Nuortenromaani pyöräilevistä teinitytöistä sai Ruotsin August-palkinnon

 

 

 

 

 

Tällä viikolla eletään taas kirjallisten palkintogaalojen tihentymää.

Eilen jaettiin Ruotsin merkittävimmät August-palkinnot  kolmessa eri kategoriassa.  

Huomenna julkistetaan Finlandia-palkintojen voittajat.

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden August-palkinto (100 000 Ruotsin kruunua) myönnettiin Pietarsaaressa asuvalle Ellen Strömbergille hänen nuortenromaanistaan Vi ska ju bara cykla förbi, joka on ilmestynyt ruotsiksi Schildts & Söderströmin kautta ja Ruotsissa Rabén  & Sjögrenin kautta sekä Eva Laakson suomennoksena S&S:n kautta.

Raati perusteli valintaansa seuraavasti:

”Lyhört och träffsäkert skildras tonårens brytningstid då fantasierna om vem man vill vara plötsligt ska omsättas i praktik, då kompisrelationer sätts på prov och då den första kärleken känns både lockande och skrämmande. Med största respekt för både sina läsare och sina karaktärer ger Ellen Strömberg nytt liv åt ungdomslitteraturens mest ikoniska motiv.”

 

Suomennos Mehän vaan mennään siitä ohi on arvioitu Lastenkirjahyllyssä. 

Strömbergin romaani on ehdolla myös Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnolle.

Ei ole tavatonta, että suomenruotsalainen tekijä nostetaan ehdokkaaksi Ruotsin August-palkinnolle. 

Ehdolla on ollut useampikin teos: viime vuonna Malin Kivelän ja Linda Bondestamin kuvakirja Om du möter en björn (Förlaget) ja edellisvuonna Linda Bondestamin Mitt bottenliv (Förlaget). 

Vuonna 2016 ehdolle asetettiin Ulf Starkin ja Linda Bondestamin kuvakirja Djur som ingen sett utom vi (Förlaget).

Edellisen kerran suomalainen kirjailija voitti August-palkinnon (aikuistenkirjojen kategoriassa) vuonna 2005, kun palkinnon sai Monica Fagerholmin romaani Den amerikanska flickan).

On kiinnostavaa, että lasten- ja nuortenkirjallisuuden August-palkintoraadin puheenjohtajana toimii, muistaakseni toista vuotta, Åbo akademin kirjallisuustieteen vanhempi lehtori Mia Österlund. Hänelle myönnettiin yhdessä Maria Lassén-Segerin kanssa Helsingin kirjamessuilla Vanessa-palkinto suomenruotsalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden edistämisestä eri kanavilla, pisimpään Hufvudstadsbladetissa.

August-palkintoraadin linjaus ilahduttaa minua ennen kaikkea siksi, voiton vei hyvinkin klassinen nuoruuden kuvaus. 

Kun luin Strömbergin romaanin, mieleeni tuli etsimättä ennen vuosituhannen taitetta ilmestyneiden ruotsalaisten nuortenkirjailijoiden kirjoittamien nuortenkirjojen aito ja uskottava tapa kuvata nuoruuden rosoja, intiimisti, mutta silti keskushenkilöä kunnioittaen.

Strömbergin romaanin ansiona onkin ennen muuta nuoruuden kuvauksen ajattomuus. 

Olen kuullut romaanista kiittävää tai jopa haltioitunutta palautetta aikuisilta naisilta, jotka ovat tunnistaneet siitä oman nuoruutensa tunnetiloja. 

Monet nykynuortenromaanit, sekä käännökset että alkuperäiset kotimaiset,  lukkiutuvat mielestäni nykyisin melko tiukasti kirjoittamisajankohtaansa. Nuortenkirjan keskushenkilöllä on usein esimerkiksi jokin erityispiirre, joka rajoittaa hänen elämäänsä. 

Strömbergin nuortenromaani kipunoi nuoruuden uhmaa, herkkyyttä, haavoittuvuutta hyvinkin yleispätevästi. 

Toivottavasti romaani antaa kimmokkeen muillekin nuorille kirjoittaville.

 

Muokattu; täydennetty listausta August-palkinnolle aiemmin ehdolle asetetetuista suomalaisista lastenkirjoista. 

 

 

 

 

 

 

 

 

Monipuolinen ja kaksikielinen Runeberg Junior -ehdokaslista

Porvoossa on hetki sitten jullkistettu Rubeberg Junior -palkinnon ehdokkaat. 

Vuonna 2017 perustettu lasten lukuintoa edistävä palkinto myönnetään suomen- tai ruotsinkieliselle lastenkirjalle, jonka kohderyhmänä ovat 6–9-vuotiaat lapset. 

Palkinto on suuruudeltaan 10 000 euroa. 

Sitä jakavat ja rahoittavat Porvoon kaupunki ja Sanomalehti Östnyland /Ksf Media. 

Lopullisen voittajan valitsevat porvoolaiset päiväkotiryhmät sekä ensimmäisen ja toisen luokan oppilaat.  Palkintokoordinaattorina toimii Porvoon kaupunginkirjaston palveluesimies Catharina Latvala.Palkinnon saaja ja mahdolliset kunniamaininnat julkistetaan Porvoossa ensi vuoden helmikuussa osana Runebergin päivän ohjelmaa. 

Aikuisista koostuva esiraati on valinnut kilpailuun määräaikaan lähetetyistä teoksista kymmenen kuluvana vuonna ilmestynyttä lastenkirjaa. 

Esiraadissa ovat olleet mukana näyttelijä ja ohjaaja Mika Fagerudd, luokanopettaja Milka Harjunen sekä FM Keth Strömdahl. 

Ehdolla ovat seuraavat teokset, ohessa myös raadin perustelut:

Porvoossa on hetki sitten jullkistettu Rubeberg Junior -palkinnon ehdokkaat. 

Vuonna 2017 perustettu lasten lukuintoa edistävä palkinto myönnetään suomen- tai ruotsinkieliselle lastenkirjalle, jonka kohderyhmänä ovat 6–9-vuotiaat lapset. 

Palkinto on suuruudeltaan 10 000 euroa. 

Sitä jakavat ja rahoittavat Porvoon kaupunki ja Sanomalehti Östnyland /Ksf Media. 

Lopullisen voittajan valitsevat porvoolaiset päiväkotiryhmät sekä ensimmäisen ja toisen luokan oppilaat.  Palkintokoordinaattorina toimii Porvoon kaupunginkirjaston palveluesimies Catharina Latvala.Palkinnon saaja ja mahdolliset kunniamaininnat julkistetaan Porvoossa ensi vuoden helmikuussa osana Runebergin päivän ohjelmaa. 

Aikuisista koostuva esiraati on valinnut kilpailuun määräaikaan lähetetyistä teoksista kymmenen kuluvana vuonna ilmestynyttä lastenkirjaa. 

Esiraadissa ovat olleet mukana näyttelijä ja ohjaaja Mika Fagerudd, luokanopettaja Milka Harjunen sekä FM Keth Strömdahl. 

Ehdolla ovat seuraavat teokset, ohessa myös raadin perustelut:

Henrika Andersson: Nagu-nalle och kastasdjuren, kuv. Christel Rönns, Förlaget 2019

Nagu-nalle och kastasdjuren on kaunis kirja ystävyydestä ja välittämisestä. Edi on joutunut sairaalaan ja mukanaan hänellä on pehmolelu Nagu-nalle, Nauvo-Auvo. Sairaalassa tapahtuu ihmeellisiä asioita ja sieltä löytyvät myös poisheitetyt lelut, joista kukaan ei enää välitä. Henrika Anderssonin empaattinen kirja Nauvo-Auvosta sairaalaympäristössä on Christel Rönnsin taitavasti kuvittama.Henrika Andersson: Nagu-nalle och kastasdjuren, kuv. Christel Rönns, Förlaget 2019

Tove Appelgren & Salla Savolainen: Vesta-Linnéa och vännerna, Förlaget 2019

Suom. Vesta-Linnea ja kaverit, suom. Tittamari Marttinen, Tammi 2019

Tove Appelgrenin kirjoittama ja Salla Savolaisen kuvittama tarina Vesta-Linnea och vännerna kertoo tarinaa Vesta-Linneasta, joka kamppailee pettymyksen tunteen kanssa, kun suosikkikaverilla onkin muuta tekemistä. Kuvakirja kertoo tämän päivän todellisuudesta, jossa kännykällä on iso merkitys myös lasten elämässä.

Kuvakirja on arvioitu Lastenkirjahyllyssä. 

Tapani Bagge: Apassit: Katoava muumio, kuv.  Carlos da Cruz, Karisto 2019

Katoava muumio on vetävä seikkailukertomus, joka vie Helsinkiin sata vuotta sitten. Näyttelystä katoavan muumion arvoitusta selvittää joukko eri yhteiskuntaluokista olevia tyttöjä ja poikia. Heidän kauttaan piirtyy kuva monikielisestä pääkaupungista. Carlos Da Cruzin kiehtova kuvitus rytmittää Tapani Baggen vauhdikasta tarinaa.

Lena Frölander-Ulf: Nelson Tigertass, kuvitus tekijän, Förlaget 2019

Suom. Nelson Tiikeritassu, suom. Jaana Nikula, S&S 2019

Nelson Tiikeritassu on satu eksyneestä lapsesta, jonka isoisä lähettää kotiin, vaikka Nelson ei tiedä miten hän löytäisi takaisin äidin luo. Matkalla hän kohtaa sellaisia joihin voi luottaa ja sellaisia jotka ovat vaarallisia. Lena Frölander-Ulfin teksti ja kuvitus tarjoavat yhteiskuntakritiikkiä sekä uskoa siihen, että on tärkeää kerätä rohkeutensa ja oppia ajattelemaan itse. Näin tekemällä, Nelson muuttuu Nelson Tiikeritassuksi.

Saturomaani on arvioitu Lastenkirjahyllyssä.

Malin Klingenberg: Fisens liv, kuv. Sanna Mander, Schildts & Söderströms 2019

Suom. Pierun elämää, suom. Hannele Huovi, S&S 2019

Pierun elämää on huikea kokonaisuus jossa sanailu pieruista muodostaa ilotulituksen siitä josta ei puhuta, jota kaikki tekevät salaa ja joka haisee pahalta! Riimitetty sanailu antaa tilaa myös vaikeammille sanoille. Malin Klingenbergin pieruhuumori ihastuttaa kaikenikäisiä. Sanna Manderin kuvitus kruunaa kaiken.

Runokuvakirja  on arvioitu Lastenkirjahyllyssä. 

Kirsti Kuronen & Karoliina Pertamo: Kerro minulle kaunis sana, Karisto 2019

Kerro minulle kaunis sana on monitahoinen ja monitasoinen kertomus, siitä miten sanat voivat pelastaa. Kirsti Kurosen kirjan lapsi pakenee kodin ikäviä sanoja löytääkseen uusia, kauniimpia. Karoliina Pertamon kuvituksessa kirjaimet leijuvat kuin lumihiutaleet. Nekin innostavat lukijaa keksimään omia sanoja.

Kuvakirja on arvioitu Lastenkirjahyllyssä.

Jukka-Pekka Palviainen: Allu ja outo Uolevi, kuv. Christel Rönns,  WSOY 2019


Allu ja outo Uolevi on humoristinen tarina tavallisten lasten valmistautumisesta epätavalliseen syyslomaan: lapset kehittävät itse itselleen tekemistä ja lomakohteen. Christel Rönnsin inspiroiva kuvitus innostaa lukemaan. Jukka-Pekka Palviaisen kirjaan on aloittelevankin lukijan helppo tarttua.

 Veera Salmi & Matti Pikkujämsä: Sorsa Aaltonen ja lentämisen oireet, Otava 2019   


Sorsa Aaltonen ja lentämisen oireet on valloittava kirja itsensä voittamisesta. Matti Pikkujämsän raikas kuvitus ja Veera Salmen hulvaton tarina kertovat siitä, että lentämisen oireet on otettava todesta. Kaikki on mahdollista, kun uskaltaa unelmoida ja irrottaa ote.

Hannele Lampela: Prinsessa Pikkiriikki ja huutava vääryys, kuv. Ninka Reittu, Otava 2019

Hannele Lampelan Prinsessa Pikkiriikki ja huutava vääryys on riemukas kirja kapinallisesta pikkutytöstä, joka tietää miten asioiden pitäisi olla. Aikuisten ja lasten maailman eroja käsitellään lapsen näkökulmasta. Vääryydet ovat suunnattomia. Myös Ninka Reitun oivaltava kuvitus naurattaa ja saa hyvälle tuulelle.

Annika Sandelin: Om jag fötts till groda, kuv. Karoliina Pertamo,  Förlaget 2019

Suom. Jos olisin sammakko, suom. Laura Ruohonen, Karisto 2019 

Om jag fötts till groda on hauska kokonaisuus jossa unelmat toteutuvat riimeinä: kananmuna, lumihiutale, hämähäkki, kultakala ja lopulta myös runoilija unelmoi siitä, miten kaikki voisi olla. Annika Sandelinin kekseliäitä riimitettyjä runoja seuraa Karoliina Pertamon ihastuttava kuvitus. Eläköön runot ja sanailu!

On hienoa, että suomenruotsalainen lastenkirjapalkinto ottaa varteen "yli kielirajojen" myös suomen kielellä ilmestyneet teokset.

Palkinto tekee myös hienosti näkyväksi sen, että iso osa suomenruotsalaisesta lastenkirjatarjonnasta kääntyy nykyisin samanaikaisesti myös suomeksi. Ainoastaan Henrika Anderssonin Nagu Nalle -sarjan osa odottaa vielä suomennostaan. Aiemmat osat on käännetty myös suomeksi. 

Palkinnon ikärajaus sitä vastoin tuntuu turhan tiukalta. Baggen ja da Cruzin Apassit-sarja ja Jukka-Pekka Palviaisen ja Christel Rönnsin Allu-sarja edustavat nyt ehdokasasettelussa lukutaidon alkuvaiheeseen sopivaa, joskaan ei näiden teosten kohdalla sitä kaikkien helppolukuisinta tarjontaa. 

Toivottavasti tänä vuonna tieto ehdokkuudesta on tavoittanut myös ehdolle asetetut. 

Miltä muumipeikko tuntuu ja muita lastenkirjan aistikokemuksia

  

Rouva Huu otti eilen osaa Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston Tampereella järjestämään ruotsinkielisen sivistystoimen yksikön koulutukseen Från babypoesin till boksamtal, jossa keskiössä oli vauva- ja leikki-ikäisten lasten kirjallisuuskasvatus.

Koulutuksessa esiteltiin kirjaston uusia toimintamuotoja, joilla pyritään tavoittamaan lapsiperheet ja aktivoimaan heitä kirjastopalveluiden  suurkuluttajiksi. 

Karu faktahan on, että kirjastossa käynnit eivät ole osa kaikkein lasten arkea.  

Kirjastoilla on iso merkitys lapsen kielellisen kehityksen tukemisessa ja lukuharrastuksen herättämisessä. Tämäkin vanha totuus on jossain välissä unohdettu, ja taas on tarvetta perusasioiden kertaamiselle.

Seminaariin osallistui kolmisenkymmentä kirjastonhoitajaa ja lasten parissa työskentelevää varhaiskasvatuksen ammattilaista eri puolilta Suomea, aina Ahvenanmaata myöten. 

Ällistyttävää oli se, että vain kolme tamperelaista toimertui paikalle! 

Päivän mittaan rouva Huu ei voinut olla ihmettelemättä sitä, kuinka erillään suomalainen ja suomenruotsalainen lastenkirjallisuuden ja lukemisen puolesta tehtävä kampanjointi  näyttää yhä toimivan.

Ensimmäisenä alusti Sofie Tjäru, joka työskentelee Åbo Akademissa äidinkielen didaktiikan lehtorina. Hän pohjusti lapsen kehitysvaiheita perheen ensimmäiseksi lapseksi syntyvän, kuvitteellisen Matilda-tytön ja tämän perheen kautta: kuinka lapsen karttuvat taidot auttavat lasta nauttimaan yhteisistä loruttelutuokioista ja ääneen lukuhetkistä.

Pedagoginen informaatikko Cecilia Eriksson Helsingin kaupunginkirjastosta kertoi Helsingin ruotsinkielisten päiväkotien kolmivuotisesta, vielä ensi vuoteen jatkuvasta Bokbubbel -hankkeesta,  jolla pyritään lisäämään lukemisen ja leikin iloa päiväkodeissa. Hankkeessa on viety kirjallisuuspedagogista tietotaitoa Helsingin alueen päiväkoteihin ja järjestetty koulutustilaisuuksia. 

Pedagoginen informaatikko Lena Sagfors Vaasan kaupunginkirjastosta kertoi Vaasassa toteutetusta Olipa kerran… Det var en gång -hankkeesta, joka syntyi kirjasto- ja lastenhoitoväen yhdessä havaitsemasta huolesta: ääneen lukeminen on vähentynyt sekä kotona että päiväkodissa. 

Erilaisten koulutustilaisuuksien kautta haluttiin palauttaa päivittäisen ääneen lukemisen ja kirjallisuuden harrastamisen rutiini lasten arkeen.

Sagfors kertoi, että Vaasassa sekä satutunnit että  kirjavinkkaus ovat  kasvussa ja niihin myös satsataan entistä enemmän. Lasten vanhemmille on hankkeen tiimoilta jaettu Läs högt -vihkosta, johon on koottu monta pätevää syytä päivittäisille lukuhetkille.

Rouva Huukin on ollut mukana kouluttamassa tässä hankkeessa Vaasassa.

Läs högt -vihkonen listaa yli 20 hyvää syytä lukea lapselle ääneen.  

Kirjastonhoitaja Melina Aremaa  Porvoon kaupunginkirjastosta kertoi kirjaston yhteistyöstä päiväkodin ja esikoulun kanssa. Aremaa on tehnyt tästä aiheesta myös pro gradun. 

Päiväkodit ovat ottaneet kiitollisina vastaan kirjaston kokoamia teemapaketteja eri aihepiireistä. Päivän mittaan tuli myös muissa puheenvuoroissa moneen kertaan esille se, kuinka suuressa arvossa monet yhteistyökumppanit yhä pitävät monistettuja valikoima- ja teemaluetteloita lastenkirjallisuudesta. 

Kirjastoilla todettiin olevan  entistä isompi ja näkyvämpi rooli mediakasvatuksen antamisessa. 

Nasevasti tuotiin myös esille se, että kirjastolla on iso rooli myös lapsen yleisen uteliaisuuden ja tiedonjanon herättämisessä. Lapsen kirjastonkäyttötaito ja tiedonhaku edistävät nimittäin myös lapsen ns. yhteiskuntavalmiutta.  

Kirjastokäynnit antavat lapselle myös miellyttävän ensikokemuksen asiakaspalvelusta! 

Kiinnostava oli myös Aremaan puheenvuorossa esille tullut Porvoon kirjaston toteuttama kampanja, jossa hyödynnettiin kirjastoille jaettavaa valtion myöntämää ostotukea vähälevikkisille  lastenkirjoille: tuen avulla hankittiin paikallisiin päiväkoteihin muutama uusi lastenkirja. Suomenruotsalaisissakin päiväkodeissa  lastenkirjahyllyt ovat hyvin kirjavia niin kirjojen iän kuin kunnonkin osalta.

Helsingin kaupunginkirjaston kirjastonhoitajat Annika Sandelin ja Anna Söderström kertoivat Rikhardinkadun kirjastossa järjestämistään vauvalorutteluista.

Nähtävästi tämä toiminto on suomenruotsalaisten keskuudessa vielä verraten uutta. Hannele Huovi ja Soili Perkiö ovat tehneet jo monia vuosia uraauurtavaa työtä vauvalyriikan ja -musiikin parissa ja vauvojen ns. runokylvetyksen parissa neuvoloissa,  mutta heidän pioneerityötään ei mainittu lainkaan. 

Huovin ja Perkiön työtä ovat tahollaan jatkanut myös oululainen Valveen sanataidekoulu Outi-Maria Takkisen johdolla.

Sandelinin ja Söderströmin Babypoesi-kokoontumisia on järjestettty joka toinen viikko ja ne ovat kestäneet puolisen tuntia kerrallaan. Ryhmien suosiosta kertoo sekin, että ne ovat olleet täysiä: 12 vanhempaa lapsineen asettaa jo isot vaatimukset myös kirjaston tilalle.

Hieman isommille, taaperoikäisille lapsille on järjestetty myös toiminnallisempia ja lapsen oman vuorovaikutuksen varassa enemmän toimivia Rimjam-kokoontumisia (suom. runojamit). 

Suomenruotsalainen lastenlyriikka on tosi asiassa melko nuori ilmiö.

Zacharias Topeliuksen jälkeen suomenruotsalaisilla lastenkirjailijoilla ei ole ollut järin suuria intressejä keskittyä lastenrunoihin.

Topeliuksen jälkeläisistä kannattaa toki muistaa Marita Lindquist (Min katt heter Mirre Sundström, 1985, suom. Kissani nimi on Virtasen Miuru, WSOY 1985) ja Bo Carpelan (Poesi…  poeså, 1982 ja Måla himlen, 1988 suom. Taivaan maalari, Otava 1990).

Uudemmat suomenruotsalaiset lastenrunokirjat ovat likpitäen yhden käden sormilla laskettavissa. Stella Parlandin ja Linda Bondestamin Katastrofer och strofer om slummer och stoj (Söderström 2003), Annika Sandelinin ja Karoliina Pertamon Råttan Bettan och masken Baudelaire (Schildts & Söderströms 2014) sekä uuden-uutukainen Hanna Lundströmin ja Maija Hurmeen Rassel, prassel, puss (Schildts & Söderströms 2015).  

Seminaarin kaukaisin esiintyjä tuli Ruotsista Helsingborgista. Kirjallisuuspedagogin,  lastenkirjakriitikon Agneta Edwardsin  kirja Bilderbokens mångfald och möjligheter (Natur och Kultur 2008) oli minulle yksi tärkeä heräte Lue lapselle -kirjan suunnittelussa. Alustuksessaan Edwards keskittyi lähinnä 3–5-vuotiaiden lapsiin ja toi esimerkkejä kuvakirjan onnistuneista kohtaamisista päiväkodissa. 

Edwardsin teesit  kuvakirjan (taide)pedagogisesta merkityksestä olivat minulle entuudestaan tuttuja. Parhainta antia hänen kaksi esitystään antoivat esitellessään tarkkaan harkituin kuva-aukeamin uusia kiinnostavia ruotsalaisia ja pohjoismaisia kuvakirjoja.

Edwards oli tuonut mukanaan myös muutamia kirjoja, joita oli mahdollisuus selata seminaarin taukojen aikana. Per Gustavssonin Skuggsidan (Natur och kultur 2013) houkutti jopa siinä määrin, että kirja täytynee yrittää hankkia omaksi. 

Myös ranskalaisen Olivier Tallecin Vem kan det vara oli uusi tuttavuus ja mainio esimerkki siitä, kuinka pienillä kysymyksillä saadaan aikaan interaktiivista ja monta eri tulkintaa tuottavaa lukutapaa.

Edwards puhui myös viisaasti tekstittömien kuvakirjojen merkityksestä, mm. pakolaislasten kirjallisuutena. Hän näytti havainnollisia aukeamia tanskalaisen Birde Puolsenin kuvakirjasta Mor var är du?, jossa norsunpoikanen etsii emoaan. Edwardsin kuvapoiminnot todistivat hienosti lapsen ja aikusien erilaista logiikkaa kuvan tulkinnassa ja tarinan eteenpäin viemisessä!

 Erinomainen oli myös hänen neuvonsa kuvakirjan lukutilanteisiin isossa lapsiryhmässä. Lasten kanssa on hyvä sopia etukäteen, että vasta kirjan lukemisen jälkeen jätetään tilaisuus keskustelulle ja kysymyksille. 

Seminaaripäivän herkkua olivat Edwardsin nopeat mutta antoisat esimerkit kuvakirjan miljööstä, värin käytöstä erilaisten tunnetilojen ja asioiden symbolina sekä kuvan kompositiota havainnollsitavat kuvanäytteet. 

Agneta Edwards antoi myös käytännön vinkkejä lukuhetkien järjestämiseen. Samasta aiheesta on puhunut paljon – tosin  Edwardsia paljon eloisammin – hankolainen lukemaan innostaja Agneta Möller-Salmela.

Useampaan otteeseen Edwards korosti sitä, että lasta kiinnostavat myös kuvakirjan tekijät. Siksi on oikeus ja kohtuus, että aikuinen ääneen lukija kertoo lukuhetkissä myös kirjailijasta ja kuvittajasta jotain. Muussa tapauksessa voivat pahimmillaan jäädä siihen luuloon, että kirjastonhoitajat ovat kirjoittaneet ja kuvittaneet kaikki kirjaston lastenkirjat!

Ideaalina lukuhetkien kokoonpanona Edwards pitää 6–8 lapsen ryhmää, joka kokoontuu 35-40 minuutin lukuhetkeen. Ja hänen toiveelleen, että lapsiryhmälle kirjaa lukeva aikuinen paneutuu ensin kirjaan itse, nyökyttelin antaumuksella.

Hienosti Agneta Edwards myös kiteytti kuvakirjan ääneenlukuhetket monen aistin kokemuksina: lukuhetkiin mahtuu valoa, ääntä, kuvaa ja isoja tunteita – ja mikä tärkeintä: lastenkirjapuhetta kirjasta ja sen nostattamista aihepiireistä. 

Yökirja tuo päivänvaloon lasten arkea

Annika Sandelin: Yokon yökirja, suomennos Liisa Ryömä, kuvitus Linda Bondestam, Teos 2015. Kansikuva Linda Bondestam. 

Rouva Huun lapsuuden yksi tärkeä mielikirja oli Barbro Lindgrenin Erittäin salaisia juttuja  (Tammi 1972), joka on taannoin esitelty myös Lastenkirjahyllyssä. 

Barbro Lindgren sai viime vuonna Astrid Lindgrenin muistoksi perustetun ALMA-palkinnon. ALMA-Palkittujen kirjailijoiden/ kuvittajien tuotannosta on tiivistetty oivaltavia analyysejä Läsnyckel-sivustolle, joka on selvästi suunniteltu myös koululaisten kirjallisuuskasvatuksen tueksi kysymys- ja virikepaketteineen. 

Suomenruotsalainen raadin jäsen, tutkija Maria Lassén-Seger on tehnyt sivustolle oivaltavan analyysin Lindgrenin Hemligt-trilogiasta, josta valitettavasti on suomennettu vain tuo ensimmäinen osa. 

Samaa lapsuuden siekailematonta asennetta löytyy myös suomenruotsalaisen Annika Sandelinin lastenromaanista.  Sen minäkertojalla, 10-vuotialla Yokolla, on salainen yökirja, johon hän kirjoittaa päivän tärkeimmistä tapahtumista. Ruotsinkielinen alkuteos Yokos nattbok ilmestyi Schildts & Söderströmsin kautta viime syksynä ja Liisa Ryömän suomennos tuli julki tämän vuoden puolella Teoksen kautta.  

Originelliin perheeseen kuuluvat kuvataiteilijaäiti, psykologi-isä sekä lapset Yoko, Salvador ja Frida, jotka ovat kaikki saaneet nimensä vanhempien ihailemien taiteilijoiden – Yoko Onon, Salvador Dalin ja Frida Kahlon mukaan.

Yokon paras kaveri Anna on adoptoitu Kiinasta ja hän asuu Yokon asunnon yläpuolella. Tytöt viestittelevät toisilleen erilaisten koodikoputusten kautta.

Kun Anna on poissa koulusta, Yokosta tuntuu että hän on vain puolikas. Annan lisäksi toinen Yokon hyvä ystävä on Daniel, jonka erityisominaisuutena on lyhytkasvuisuus. Luokalla on tietysti aina pientä skismaa, mutta yhteishenki on luja ja opettajien kustannuksella voi aina nauraa yhdessä.

Yokon perheen arkea kuvataan hauskasti. Yokon äiti on todellinen draama-queen, joka päättää näyttelystä saamansa huonon arvostelun takia suunnata luovuutensa uusille aloille: hän hakee Yokon kouluun kuvaamataidon opettajaksi ja päättää ryhtyä myös lastenkirjakuvittajaksi (... mutta saa nopeasti huomata, että kuvittaminenei olekaan niin helppoa: kustannustoimittajan mielestä kaikki äidin piirtämät kanat ovat aivan liian erinäköisiä keskenään!) 

Annalla ja Yokolla on tapana seurata kaupungilla epäilyttävän näköisiä ihmisiä ja kehitellä heidän ulkoisen olemuksensa perusteella toinen toistaan villimpiä tarinoita.

Sandelin tavoittaa hienosti noin kymmenvuotiaan lapsen mielenmaiseman, johon työntyy jo pelkoa aikuisuusiän monista velvollisuuksista:

Välillä minä pelkään ettei me opita ikinä mitään eikä saada aikuisina mitään työtä. Eihän meistä kaikista voi tulla maailmanmestareita paperilentsikoiden heitossa.

Suomenruotsalaista yhteisöä kuvaava lastenromaani leimaa suomenkieliset hieman oudolla tavalla: Yoko suhtautuu samassa rapussa asuvaan Karppisen tätiin aluksi varauksellisesti ja tädin  asunto kuvataan sotkuiseksi. Luokkatoveri Kimmoa luonnehditaan himokantelijaksi ja isoisän uuden miesystävän, Harrin, suvun lasten huonoihin käytöstapoihin kiinnitetään erityistä huomiota. 

Jo 80 vuotta lähestyvän isoisän parisuhde miehen kanssa on Yokon isälle aluksi haasteellinen:

Isä nyt kuitenkaan ei ole iloinen isoisän uudesta ukkoystävästä. Hänestä isoäidin kuolemasta on niin vähän aikaa, eikä hän sitä paitsi usko että isoisä on homoseksuaali. Hän sanoo että isoisä yrittää vaan tehdä numeroa itsestään ja ettei sitä voilla naimisissa neljääkymmentä vuotta ja huomata sitten että on homo. Äiti arvelee että isoisä on oikeasti huomannut sen jo aikoja sitten mutta ei ole uskaltanut paljastaa sitä aikaisemmin.

Parisuhteen rekisteröinnin juhlatilaisuudessa isän tiukan vastustava asenne uutta sydämen valittua kohtaan sentään hieman väljenee.  Yoko ihmettelee äidin omituista lohkaisua isoisän kaapista tulosta:

"Kai nyt on parempi tulla kaapista ulos kahdeksankymppisenä kuin että ei ikinä tulisi", hän sanoi. 

Minä en oikein ymmärrä mitä hän tarkoitti, kun eihän isoisiä ikinä ole missään kaapissa istunut. 

Enkä minä ymmärrä sitäkään, miten isoisä voi sanoa ettei koskaan ole olllut niin rakastunut. Eikö hän rakastanut isoäitiä? Hehän olivat aina yhdessä kun isoäiti eli, eivätkä he minun muistaakseni riidelleet koskaan. Ja isoäitihän oli maailman kiltein. Ehkä isoisä on vain unohtanut miten paljon häntä rakasti. 

  

Linda Bondestamin kuvitus höystää tarinaa, ja usein kuvauksen kohteeksi valikoituvat koomisen näköiset aikuiset. 

Tänään vietetään H. C. Andersenin syntymäpäivän kunniaksi kansainvälistä lastenkirjapäivää. Hyviä lukuhetkiä kaikille myös Lastenkirjahyllystä.