rinnakkaineloon. 

Mainio kuvakirja siis näin vaalienkin alla yhdessä luettavaksi!

 

Marjo Nygårdin Kaikki kiertoon: Siilin vihreä päivä -tietokuvakirjassa siili saa kutsun vierailla uudessa jätekeskuksessa. 

Siili on itse perinpohjaisesti paneutunut kierrättämiseen ja mainostaa jätekeskuksen avajaisia kaikille ystävilleen. 

Oravan autolla kerätään kaikki kierrätettävä yhteiskuljetukseen. 

Jätekeskuksessa käynti havahduttaa metsän eläimet
miettimään kierrätystä ihan uudella tavalla. Marjo Nygårdin
kuvitusta tietokuvakirjaan Kaikki kiertoon: Siilin vihreä päivä
(Lasten Keskus 2021). 

Aukeamilta löytyy tietoiskuja erilaisten materiaalien kierrrättämisestä. 

Kuvakirja on hyvä esimerkki kuvakirjan ja tietokirjan toimivasta liitosta: faktan ja fiktion voi lukea erikseen tai yhdessä. Marjo Nygårdin eläinhahmot ovat kaikki omanlaisiaan persoonia, jotka luottavat yhteistyön voimaan. 

Yhteisten asioiden edistäminen aktivioi eläimiä
myös yhteiseen puuhasteluun. Marjo Nygårdin 
kuvitusta tietokuvakirjaan Kaikki kiertoon:
Siilin vihreä päivä (Lasten Keskus 2021). 

 

Teksti on ajan hermolla, kun kannustetaan käyttämään naapureiden kanssa yhteisiä kierrätysastioita, esitellään bokashi-kompostointia ja kerrotaan tuottajavastuusta: 

 

– Oletteko kuulleet tuottajavastuusta? Siili huikkaa katsellessaan kaivinkonetta, joka kiikuttaa kourassaan pesukonetta. – Tuottajavastuu on sitä, että kun ostaa vaikkapa sähkövispilän, niin sen hinnassa on jo mukana pieni kierrätysmaksu, Siili selittää. 

 

Kerttu Rahikan ja Nadja Sarellin Elsa ja Lauri kierrättävät -kuvakirjassa kierrätysteema tuodaan likemmäksi lasten omaa arkea. 

Sisarukset saavat omat huoneet, mutta sitä ennen pitää raivata yhteinen lastenhuone turhasta tavarasta ja miettiä, mitä huonekaluja voisi hankkia kierrätettynä. 

Perhe lähtee itsepalvelukirpputorille ja kierrätyskeskukseen tekemään tarpeellisia löytöjä. 

 

Näkymä itsepalvelukirpputorilta taitaa olla ensimmäinen
 laatuaan kuvakirjassa!  Nadja Sarellin kuvitusta
Kerttu Rahikan tekstiin kuvakirjassa
 Elsa ja Lauri kierrättävät (Mäkelä 2021).  

Aiempien Elsa ja Lauri -sarjan osien tapaan kirjan lopusta löytyy laajempi tieto-osuus. 

 

 

Laura Tirkkosen ja Kaisa Huotarin Fiian Kimpsut ja kampsut. Kuinka kasvaa kestäväksi kuluttajaksi alkaa hieman kaavamaisesti esittelemällä kuvakirjan keskushenkilöt. 

Sen jälkeen tarina jatkuu riimitettyjen runojen avulla: vuodenkierron mukaan etenevissä runoissa tuodaan esille erilaisia kestävää kehitystä tukevia kierrättämisen käytänteitä: jos hiihtää vain harvoin, voi lainata sukset kaverilta tai jos lempitakista putoaa nappi, sen voi korvata erivärisellä napilla sen sijaan että ostaisi uuden takin. Syntymäpäivälahjakksi voi antaa myös jonkun aineettoman elämyksen. 

 

Yhtenä arkisena vinkkinä kannustetaan kokeilemaan, jos levoton mieli rauhoittuisi siivoamalla ja tavaroita järjestämällä! 

 

Kaisa Huotarin kuvituskuvissa sekalainen tavaramääräkin
näyttää tyylikkäältä. Huotarin kuvitusta Laura Tirkkosen
tekstiin kuvakirjassa Fiian kimpsut ja kampsut
(Cozy Pulblishing 2020). 

Laura Tirkkonen on Homevialaura-blogia pitävä sisustusbloggaaja. 

Kuvittaja Kaisa Huotarin pelkistetty pastellinen kuvamaailma suitsii tehokkaasti vaikutelmaa tavarakaaoksesta. 

Salaado Qasimin ja Jennifer Haganin kuvakirja Anisa tahtoo kierrättää on hyvä esimerkki siitä, kuinka lastenkirjat nykyisin haluavat tarjota samastumispintaa kaikille lapsille. 

Tarvepainatuskustantamo Book on Demandin kautta ilmestyneen kirjan tavoitteena on selvästi havahduttaa myös maahanmuuttajaperheet kierrättämiseen.   

 Jennifer Haganin digitaalinen kuvitus on melko
jähmeää ja asetelmallista. Haganin kuvitusta  Salaado Qasimin  
kuvakirjaan Anisa tahtoo kierrättää (Book on Demand 2022). 

Kakkosluokkalainen Anisa kertoo vanhemmilleen ja pikkusiskolleen, mitä hän on oppinut koulussa jätteiden lajittelusta. Tyttö siivoaa ystävänsä kanssa kotipihan roskista ja keksii uuden leikin, roskajahdin, jossa opetellaan samalla lajittelemaan löydetyt roskat oikeisiin jäteastioihin. Hän osallistuu myös perheensä kanssa kotitalon pihakirppikselle. 

Qasim tuo konstailemattomasti esille,  että vaikka vastuu kierrätyksestä onkin aikuisella, niin lapsella on silti mahdollisuus osallistua oman arkensa pienillä valinnoilla ja ekoteoilla yhteisen tärkeän asian edistämiseen: 

Anisa tietää, että vastuu ympäristöongelmien ratkaisemisesta on aikuisilla, mutta hän haluaa siitä huolimatta ottaa vastuuta ympäristöstä. 

– – Anisan mielestä ympäristöstä huolehtiminen on kiva ja hyödyllinen harrastus. Pihakirpputorin jälkeen Anisa uskoo voivansa omalta osaltaan vaikuttaa siihen, miltä ympäristö näyttää. 

Tässäkin kuvakirjassa yhdessä kierrättäminen näyttäytyy 
yhteisöllisenä toimintana. Jennifer Haganin kuvitusta Salaado Qasimin
kuvakirjaan Anisa tahtoo kierrättää (Book on Demand 2022). 

Kirjan lopussa on vielä infoa erilaisten jätteiden kierrätyksestä. 

Salaado Qasim on koulutuksen ja yhdenvertaisuuden puolestapuhuja, vapaa kirjoittaja ja opettaja. Hän on työskennellyt kääntäjänä ja on koulutukseltaan humanististen tieteiden kandidaatti.

 

Qasim on julkaissut viime vuonna myös kirjan Suuria unelmia. Tarinoita suomalaisista, jotka muuttivat maailmaa. 20 uratarinaa (BoD 2022). Qasimin perhe on muuttanut  1990-luvun alussa Somaliasta, ja hän on syntynyt Suomessa.

Sisarensa Faisan kanssa hän järjesti kirjan kupeeseen myös valokuvanäyttelyn "Suuria unelmia – tarinoita suomalaisista, jotka muuttavat maailmaa", joka oli viime vuonna esillä keskuskirjasto Oodissa ja Hakunilan kirjastossa Vantaalla. 

Salaado Qasim on myös vapaaehtoisena mukana Mentoring for Future -hankkeessa, jossa kannustetaan eri taustoista tulevia nuoria tavoittelemaan omia unelmiaan.

Jennifer Hagan on Denverissä Yhdysvalloissa asuva kuvittaja

 

Lisää kierrättämään kannustavia lastenkirjoja:

 

Emilia Erfving: Roskakasa, Lasten Keskus 2021 

Elina Kynsijärvi & Heikki Takala: Herra Tömiläs ja aito aarre, Kumma 2021 

Katie Daynes & Marie-Eve Tremblay: Kysy ja kurkista! 

Hyvä vai paha muovi? Suom. Sari Kumpulainen, Tammi 2020

Elina Komulainen, Mirka Tuovinen & Kristiina Haapalainen: Mekon matka, Sitruuna 2020

Liisa Lauerma & Aija Saukkonen: Elinan ja mummin kierrätyspäivä. Tilkkutarinoita, Warelia 2020

Tiina Nopola & Mervi Lindman: Siiri ja nolo nalle, Tammi 2020

Metsämarja Aittokoski: Pidä metsä siistinä, Pikkuli, Mäkelä 2020

Marja-Riitta Kolari: Elma ja yökkäilevä Ylppö, Pieni Karhu 2020

Esko-Pekka Tiitinen & Nikolai Tiitinen: Hyvän tahdon tarina, Villitie 2020

Pirjo Havia & Viktor Amoussou: Meren maha on kipeä, Lasten Keskus 2020

Tiina Sarja, Mikko Posio & Henna Ryynänen: Kuka vei roskat? Mäkelä 2020

Jenni Erkintalo: Mato ja meri, Etana Editions 2020

Sanna Pellicioni: Onni-pojan kierrätyskirja, Minerva 2008

Tekstiilien kierrätyksestä aikuisille:

Eve Hamari & Elina Laitinen: Vaatetarinat. Omakustanne 2022 

Laura Friman: Tauko jolloin luovuin vaateostoksista vuodeksi ja pilasin elämän ehdoin tahdoin. Gummerus 2021 

Laura Pörsti: Viimeinen vuosi. Muistiinpanoja muutamista vaatekaapeista. Gummerus 2021 

 

Ympäristöherätystä ja koiranhoitoa

 

Sara Kronholm & Sisko Latvus: Ihan vege ja parrakas Sulo. Kuvitus Salli Parikka Wahlberg. Apis 2021.

 

Lastenkirjallisuudesta löytyy kosolti tarinoita, joissa lapsisankarit haaveilevat omasta koirasta.

 

Sisko Latvus on kirjottanut yhdessä lapsenlapsensa Sara Kronholmin (s. 2006) kanssa lastenromaanin 11-vuotiaasta Pinjasta. 

 

Tyttö käy väsytystaistelua vanhempiaan vastaaan ja kärttää omaa koiraa. 

Hän lupaa hankkia tietoa koirista ja niiden kasvatuksesta, ja lopulta äiti melko nopeasti heltyykin hankkimaan koiran. Isä on allerginen koirille ja hän lämpenee hankkeelle äitiä hitaammin. Vanhemmat asuvat eri osoitteissa, joten isän yliherkkyys ei juurikaan hidasta koiraprojektia.

 

Osittain koirakuumeensa ansiosta Pinja tarkkailee asioita aiempaa kriittisemmin. 

Hän päätyy verkkosivustolle, jossa kerrotaan ihmisten syövän jossain päin maailmaa koiria, ja järkyttyy tiedosta syvästi. 

Pinja päättääkin ryhtyä oitis kasvissyöjäksi. Hetken mielijohde kehittyy onneksi vähitellen syvemmäksi vakaumukseksi, ja Pinjasta tulee vegaani.

 

Alle satasivuiseen lastenromaaniin on pakattu vähän turhankin monta teemaa. 

 

Pinjaa harmittaa, kun paras ystävä Roosa ei olekaan hänen laillaan innostunut koiranpennusta. Koulussa  Roosa tuntuu liittoutuvan muiden kanssa ilkkumaan Pinjan vege-herätykselle. 

 

Pinja hakeutuu luokkaan hiljattain tulleen uuden tytön seuraan:

 

– Moi, mikä sun nimi on kun mä myöhästyin ekalta tunnilta enkä kuullut.

– Daria, tyttö sanoi ujosti.

– Ai etkö sä oo suomalainen?

– Mä tulen Valkovenäjästä.

– Ei se haittaa, Pinja sanoi. – Mä voin silti olla sun kaa.

 

 

Vähin erin sekä Pinja että Daria voimaantuvat toistensa seurassa, ja tytöt tekevät lopulta vaikutuksen muihin luokkatovereihinsa oppitunnilla, kun kaikkien pitää esiintyä ja pitää puhe. Pinjan tietoisku valitsemastaan vegaanisesta elämäntavasta saa aikaa raikuvat aplodit.

Taitaa olla teini-ikäisen Sara Kronholmin ansiota, että sosiaalisen median seuraaminen on tarinan käänteissä näkyvästi esillä. 

Ja löysinpä kirjasta aivan uuden sanankin:  Pauliina-mummin kumppani, Albert, on avoukki!   

 

Koiranpentua huomattavasti enemmän keskiöön kirjassa nousee lopulta vegaanisen elämäntavan perustelu omalle lähipiirille ja kavereille. 

 

– Voi näitä nykynuoria, kun pitää härästä vääntää jotain härkistä ja nyhtöpossusta nyhtökauraa. Ja tuossa iässä tietää rasvahapotkin!

Mummi pyöritteli silmiään ja haki vuohenjuustoa ja brietä ostoskoriinsa, joka pursuili jo tomaatteja ja salaatteja. 

– Maailma on vähän muuttunu, äiti totesi.

 

Kirjainfontin olisi suonut olevan suurempaa ja rivityksen väljempää. 

Salli Parikka Wahlbergin kuvitusta olisi voinut olla paljon nykyisiä muutamaa hellyttävää koiranpentukuvaa enemmän.

Kirjan tekijät kuuluvat VaLas-kollektiiviin. 

Oodi ekologiselle kulutukselle… ja lempimekoille

Elina Komulainen & Mirka Tuovinen (tarina) ja Kristiina Haapalainen & Sami Vähä-Aho (kuvitus): Mekon matka, 36 sivua, Sitruuna 2020.

 

 

 

Mekon matka kiinnosti minua ensin omintakeisen nimensä vuoksi.   

 

Sitten kiinnitin huomiota kuvakirjaksi epätavanomaisen suureen tekijäjoukkoon, jonka taustoja ja kuvakirjan alkuideaa Elina Komulainen avaa kustantamon blogissa.

 

Komulainen työskentelee sanataideohjaajana Pohjois-Savossa Sanataidekoulu Aapelissa ja neuvolapsykologina Ylä-Savossa. Hän on aiemmin julkaissut  omakustanteena kaksi lastenkirjaa. 

 

Mirka Tuovisella on Varpaisjärvellä ekologisiin vaatteisiin keskittynyt yritys Mirka Pukine. Tuovinen on ommellut kuvakirjan pääosassa olevan tytön mekon, joka näkyy valokuvakollaasielementtinä  Kristiina Haapalaisen ja Sami Vähä-Ahon kuvituksessa. Heidät tunnetaan  entuudestaan sisustus- ja paperituotteita suunnittelevasta Polka paper -studiosta. 

Ompelijan tekemä mekko on valmis maailmalle.
Kristiina Haapalaisen ja Sami Vähä-Ahon kuvitusta
Elina Komulaisen ja Mirka Tuovisen tekstiin kuvakirjassa
Mekon matka (Sitruuna kustannus 2020). 

 

Mekon matkan idea on hauska ja monellakin tavalla ajankohtainen. 

Se puhuu kauniisti kierrätyksen ja ekologisen kuluttamisen puolesta. Kirjan kantava idea muistuttaa paljon Liisa Lauerman Tilkkutarinoita (Warelia 2020), joka on arvioitu aiemmin Lastenkirjahyllyssä

 

Pienen kustantamon ensimmäinen kotimainen kuvakirja on visuaalisesti freesi. 

 

Sen pelkistetty pastellinen tyyli ja miljöö tuovat mielleyhtymiä eteläiseen Eurooppaan, ja juuri sinne, Italiaan ja Roomaan, kirjan keskeiset tapahtumatkin sijoittuvat, vaikka liikkeelle lähdetäänkin koto-Suomesta.

 

Tuuli tempaiseen mekon parvekkeelta. 
Kristiina Haapalaisen ja Sami Vähä-Ahon kuvitusta 
Elina Komulaisen ja Mirka Tuovisen tekstiin kuvakirjassa 
Mekon matka (Sitruuna kustannus 2020).

Vuokko-tytölle ostetaan musiikkikoulun kevätsoittajaisiin uusi mekko: se ”sopii Vuokolle kuin nonparelli jäätelöannoksen päälle!”

 

Perhe lähtee kesälomamatkalle Roomaan. 

Lempimekko pakataan tietysti mukaan ja Vuokko pitää sitä aina päällään. 

Kuvituksessa varioidaan rohkeasti taustoja,
tässä on päädytty kokonaan valkoiseen taustaan
tunnelman rauhoittamiseksi.  Kristiina Haapalaisen ja
 Sami Vähä-Ahon kuvitusta Elina Komulaisen ja Mirka
Tuovisen tekstiin kuvakirjassa Mekon matka 
(Sitruuna kustannus 2020).

Äiti ripustaa  mekon pesun jälkeen hotellin parvekkeelle, mistä se lentää tuulen mukana hukkaan. Vuokko on murheissaan.

 

Mekko päätyy italialaisille kaksostytöille, joiden on vaikea päättää, kumpi saa sitä käyttää. Tappelun nujakassa mekko repeää. Vuosia myöhemmin Vuokko ja mekko kohtaavat Roomassa jälleen…

 

Tunteellinen jälleennäkeminen havainnollistuu hauskasti.
Kristiina Haapalaisen ja Sami Vähä-Ahon kuvitusta 
Elina Komulaisen ja Mirka Tuovisen tekstiin kuvakirjassa 
Mekon matka (Sitruuna kustannus 2020).

Mekon matkan tarinaan ja kuvitukseen punoutuvat kauniisti ajan kerrostumat. 

Kuvakirjan avulla voi avata lasten  kanssa keskustelua kierrrätyksestä ja kestävästä kehityksestä. Jonkun toisen aiemmin käyttämässä vaatteessa on muistoja, patinaa ja pehmeyttä, jota ei uudenkarheasta ostovaatteesta löydy.

 

Mekon matka on myös  oodi persoonallisen pukeutumisen ja käsityönä tehdyn uniikin vaatteen puolesta. 

Italialaisen rantaelämän eleganssia. 
Kristiina Haapalaisen ja Sami Vähä-Ahon kuvitusta 
lina Komulaisen ja Mirka Tuovisen tekstiin kuvakirjassa 
Mekon matka (Sitruuna kustannus 2020).

Design-ammattilaiset ovat ottaneet huomioon kirjan visuaalisen ilmeen suunnittelussa kuvakirjaformaatin tarpeet ja lapsen kuvan tulkkina. Lopputulos on pelkistyksestä ja yhtenäisten väripintojen suosimisesta huolimatta elävä ja tuore.  

Elina Komulainen hyödyntää tarinassa hauskasti italialaista Tiritomba-kansansävelmää kirjan punaisena lankana. Sauvo Puhtilan suomennosta on mukailtu kirjan juoneen sopivammaksi. 

Kirjan lopusta sisäkansista löytyvät vielä mollamaijan teko-ohjeet.

 

Sitruuna Kustannus on vuonna 2007 perustettu yleiskustantamo, joka julkaisee kotimaisia kauno-, tieto- ja lastenkirjoja sekä käännöskirjallisuutta.