Riimihanat auki!

 

Martina Moliis-Mellberg & Sanna Mander: Pieni runomieli. Päättömiä riimejä. Suomeksi loruillut Henriikka Tavi. 36 sivua. S&S 2023. 

 

Vilisee päässäni ajatuksia, 

hölmöimmät niistä saa yli ruksia. 

Jokin vimma, en osaa lakata.

On pakko tavuja yhteen hakata,  

ja jahdata hienoja sanoja. 

                     En saa kiinni riimihanoja! 

  

Pieni runomieli on jälleen yksi riemastuttava todiste lastenkirjan taipuisuudesta ja lajienvälisestä leikistä. 

 

Kyseessä on nimittäin loppusoinnuin riimitelty juonellinen kuvakirjatarina!

 

Lajina se toki on vanha ja rakastettukin, muistetaan vaikka Elsa Beskowin monia kuvakirjoja, mutta moderneja toteutuksia ei muistu äkkiseltään juurikaan mieleen.

 

Aukeaman taitto muistuttaa perinteisen kuvakirjan
typografisia ratkaisuja. Sanna Manderin kuvitusta Martina
Moliis-Mellbergin runokuvakirjaan Pieni runomieli (S&S 2023).  

Martina Moliis-Mellbergin tarina kulkee letkeästi: ensimmäisellä aukeamalla isosisko tulee hakemaan pikkuveljeään Leinoa kotiin koulun päätyttyä.   

 

Kaksikko kulkee kaupungin halki ja pysähtyy ihmettelemään matkan varrella kohtaamiaan ihmisiä ja tapahtumia. 

 

Leinolla on hyvä kielikorva ja sananenä, ja siskokin äimistelee veljen käyttämää rikasta ja vivahteikasta kieltä:

 

”Miten osaat noin hienoja sanoja” 

sisko on äimänkäkenä.  

”Sanoista lähtee tuoksujen vanoja, 

ja minulla on sananenä!”

 

 

 

Juuri näin leikki-ikäisiä ja koululaisia kannattaa houkuttaa ja koukuttaa kielen kieputukseen ja sanojen makusteluun. 

 

Runoissa tulee hauskasti esille myös opetussuunnitelmissa näkyvä kielitietoinen ajattelu. 

Uskon vakaasti, että lapsen ylpeys omasta kotikielestään on yksi tärkeä avain kirjallisuuskasvatukseen ja monipuoliseen lukemiseen. Kieltä saa käyttää omaan itseilmaisuun, kokeiluja ja kielen rajojen venyttämistä saa tehdä sekä luvan kanssa että  ilman! 

 

Riimittelyyn ja kielitietoiseen havainnointiin virittelevä
aukeama, jolta löytyy paljon yhteen rimmaavia sanoja.
Sanna Manderin kuvitusta Martina Moliis-Mellbergin
runokuvakirjaan Pieni runomieli (S&S 2023).  

 

Moliis-Mellberg on suomenruotsalainen runoilija ja elokuvakriitikko. I mitt lilla huvud. Rimliga och orimliga rim (Schildts & Söderströms 2023) on hänen ensimmäinen lastenkirjansa. 

 

Henriikka Tavin suomennos svengaa rytmillisesti ja loppusoinnuiltaan pakottomasti. 

Ruotsinkieliseen alkuteokseen en valitettavasti päässyt tutustumaan. 

Oikeastaan lastenlyriikan kääntämisessä on aina kyse melko vapaasta tulkinnasta. 

Siksi onkin perusteltua, että suomentajan työ on nostettu myös runokuvakirjan kanteen: Suomeksi loruillut Henriikka Tavi.

 

Sanna Manderin pitkänhuiskeissa ihmishahmoissa on 
ilmeikkyyttä, venyvyyttä ja mieleenjääviä
karikatyyrejä. Tässä katsojan huomio kiinnittyy pummilla ratikassa
matkustavaan mummoon, joka saa papin horjahduksen
takia pirtelöt hiuksilleen. Sanna Manderin kuvitusta
Martina Moliis-Mellbergin runokuvakirjaan 
Pieni runomieli (S&S 2023).  

Sanna Manderin kuvituksen hahmogalleria ja miljöö on tuttua hänen aiemmista lastenkirjoistaan. 

Mander on tehnyt yhtenäisen kuvakirjakuvituksen, jossa riittävän lyhyet pätkät runotarinasta on taitettu dynaamisesti aukeamille.

Tehokasta värikooditusta sanattomassa kuvakirjassa

Kati Närhi: Kadoksissa. 40 sivua. Capuchina kustannus 2022.

 

 

Sanattomat, niin sanotut hiljaiset kirjat ovat vähitellen yleistymässä myös Suomessa. 

Kirjat kiinnostavat tosin vielä hyvin pientä joukkoa kuvittajia, mutta ounailen, että sitä mukaa, kun  tietoisuus sanattomien kirjojen monipuolisuudesta kasvaa, myös uudet kuvittajat haluavat varmasti kokeilla tätä nerokasta formaattia.

Sanattomien kirjojen hitaassa kasvussa ja toimintaideassa on paljon samoja piirteitä kuin säeromaaneissa, joissa lukijalla on enemmän tilaa omalle tulkinnalle.

Säeromaanin väljään taitetussa tekstissä on viestejä myös rivien välissä. 

Sanaton kirja antaa kuvan katsojalle mahdollisuuden sanoittaa pelkästään kuvan varassa etenevää tarinaa omilla ehdoillaan. 

Sanattomassa kirjassa ei näin ollen edes voi olla vain yhtä oikeaa tulkintaa: intuitiolle ja assosiaatioille on paljon enemmän sijaa kuin perinteisessä kuvakirjassa, jossa teksti valitettavasti yhä liian usein dominoi kerrontaa. 

Kati Närhi on kuvittaja, graafinen suunnittelija ja sarjakuvapiirtäjä. 

Lastenkirjakuvittajana  hänet tunnetaan parhaiten Paula Norosen Hirviökoulu-sarjasta (WSOY v:sta 2017).

Kadoksissa-kirjan keskushenkilöt ovat  sini- ja keltapäisiä lapsia. 

Päähenkilölapsen paras ystävä muuttaa toiselle paikkakunnalle. 

Muuttoauto vie parhaan ystävän aukeaman oikeassa
yläkulmassa  vääjäämättömästi pois. Kati Närhen kuvitusta
sanattomaan kuvakirjaan Kadoksissa
(Capuchina kustannus 2022).

Lapsen ikävä konkretisoituu oivaltavasti Närhen kuvituksessa, kun lapsen katse poimii kaikkialta keltaisia asioita ja esineitä: pyöreän lampun kajastus yöpöydällä, illan hämärässä lankeavan katulampun valokeila, kananmunan keltuainen aamiaisella, keltaiset sateenvarjot, abstrakti maalaus taidenäyttelyssä… 

Rakas ystävä ilmiintyy lapselle arjessa monin eri tavoin. 
Kati Närhen kuvitusta sanattomaan kuvakirjaan Kadoksissa 
(Capuchina kustannus 2022).

Apeus ja lohduttomuus kuvastuu lapsen kasvoilta ja koko olemuksesta. 

Keltainen kirje ystävältä eteisen lattialla on dramaturginen taitekohta, jossa lapsen asennoituminen muuttuu. Se näkyy välittömästi myös kuvakirjan värimaailman muuttumisessa sini-musta-keltaisesta puna-sini-valkoiseksi.  

 

Tehokas aukeama, joka vihjaa myös surun ja yksinäisyyden
eräänlaisesta kliimaksista, kun keskushenkilö vasemmalla sivulla
 on jo suuntaamassa askeliaan "pois tarinasta". Eteisen lattialta
löytynyt kirje kuitenkin muuttaa kaiken. Kati Närhen kuvitusta
sanattomaan kuvakirjaan Kadoksissa (Capuchina kustannus 2022).

 

Kati Närhen digikuvitus tuo mieleen 1950–60-lukujen pelkistetyn ja väreillään energisoivan tyylin, joka näkyi myös aikakauden mainoksissa.

Sanattomat kirjat ovat oivallista aineistoa varhaiskasvatukseen: ne voivat hyödyttää lapsia, joiden on vaikea keskittyä ääneen luetun tekstin kuuntelemiseen tai joilla on hahmotukseen liittyviä haasteita. 

Sanaton kirja sopii hyvin myös rentoutumiseen ja palautumiseen kaikille lapsille sellaisessa tilanteessa, jossa pelkästään sanojen varassa etenevä tarina tuntuu syystä tai toisesta liian raskaalta. 

Kun lasta pyydetään kertomaan omin sanoin sanattoman kirjan tarina, aikuinen voi samalla tarkkailla lapsen kerrontataitojen kehitystä, kokonaisuuksien ja yksityiskohtien hahmotuskykyä sekä sanavaraston kasvamista.  

Sanaton kuvakirja myös haastaa  toivon mukaan jo väistyvää lukutapaa, jossa ääneen lukevalla aikuisella on valta-asema. Sanaton kirja nimittäin osallistaa lapsen aktiiviseksi toimijaksi kirjan äärellä, kun hänellä on mahdollisuus sepittää tarina mieleisekseen, höystää sitä myös aivan omilla sivujuonteilla.  

 

Suomen kirjataiteen komitea nosti Kati Närhen sanattoman kuvakirjan viime viikolla viime vuoden kauneimpien kirjojen kokoelmaan. 

Lastenkirjojen kategoriassa menestyivät myös  Marika Maijalan Taikurinkukka (Etana Editions),  Maija Hurmeen Alla minä sista / Kaikki löytämäni viimeiset (Schildts & Söderströms, S&S), Linda Bondestamin God morgon rymden / Hyvää huomenta maailma, (Förlaget & Berghs/ Teos) sekä  Malin Klingenbergin ja Maria Sannin Skelettet / Luuranko (Schildts & Söderströms/ S&S). 

Kirjataiteen komitea perusteli teosta mm. seuraavasti:

Sanaton tarina imaisee niukkasävyiseen maailmaansa, jonka väriskaala laajentuu huomattavasti tunnelman vaihtuessa. Visuaalinen kerronta on pelkistettyä ja vahvaa. 

 

Kati Närhen kuvakirja on niittänyt jo aiemmin menestystä Etelä-Koreassa. Se sai Nami Concours -lastenkirjafestivaalissa  Purple island -palkinnon. Kilpailuun osallistui yli 2000 kirjaa yli 90 maasta.  Grand Prix -palkinnon sai espanjalaisen Marcos Guardiolan Lucky / Happy Hans, joka pohjautuu Grimmin veljesten satuun. 

Kadoksissa voitti aiemmin yhdysvaltalaisen 3x3 Mag / Merit Awards 2022 -palkinnon ja kirja valittiin World illustration Awardsin 2022 longlistille.  Kustannusalan kansainvälinen ammattilaisraati (dPictus) valitsi teoksen myös  julkaisemattomien kirjojen parhaimmistoon vuonna jo vuonna 2020. 

Suomalaisten kuvakirjojen yltäminen kansainvälisille palkinnoille ei ole nykyisin  harvinaista, vaikka suuren yleisön korviin palkintouutiset maailmalta yltävätkin hyvin harvoin. 

Menestyminen kilpailuissa edellyttää kustantajilta aktiivisuutta – ja tietoisuutta erilaisten palkintojen olemassaolosta. Usein vaivannäkö kannattaa, sillä kilpailumenestys poikii myös näyttelyitä ja kirjakatalogeja, jotka taas parhaassa tapauksessa voivat johtaa myös käännössopimuksiin. Sanattomien kirjojen levikki maailmalla on siinä mielessä vaivattomampaa, että kuvakieli on universaalia. 

Capurchina-kustannuksen blogista löytyy Ella Brigattin haastattelu Kati Närhestä.

Siinä  Närhi kertoo, kuinka hänestä 

– – tuntuu hallitsemattomalta, jos värejä on liikaa. Laaja väripaletti tietää isoa määrää päätöksiä. Jos en rajoita värien määrää, pähkäilen väritystä liian pitkään, eikä työ etene. Ja jotenkin minusta tuntuu, että jos kuvituksissani on paljon värejä, ne näyttävät kaoottisilta.

Hallittu värimaailma ja pelkistetty kuvakieli onkin eduksi sanattomassa kirjassa. Toisaalta moneen muuhun kotimaiseen sanattomaan kuvakirjaan verrattuna Närhen kontrasteissaan vahva väritys myös tietoisesti provosoi kuvan katsojaa. 

Kylmä keltainen tekee onnelliseksi kiertyvässä lopussa
tilaa tunteikkaalle punaiselle.Kati Närhen
kuvitusta sanattomaan kuvakirjaan 
Kadoksissa (Capuchina kustannus 2022).

Lisää kotimaisia sanattomia kirjoja:

Anu-Riikka Lampinen: Kuomaseni, Enostone 2022

Emmi Jormalainen: Ystäväkirja / Book of Friends, omakustanne 2021 

Leena Mäkinen, Anne Suvanto & Soile Ukkola: Mitäs nyt, Eetu ja Iitu? Keksitään yhdessä ratkaisuja, kuv. Ina Majaniemi, Kumma-kustannus 2020 

Meria Palin: Taikapuikot, Etana Editions 2020

Emmi Jormalainen: Eksyksissä, omakustanne 2019 

Leena Mäkinen, Anne Suvanto & Soile Ukkola: Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat. Lapsen kerrontataitoja tukeva satukirja, kuv. Ina Majaniemi, PS-kustannus, 2. p. 2018 

Sanna Pelliccioni: Meidän piti lähteä, S&S 2018 

Emmi Jormalainen: Puu, omakustanne 2013

 

Onnen ytimessä

Ilja Karsikas: Myrsky & Valo, 40 s. S&S 2023. 

 

 

Pieni on usein kaunista. 

 

Lastenkirjan voima voi joskus piillä hyvin hienovaraisessa tulkinnassa, arkisissa oivalluksissa ja yleispätevän aiheen visuaalisessa esittämisessä.

 

Ilja Karsikkaan kuvakirja Myrsky & Valo on tällainen kirjahelmi, joka tuntuu samaan aikaan tutulta ja silti tavattoman freesiltä.

 

Tuttuuden tunne juontuu osittain kirjan formaatista, joka herätti ainakin minussa muistumia 1950-luvun kuvakirjojen pienemmästä koosta, sekä Karsikkaan kuvitustyylistä, jossa näen niin ikään vaikutteita samalle aikakaudelle ominaisesta epätavanomaisesta värien käytöstä sekä tavasta käyttää aukeamia kuvakerronnassa ja asettaa niukka teksti kuvien alle.

 

Freesiyden tuntu taas syntyy ennen muuta rohkeudesta rakentaa koko kirja vastakohtien varaan ja luottaa siihen, että tarina ja kuvitus kantavat loppuun asti näin pelkistetyn dramaturgian varassa.

Kulkijan mieli käy levottomaksi ja Myrskyn on taas aika lähteä
seikkailuihin. Ilja Karsikas yhdistää usein sinistä ja
vaaleanpunaista, jotka toimivat tehokkaina kontrasteina.
Karsikkaan kuvitusta kuvakirjaan Myrsky & Valo (S&S 2023). 

 

– Voi rakas Myrsky, huomaan että kaipaat taas seikkailuun, Valo sanoi.

 

– Maailma vetää minua puoleensa vastustamattomasti, Myrsky huokaisi.

 

 

Myrsky on levoton etsijä ja seikkailija, joka hamuaa jatkuvasti uusia kokemuksia ja elämyksiä.

 

Hänen paras ystävänsä Valo viihtyy sitä vastoin kotikulmilla erilaisissa askareissaan keittiössä ja puutarhassa. Valo rakastaa lukemista ja työstää sisäisiä kuviaan myös kuvataiteen ja musiikin avulla.  

Kuvitus konkretisoi hienosti sen, kuinka elämänpiirin suppeus 
ei välttämättä ole esteen suurillekaan elämyksille. Ilja Karsikkaan
kuvitusta kuvakirjaan Myrsky & Valo (S&S 2023). 

 

Valo lupaa rakentaa Myrskyn poissaolon aikana ”ihanan linnan, jonne voit palata, kun et enää jaksa kulkea tiettömiä teitä”. 

Myrsky lupaa palata Valon luokse, vaikka tämä asuisi perunakellarissa.

Valolla ja Myrskyllä on  myös erilaiset keinot nauttia
mielikuvituksestaan. Ilja Karsikkaan kuvitusta kuvakirjaan 
Myrsky & Valo (S&S 2023).  

 

Aikuinen lukee rivien välistä kuvakirjaan upotettua elämänkokemusta.

 

Lapsi havainnoi kuvakirjan kahden erilaisen keskushahmon erilaisia mieltymyksiä ja taipumuksia. 

Sekä aikuinen että lapsi kokevat kuitenkin saman ahaa-oivalluksen kodista turvapaikkana. 

Halutessaan kuvakirjan voi toki lukea myös tunnekasvatuskirjana, joka viestii lapselle ilman turhaa rautalankaa, että luonteiden, mielenkiinnon kohteiden ja synnynnäisten taipumusten erilaisuus on rikkautta parhaimmillaan. 

 

Kotiinpaluun juhlaa. Ilja Karsikkaan kuvitusta
kuvakirjaan Myrsky &  Valo (S&S 2023). 

Ilja Karsikkaan kuvakirjassa kajastelee Tove Janssonin ja Janoschin lastenkirjoihin kiteyttämä elämänviisaus, jossa onni syntyy pienistä yksityiskohdista ja luottamuksesta läheisiin.

– Sinä viljelet ympärillesi niin paljon iloa ja naurua, Valo huokasi.

– Sinun mielessäsi kasvaa maailman kaunein ajatus, Myrsky hymyili. 

– Ihanaa, että jaat sen minun kanssani.

Myrskyn kotiinpaluun juhlaan osallistuvat myös sen matkatoverit, veikeät mustat mörrinkäiset. 

 

 

Katu-uskottavassa säeromaanissa puretaan oletuksia lokeroista

 

Dess Terentjeva: Freestyle, 166 sivua, WSOY 2023. Kansikuva Kaisu Sandberg. 

Kotimaiset säeromaanit päihittävät jo rohkeassa kokeellisuudessaan käännökset mennen tullen. 

Säeromaanigenren kotimaiset tekijät, esim. Kirsti Kuronen, J. S. Meresmaa ja Dess Terentjeva, kirjoittavat huomattavasti ilmavampaa ja nuorta lukijaa parhaimmillaan hyvinkin stimuloivaa tekstiä verrattuna vaikkapa suomennoksina tuttuihin Elizabeth Acevedon ja Sarah Crossanin sivumäärältään paljon paksumpiin säeromaaneihin.

Terentjevan juuri ilmestynyttä uutuutta, Freestylea, voisi myös perustellusti kutsua sykeromaaniksi: sen rytminen poljento tarttuu nimittäin oitis lukijaan. 

Tanssiharrastuksen yhteisöllisyyys ja toisaalta
yksilösuoritukset havainnollistuvat myös graafisissa
ratkaisuissa Tess Terentjevan säeromaanissa
  Freestyle (WSOY 2023).  

Rytminen kerronta itsessään on perusteltua, sillä lapsuudesta saakka toisensa tunteneet Kai ja Mandi harrastavat katutanssia ja hengittävät hip-hop- ja rap-kulttuurin tahtiin. 

Kirjan alussa on sitaatti suomalaisen rap-artisti Yeboyahin kappaleesta ”Herkkä”:

Jos sä oot herkkä, joinaa messiin.

Oo ittellesi hellä, ei midii stressii. 

Jos sä oot herkkä, joinaa messiin

Tehään tunteiden näyttämisestä freshii.  

Näin pienellä, mutta merkittävällä nostolla voidaan nuori lukija vakuuttaa jo ensimmäisillä sivuilla teoksen ”katu-uskottavuudesta”! 

Tosin Terentjevalla taitaa jo olla edellisen säeromaaninsa Ihanan jäljiltä laaja fanijoukko. Esilehdellä Terentjeva on omistanut kirjansa  ”suomalaiselle kirjagramille” ja  lopussa hän kiittää ”suomalaista kirjagramia kirjojensa ihanasta vastaanotosta”. 

Säeromaanin alussa keskushenkilö Kai pitää lokeroita hyvinä, mutta pian selviää, että kyse on ennen muuta pojan omasta epävarmuudesta sen suhteen, mihin joukkoon, lokeroon, määritelmään, hän itse kuuluu. 

Terentjeva leikittelee ajoittain Kain nimellä, minkä voi tulkita heijastavan myös pojan epävarmuutta, sitä, että hän ei ole vielä lopullisesti itselleenkään määritellyt itseään, koska ei pohjimmiltaan ehkä edes koe sitä tarpeelliseksi. 

Freestyle käyttää kuvarunoudesta tuttua visuaalista ja nimenomaan graafista, kirjainten koon muunteluun perustuvaa tehokeinoa: kirjaimet esimerkiksi pienenevät, törmäävät toisiinsa, kun halutaan kuvata Kain omaa sisäistä kakofoniaa tai ahdistusta. 

Esimerkki siitä, kuinka keskushenkilön epävarmuutta 
havainnollistetaan myös graafisilla tehokeinoilla
 Dess Terentjevan säeromaanissa Freestyle (WSOY 2023). 

Aiemmissa säeromaaneissa on leikitelty enimmäkseen versaalikirjaimilla ja rivityksen variaatioilla. 

Terentjeva käyttää tehokeinoa onneksi maltillisesti, vain muutamassa kohdassa. 

Kai uskottelee itselleen, että ”kunhan tekee panssarin muita vastaan, kaikki on jees”.

Pojan neliportainen panssariluettelo liittyy sukupuoleen sidottuihin ennakkoluuloihin, ystävyyden pelisääntöihin ja sukupuoli-identiteetin moninaisuuteen. 

Kain äiti on kuraattori (jolla on työkansiossaan sateenkaarilipputarra!) ja äiti on ehkä myös työnsä takia erityisen herkkä aistimaan poikansa mielialat. Äidin aloitteesta poika uskaltaa puhua ääneen aavistuksistaan, siitä mikä hän uskoo olevansa: 

Kai ymmärtää,

Ihminen on taipuvainen lokeroimaan

Ja se on joskus hyväksi meille

Mutta jaksaaksemme panssareita

meidän on oltava freestyle-tanssijoita

sisimmässä

me

ollaan

see-kaa

freestyle-

tanssijoita

”Kaikki on niin seksiseksiseksiseksiä”, ajattelee Kai, ja tähän kiteytyy eittämättä  paljon tämän hetken nuorten suorituskeskeisestä elämästä. 

Aamulehdessä uutisoitiin tällä viikolla Tampereen Tesoman koulun oppilaskunnan suunnitelleen ystävänpäiväksi oppilaille pukeutumista koulupäivään tiettyjen ennalta sovittujen värikoodien mukaan. Värien kautta voitaisiin viestiä muille omasta parisuhdestatuksesta: punainen tarkoittaisi varattua, sininen sinkkua, musta ihastumista ja harmaa väri ”pientä säätöä”. 

Ala- ja yläkoulun rehtori kuitenkin peruutti ystävänpäivän teemapukeutumisen.  

Aamulehden toimittaja Niko Kilpelänaho haastatteli Mannerheimin Lastensuojeluliiton Nuortennetti-kanavan suunnittelijaa ja sosiaalipsykologi  Eve-Linda Lassilaa.  

Lassila totesi, että monet saattavat kiinnostua seksuaalisuteen ja romanttisiin suhteisiin liittyvistä asioista jo hyvinkin varhain, ja tällainen värikoodaus voi tuntua hauskalta ja jännittävältä jutulta, mutta jotkut nuoret voivat kokea sen kuitenkin lokeroivana ja painostavana. Kaikki eivät välttämättä halua lokeroida itseään tällä tavoin tai viestittää omaa siviilisäätyään muille. Kukaan ei ole myöskään velvollinen niin tekemään. 

Ja jälleen kerran huomaan hykerteleväni suomalaisen nuortenromaanin ajankohtaisuutta! 

Kotimainen lasten tietokirjakuvitus monipuolistuu

 

 

Katja Bargum & Jenny Lucander: Muurahaisten ennätyskirja, suomentanut Veera Antsalo. 41 sivua, Teos 2022. Alkuteos Myrornas recordbok, Förlaget 2022. 

 

Janina Saari & Anne Muhonen: Kitisevä koppiskokous, 33 sivua. Minerva 2022.

 

Kotimainen lasten tietokirjallisuus on nyt poikkeuksellisen runsasta, aiheiltaan monipuolista ja visuaalisesti tavattoman kiinnostavaa. 

Nykyisin kuvituksella saattaa olla jopa aiempaa paljon suurempi merkitys lapsen lukupäätökseen: vaikka lapsi ei olisikaan alun perin kiinnostunut tietokirjan aihepiiristä, niin kiehtova tai perinteisestä esitystavasta poikkeava kuvitus voi houkuttaa tarttumaan kirjaan. 

 

Moni lastenkirjakuvittaja tekee myös oppikirjakuvituksia. Ennen ryhtymistään kuvakirjakuvitttajaksi Jenny Lucanderilla on kokemusta 2010-luvulle ilmestyneestä oppikirjakuvituksesta.  

 

Toimittaja ja tutkija Katja Bargum on tehnyt ympäristötieteeseen väitöskirjan muurahaisten sosiaalisesta evoluutiosta ja julkaissut aiheesta myös aikuisten tietokirjan Suuri suomalainen muurahaiskirja (Minerva 2019) yhdessä Heikki Helanterän kanssa. 

Muurahaisten ennätyskirjassa Bargum mukauttaa tietoa lapsille sopivaan muotoon. Bargum jäsentää muurahaisia niiden ominaisuuksien ja erityisten taitojen kautta. Lähestymistapa on lapsilähtöinen ja sen vuoksi onnistunut. 

 

Suomessa yleiset muurahaislajit esitellään yhdellä aukeamalla. 
Jenny Lucanderin kuvitusta Katja Bargumin tekstiin
tietokuvakirjassa Muurahaisten ennätyskirja (Teos 2022). 

Muurahaisten ennätyskirjassa Lucanderin aiemmista kuvakirjakuvituksista tuttu tyyli, muotokieli ja värimaailma ovat tunnistettavissa. Hänen ihmishahmoissaan on aina poikkeuksellista karismaa. Pienet yksityiskohdat ja ilmeet sekä kehon kieli ovat tärkeitä. 

 

Muurahaiskirjassa ihmisen ja muurahaisten polut sananmukaisesti risteävät sekä tekstissä että kuvituksessa. 

Ihmistä käytetään ”mittapuuna” havainnollistamaan vaikkapa muurahaisen poikkeuksellista vahvuutta tai nopeutta.

 

Lasten tietokirjan kuvittaminen ja kirjoittaminen vaativat moninkertaisesti taustatyötä verrattuna ”tavalliseen kuvakirjaan”. 

 

Tekijöiden taidot mitataankin siinä, kuinka luontevasti ja pakottomasti taustatyön tulokset saadaan esille. Todennäköisesti Bargum ja Lucander ovat tehneet muurahaiskirjassa tiivistä yhteistyötä ja tämä näkyy viimeistellyssä lopputuloksessa. 

 

Talikkomuurahainen saa kyseenalaisen kunnian olla eniten
kauhua herättävä muurahiainen. Jenny Lucanderin kuvitusta
Katja Bargumin tekstiin tietokuvakirjassa 
Muurahaisten ennätyskirja (Teos 2022). 

Lucander on onnistunut tarkkailemaan kooltaan pieniä muurahaisia luonnontieteellisellä tarkkuudella. 

Muurahaisista löytyy myös samanlaista räyhäkkyyttä, mikä on tunnusomaista Lucanderin ihmiskuvaukselle: Etelä-Amerikassa elävä talikkomuurahainen on niin hurja ilmestys, että voi päätyä kaikkein herkimpien uniinkin asti! 

 

Lucanderin kuvitusta ja kirjan taitollisia ratkaisuja tekee mieli kutsua kuvakirjamaisiksi. Kuvitus leviää yleensä koko aukeamalle ja muodostaa myös taitollisesti jäntevän kokonaisuuden. Visuaalisesti tyylikkäät aukeamat houkuttelevat paneutumaan kuviin, sarjakuvakuplat toimivat koukkuna infoteksteihin. 

Bargumin tekstistä puuttuu monille lasten tietokirjoille ominainen, lapsilukijan kannalta usein jopa raskas kerroksellisuus, jossa tietoa porrastetaan erilaisin laatikoihin, kaavioihin tai arvotetaan erilaisilla kirjasimilla. 

Silti teksti ja kuva käyttävät havainnollistamiseen myös tietokirjoille tyypillisiä havainnollistamisen keinoja: esimerkiksi kartta, jossa esitetään eri muurahaislajien levinneisyyttä maailmalla, muurahaiskeon poikkileikkaus ja muurahaisenpiston kiputaulukko. 

 

Kurkistus muurahaispesään havainnollistaa
muurahaiskuningattaren hierarkista asemaa.  
Jenny Lucanderin kuvitusta Katja Bargumin tekstiin
tietokuvakirjassa Muurahaisten ennätyskirja (Teos 2022).

 

Janina Saaren ja Anne Muhosen  Kitisevä koppiskokous on niin ikään toteutukseltaan kiinnostava yhdistäessään satukuvakrijan ja tietokirjan aineksia.  

 

Erilaiset koppakuoriaiset toimivat tarinaosuudessa moniarvoisuuden puolestapuhujina.

 

Eri koppakuoriaislajien tunnistaminen vaatii tarkkaavaisuutta.
Anne Muhosen kuvitusta Janina Saaren tekstiin
 kuvatietokirjassa Kitisevä koppiskokous
(Minerva 2022). 

Veikeästi nimetyssä Koppisknoppis-tieto-osiossa esitellään kotimaisia koppakuoriaisia havainnollisin kuvin ja luonnehdinnoin ja herätellään lasta tarkkailemaan luontoa ja sen pieniä hyönteisiä.  

 

 

Nahistelevat koppiaiset. Anne Muhosen kuvitusta Janina
Saaren tekstiin kuvatietokirjassa Kitisevä koppiskokous
(Minerva 2022). 

Kitisevä koppiskokous on Janina Saaren ensimmäinen lastenkirjateksti. Kirjan asiatiedot on tarkistanut Helsigin yliopiston metsäeläintieteen professori Kari Heliövaara. 

Sarja saa pian jatkoa, Pikkukoppis eksyy äidistään, ilmestyy syyskuussa.  Anne Muhonen on monipuolinen kuvittaja, joka tunnetaan myös sarjakuvistaan ja oppimateriaalikuvituksistaan. 

 

 

Lisää lasten tietokirjoja eläinten erikoisista taidoista: 

 

Anne Hakulinen & Anne Muhonen: Eläinten ennätyskirja, Minerva 2021 

Katharina von der Gathen & Anke Kuhl: Eläinten rakkauselämä, suom. Pirkko Roinila, Nemo 2020 

 

Nick Crumpton & Lily Snowden-Fine: Miksi koirat nuuskivat pyllyjä? Mielenkiintoisia tietoja koirista, suom. Ulla Selkälä, Otava 2020

 

Kai Vainiomäki: Miten eläimet nukkuvat, Myllylahti 2020

 

Aura Koivisto & Anu Vanas: Kadonneet eläimet, Minerva 2020

 

Sophie Corrigan: Ihanan iljettävät eläimet, suom. Marketta Pyysalo, Lasten Keskus 2020 

 

Anna Claybourne & Stef Murphy: Eläinten jännä maailma. Kuinka eläimetkin nauravat, leikkivät ja jekuttavat, suom. Iiris Kalliola, Into 2020

 

Katarina von der Gathen & Anke Kuhl: Eläinten rakkauselämä, suom. Pirkko Roinila, Otava 2020 

 

Martin Jenkins: Eläinten palkintogaala, suom. Ville Pekkanen, Nemo 2020 

 

Maja Säfström. Tärkeitä tietoja eläinvauvoista, suom. Nina Tarvainen, Nemo 2019

 

Anna Sofia Urrila, Henna-Kaisa Wigren & Kirsi-Marja Zitting: Silmät kiinni, Silmu! Kuv. Virpi Talvitie, S&S 2019

 

Laura Mertz & Aino Järvinen: Otusten joukossa, Etana Editions 2019

 

Maja Säfström: Tärkeitä tietoja eläimistä, suom. Nina Tarvainen, Nemo 2018

 

Laura Mertz & Aino Järvinen: Tuhat ja yksi otusta, Etana Editions 2017

 

Mark Carwardine: Eläinten ennätykset, suom. Sinikka Jauhiainen, Gummerus 2010