Näytetään tekstit, joissa on tunniste pohjoismainen yhteistyö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pohjoismainen yhteistyö. Näytä kaikki tekstit

maanantai 4. syyskuuta 2023

Kuka päättää ja mistä? Kun kuvakirja sysää lukijan ja katsojan aivomyrskyyn















Jesper Wung-Sung & Jenny Lucander: Vad bestämmer jag? 24 sivua. Förlaget 2023.

 

 




Tanskalaisen kirjailijan Jesper Wung-Sungin ja suomenruotsalaisen kuvittajan Jenny Lucanderin kuvakirja Vad bestämmer jag? on jälleen mainio esimerkki lastenkirjasta, joka paljastuu fyysistä pientä kokoaan paljon suuremmaksi elämykseksi. 

 

Uskallan jopa väittää, että kuvakirja käynnistää sekä lapsessa ja aikuisessa navakan aivomyrskyn! 



Ensimmäinen aukeama. Luonnonvoimat ja aava meri 
sysäävät lapsen ja isän filosofiseen keskusteluun. 
Jenny Lucanderin kuvitusta Jesper Wung-Sungin tekstiin
kuvakirjassa Vad bestämmer jag? (Förlaget 2023).

 


Ensimmäisellä aukeamalla isä ja lapsi istuvat aavan meren rannalla ja katsovat yhdessä rannan tyrskyjä. 


Maiseman avaruus jopa hieman pelottaa kumpaakin, kenties hieman eri syistä.

 

Lapsi kysyy, mitä hänestä mahtaa tulee isona. 


Isä vastaa, että sen saa lapsi ihan itse päättää.

 

Pappan och Barnet satt på stranden och tittade ut över vattnet. Det var verkligen stort. HAVET. Så stort att man nästan blev alldeles rädd.

 

“Vad ska jag bli när jag blir stor?” frågade Barnet. 

“Det bestämmer du själv”, svarade Pappan.

 

Lapsi ottaa hieman etäisyyttä isäänsä... ja oivaltaa ehkä
samalla jotakin tärkeää? J
enny Lucanderin kuvitusta
Jesper Wung-Sungin tekstiin 
kuvakirjassa 
Vad bestämmer jag? (Förlaget 2023).



Näin pelkistetysti kuvakirjassa päästään suuren filosofisen aiheen ytimeen.

 

Seuraavilla aukeamilla lapsi tivaa isältään, voiko hän päättää myös aaltojen lukumäärän ja niiden koon, voiko hän päättää, koska aurinko nousee tai sen, kuinka monta tähteä on taivaalla.

 

Isä vastaa kieltävästi ja samalla he kulkevat kohti meren rannassa olevan pienen kylän keskustaa. Lapsi jatkaa tivaamistaan, liittyen vaikkapa liikennevaloihin, bussin pysähtymiseen ja leipurin taikinaan laittamaan sokerin määrään. 

 

Kun lapsi saa isältään jatkuvasti epääviä vastauksia, hän turhautuu ja toteaa skarpisti, että eipä isä itsekään saa päättää elämässään kovin monesta asiasta: 

 

 

”Jag bestämmer ju egentligen ingenting”, sade Barnet. 

“Och det gör du faktiskt inte heller, pappa.” 

 

Mutta… onneksi isä keksii yhden asian: hän voi päättää, että nyt ostetaan jäätelöt. Isä valitsee suklaapallon ja lapsi suklaa- ja mansikkajäätelöpallon. 



Isän ja lapsen kahdenkeskisestä pohdiskelusta
teema laajenee kuvituksessa muihinkin kanssaeläjiin.
Jenny Lucanderin kuvitusta Jesper Wung-Sungin tekstiin
kuvakirjassa Vad bestämmer jag? (Förlaget 2023).

 



Lapsi ilmoittaa, että nyt hän tietää, mitä voi itse valita. 


Kyse ei kuitenkaan ole ammatista, vaan jostakin paljon isommasta ja olennaisemmasta asiasta. Ja sen selville saamiseksi kirjan lukijan ja katsojan pitää kääntää kirja toisin päin! 

 

Jenny Lucanderin kuvitus hengittää (kliseisesti mutta tämän kuvakirjan kohdalla myös havainnollisesti ilmaistuna) tarinan tahdissa.

 

Katsojan syke tasaantuu, kun meren aallot levittäytyvät koko aukeamalle. Panoraamamaisemat jatkuvat myös aukeamilla, kun  kun kaksikko siirtyy rantakaupungin kaduille. Huomio kohdistuu lukuisiin ihmishahmoihin, joista moni etenee määrätietoisesti. Osa hahmoista esiintyy myös useammalla aukeamalla.  

 

Yksi hurmaavimmista seurueista koostuu kolmesta miehestä, jotka ovat liikkeellä lastenvaunujen kanssa! 

 

Jenny Lucanderin taito kuvata ihmistä ja tämän tunteita on aivan erityinen. Jopa hänen hyvin luonnosmaisesti tyylitellyistä hahmoistaan voi heidän asentojensa ja olemuksensa perusteella tehdä päätelmiä heidän luonteestaan.

 

Jesper Wung-Sung (s. 1971) kirjoittaa sekä lapsille, nuorille että aikuisille. Hänen varhaisnuorten romaaninsa syöpää sairastavasta 12-vuotiaasta pojasta,  Ud med Knud (2014), oli taannoin myös Pohjoismaisen lasten- ja nuortenkirjapalkinnon ehdokkaana. 

 

Wung-Sang luottaa suvereenisti siihen, että lapsi ja aikuinen jatkavat kuvakirjan lukemisen jälkeen filosofisia keskusteluja. 


Huomiota ansaitsee sekin, että kuvakirjan syvällinen, ulokkeinen ja looginen tarina tulee kerrotuksi vain 24 sivulla! 

 

Lapsen kuulluksi, nähdyksi ja tunnustetuksi tuleminen on kirjan kantava teema ja siksi toivonkin, että sen monikäyttöisyys ymmärrettäisiin laajasti kotona, päiväkodissa ja koulussa. 






 


keskiviikko 18. tammikuuta 2023

Kylpyammeen kautta valassafarille



 









Sanna Tahvanainen & Emelie Gårdeler: Vilja ja valas. Suomentanut Jaana Nikula. 33 sivua. S&S 2022. Ilmestynyt myös ruotsiksi Vilja och valen, Schildts & Söderströms 2022.

 





Pohjoismainen kuvakirjayhteistyö ruotsalaisten kirjailijoiden ja kuvittajien kanssa on yleistynyt viime aikoina. 


Mervi Lindman ja ruotsalainen Josefine Sundström tekevät Dam-Dam -kuvakirjasarjaa  ja Katarina Janouchin kanssa Lindmanilla on Ingrid-sarja, jota on myös suomennettu (Ilona-sarja, Tammi). 


Christel Rönns on kuvittanut pitkään Helena Brossin helppolukuista Klass 1 B -sarjaa, jonka alkupään osia on käännetty myös suomeksi. Maija Hurme on tehnyt yhdessä Åsa Mendel-Hartvigin kanssa Titta-katselukirjasarjan Ruotsiin.   


Ruotsalaisista kirjailijoista mieleen tulevat jo edesmenneen Ulf Starkin yhteistyö  Linda Bondestamin kanssa, Oskar Kroonin & Jenny Lucanderin kuvakirja Fakta om pappor, Lucanderin & Jens Mattssonin Vi är lajon! sekä Marika Maijalan & Klara Perssonin kuvakirja Kom hit då! 


Sanna Tahvanaisen ja Emelie Gårdelerin kuvakirja Vilja ja valas lienee tuorein  esimerkki.

 

Gårdeler on ruotsalainen kuvittaja ja graafinen muotoilija ja kuosisuunnittelija, jonka postikortti-, juliste- ja kuvakirjakuvituksille on tunnusomaista luonnon  ornamenttien hyödyntäminen.   

 

Tarinan kimmokkeena on ollut Sanna Tahvainaisen oma kiinnostus valaita kohtaan sekä pohjoiseen Norjaan suuntautunut valassafari, joka jouduttiin kuitenkin myrskyn takia peruuttamaan. 


Pettymyksen jälkeen Tahvanainen lohdutti itseään kirjoittamalla aiheesta kuvakirjatekstin. 

 

Vilja ja valas poikkeaa ilahduttavasti ydinperhevetoisesta tarjonnasta.  



Mainio esimerkki Emelie Gårdelerin tavasta yhdistää kuvitukseen
erilaisia värejä ja ornamentteja. Tädin aamutakki ja turkoosi
väri toimivat katseenvangitsijoina. Emelie Gårdelerin kuvitusta
Sanna Tahvanaisen tekstiin kuvakirjassa Vilja ja valas (S&S 2022).




Sen keskiössä ovat nimittäin Vilja ja hänen tätinsä.  


Tytöllä saattaa olla tädin lisäksi muitakin läheisiä perheenjäseniä, mutta heidät on rohkeasti rajattu pois tarinasta.  

 

Vilja on saanut tädiltään nelivuotiaana lahjaksi valaslelun, joka on hänelle edelleen tärkeä. 


Vilja on perehtynyt valaiden elämään ja kertoo tädilleen, että sinivalaan sydän voi olla jopa auton kokoinen ja sen verisuonet ovat niin isoja, että lapsi mahtuisi ryömimään niihin!

 

Näin myös valaiden elämään ennalta vihkiytymätöntäkin lasta orientoidaan kuin vaivihkaa aihepiiriin.

 

Vilja on täpinöissään lähestyvästä valassafarista, kun taas täti odottaa enemmän revontulien näkemistä.  

 

Myrsky sotkee kuitenkin valassafarin suunnitelmat: 

 

Se on nyt sillä lailla, että tänään me emme näe valaita, vaikka kuinka yrittäisimme, kippari sanoo ja raapii partaansa. Valaat ovat lähteneet vuonolta ja uineet avomerelle. Se johtuu siitä, että myrsky ajoi silliparvet kauemmaksi.

 

 

Viljan tuikea ilme suorastaan huokuu päättäväisyyttä ja tahtotilaa
uhmata jopa luonnonvoimia! 
Emelie Gårdelerin kuvitusta 
Sanna Tahvanaisen tekstiin kuvakirjassa Vilja ja valas (S&S 2022).



Vilja murjottaa, vaikka he saavat peruuntuneen valassafarin sijaan nyt liput vuonoristeilylle.

 

Peräänantamattomalla, siekailemattomalla toiminnallaan Vilja tekee mahdottomankin mahdolliseksi ja saa kuin saakin nähdä ryhävalaan…  vaikka kippari onkin varma, että kyse on kunnon kalajutusta! 



Matkalle lähtiessä sekä tädillä että Viljalla on omat toiveensa:
Vilja haluaa nähdä valaita ja täti revontulia. Emelie Gårdelerin kuvitusta 

Sanna Tahvanaisen tekstiin kuvakirjassa Vilja ja valas (S&S 2022).

 



Gårdelerin kuvitus on parhaimmillaan jyhkeissä panoraamamaisemissa, murrettujen ja yllätyksellisten väririnnastusten keskinäisessä leikissä. Sisäinteriööreissä huomio kiinnittyy kasviornamentteihin esim. tapetissa. 


Ihmishahmojen kuvauksessa Gårdeler vaihtelee tarkkaa ja luonnosmaista kuvitustyyliä.