Lyhytnäköistä hölmöläisten hommaa?

Kirjauutuuksien markkinointi menee rouva Huun mielestä aina vain hullummaksi.

Alkuvuodesta lähikirjaston kirjastonhoitaja voihki ääneen sitä, että isot kustantamot eivät olleet lähettäneet kirjastolle perinteisiä kevään uutuuskirjaluetteloita, joista on iso apu kirjaston uutuuskirjoja hankittaessa.

Kirjastot tekevät nykyisin kirjahankinnat sähköisten kirjalistojen avulla, mutta kustantajien luetteloita on helppo selata asiakaspalvelun välissä ja niihin on myös kätevää tehdä omia merkintöjä.

Tuolloin vielä väitin saaneeni kaikkien kustantajien kevään uutuusluettelot postitse. Kehotin selvittämään asiaa: postihan hukkaa nykyisin lähetyksiä…

Kirjavuoden käännöskohdissa vuoden alkaessa ja kesän ja syksyn taitekohdassa ilmestyneet kustantajien uutuusluettelot ovat olleet minulle aina odotettuja ja tarkasti luettuja. Hurmostilani on usein samaa luokkaa kuin lapsena lukiessani uusinta hyvältä tuoksuvaa Anttilan postimyyntiluetteloa mummolassa!

Eilen olin laatimassa itselleni kokonaiskuvaa kevään tulevasta tarjonnasta, ja havahduin siihen, että enpäs minäkään ole saanut Tammen ja WSOY:n kevään uutuusluetteloita!  Muistikuvani uutuuksista perustui verkosta kustantamoiden sivulta löytyneeseen luetteloon, jota olin selaillut.  

Arvelin ensin – taas optimistisesti ! –  että kyse oli myös minun kohdallani silkasta unohduksesta ja otin yhteyttä WSOY:n tiedottajaan.  Mutta sieltäpä minulle  kerrottiin, että Tammen ja WSOY:n uutuusluettelot ovat ilmestyneet vain sähköisessä muodossa.

Pöh sanon minä.

Mitä hiivattia kustantamoissa oikein ajatellaan? Samaan aikaan mainitut kustantamot ovat ryhtyneet julkaisemaan nidottuja ennakkolukukappaleita uutuuskirjoista. Niitä jaetaan käsittääkseni aika isolla volyymilla muun muassa blogisteille. Ja tismalleen samaan aikaan kirjallisuuden markkinointi eri foorumeilla koko ajan niukentuu, tiukentuu ja yksipuolistuu.

Verkkojulkaiseminen on lisääntynyt myös toisaalla:  yhdistysten ja järjestöjen tiedotus on entistä enemmän siirtymässä verkkoon ja siirtymistä perustellaan paremman saavutettavuuden ja kustannusten säästön näkökulmasta.

Motkotin asiasta päivällispöydässä painoviestintää opiskelevalle keskimmäiselle ja siipalle, ja jälkikasvu tuhahti mesoamiseeni: ”Sä voit tehdä kuvakaappauksen ja kopsata sitten haluamasi osat, ei se niin vaikeaa ole!”.

Mutta pitääkö MINUN tämäkin tehdä itse, kun ennen olen päässyt niin sanotusti katettuun pöytään?

Lastenkirjallisuuden monitoimijana olen aina tukeutunut kernaasti painettuihin uutuusluetteloihin. Selailen niitä pitkin vuotta, kun palautan mieleen tarjontaa, tekijöitä ja kustantamoiden linjauksia.

Yritän parhaillaan muodostaa kokonaiskuvaa lähes 15 vuoden kuvakirjatarjonnasta huhti-toukokuiseen Kirjakori special-seminaariin. Vuosien 2000–2003 ja 2005–2009 osalta isona apuna ja muistin virkistäjänä ovat olleet Suomen Kustannusyhdistyksen julkaisemat Vuoden kirjat –luettelot. Kirjakaupoissa ja messuilla ilmaiseksi jaettu luettelo ei ole ilmestynyt enää vuoden 2009 jälkeen. 

Vuosien 2010–2012  osalta turvaudun kustantajien uutuusluetteloihin, jotka onneksi löytyvät vielä Lastenkirjainstituutista. Säilytin pitkään  itsekin työhuoneella kustantajien uutuusluetteloita läjäpäin, mutta jossain siivosvimmassani sitten päätin ne laittaa paperinkeräykseen.

Surkuhupaisa lajissaan oli mielestäni myös Tove Janssonin juhlavuotta viime vuoden alussa pohjustanut kovaselkäinen pikkukirja, jossa kerrottiin tulevan juhlavuoden uutuuksista: ks. ihmettelyni viime maaliskuulta Lastenkirjahyllyssä.

Erilaisissa lasten- ja nuortenkirjallisuuden koulutuksissa olen kehottanut lasten vanhempia tutustumaan kustantajien luetteloihin, joista saa hyvän käsityksen ilmestyvistä uutuuksista. 

Paperisen uutuusluettelon kaipuu voi tietysti olla myös luonnekysymys. Minua modernimpi ihminen voi pitää sähköistä luetteloa yksinomaan käytännöllisenä ja jopa metsäystävällisenä ratkaisuna. Ja kenties ratkaisulla säästetään myös postituskuluja, mutta silti kahden ison yleiskustantamon ratkaisu tuntuu lyhytnäköiseltä.

viisaita valintoja

Rouva Huu on saanut  hyreksiä ilosta lukiessaan Taiteen edistämiskeskuksen taideneuvoston tänään julkistamista eri taiteenalojen uusista toimikunnista.

Valtion kirjallisuustoimikunnan puheenjohtajaksi on seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi nimitetty lasten- ja nuortenkirjakentän aktiivi, kirjailija Siri Kolu Vantaalta ja jäseneksi lasten- ja nuortenkirjailija Sari Peltoniemi Lempäälästä.

Muut jäsenet ovat FT, tutkija Juri Joensuu,  kirjailija Risto Ahti, kirjallisuuden professori Sanna Karkulehto, suomentaja Juhani Lindholm, koulutuspäällikkö Olli Mäkinen, kirjailija Mikko Rimminen ja kirjailija Hannele Mikaela Taivassalo. Mäkinen ja Taivassalo olivat mukana myös aiemmassa kirjallisuustoimikunnassa.

Rouva Huu oli valtion kirjallisuustoimikunnassa viimeiset kuusi vuotta vastuualueena lasten- ja nuortenkirjallisuus. 

Toivotan uusille jäsenille viisautta, voimia ja rohkeutta tehdä kauaskantoisia linjauksia paitsi lasten- ja nuortenkirjallisuuden  niin myös koko suomalaisen kirjallisuuden suhteen!

Lasten- ja nuortenkirjailijana meritoituneen Siri Kolun valinta valtion kirjallisuustoimikunnan puheenjohtajaksi ei ole historian saatossa mikään harvinaisuus: myös lasten- ja nuortenkirjailija Jukka Parkkinen on toiminut kirjallisuustoimikunnan johdossa vuosina 2001–2003.  

Ennakkoon Taiteen edistämiskeskuksessa oli paineita myös pienentää toimikuntien jäsenmäärää: onneksi leikkaus ei toteutunut kirjallisuustoimikunnan osalta, sillä  myös uudessa kirjallisuustoimikunnassa on  kahdeksan jäsentä. 

Luetaan ja käydään kirjastossa... Lainan päivänä ja aina

Tänään vietetään Lainan nimipäivää, jonka Suomen Kirjastoseura on vuodesta 1984 lähtien ominut joka toinen vuosi vietettäväksi kirjastojen teemapäiväksi.

Tämän vuoden teemana on yhteisöllinen lukeminen.

Lukupiirit, blogit, kirjakeskustelut netissä ja muut yhteisöllisen lukemisen tavat kasvattavat koko ajan suosiotaan

Lainan päivä on kirjastojen PR-päivä, jonka tarkoituksena on tuoda esiin kirjastoammattilaisten osaamista, kirjastojen monipuolisia palveluita ja itse kirjastoa toimintaympäristönä.

Lainan päivän vieton kannalta karulta tuntuu se, että maanantaina Turun ammattikorkeakoulun henkilökunta sai ilmoituksen henkilökuntakokouksessa että oppilaitoksen kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelma tullaan lakkauttamaan.

Turun AMK on ollut ainoa ammattikorkeakoulutason kirjastoalan koulutuksen antaja Etelä-Suomessa.

Yksiköstä valmistuneet kirjastoalan tradenomit sijoittuvat kirjasto- ja tietopalvelusektorin tehtäviin. Opiskelijoiden työllisyystilanne on ollut hyvä. Täydennyskoulutuksen lisäksi yksikkö on antanut myös viime vuonna maahanmuuttajille suunnattua kirjastoalan erikoistumiskoulutusta, jonka avulla maahanmuuttajataustaiset opiskelijat saivat mahdollisuuden integroitua suomalaiseen työelämään ja yhteiskuntaan.

Rouva Huulla on näppituntumaa Turun AMK:n kirjastoalan äärimmäisen motivoituneisiin opiskelijoista parin viikon takaisen koulutuksen tiimoilta. Ja maahanmuuttajataustaisiin opiskelijoihin tutustuin Tampereella keväällä 2010 järjestetyssä Kirjoja kaikille lapsille –työseminaarissa Tampereella.

Turun AMK:n kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelman lakkauttamista vastustava adressi löytyy täältä.



Tampereen pääkirjastossa Metsossa on aineiston lainaus ja palautus jo automatisoitu kokonaan, mutta onneksi palautusautomaatit reistailevat alvariinsa ja tästä syystä tiskillä päivystää yhä myös oikeita kirjastoalan ammattilaisia kirjoja vastaanottamassa.

Protestiksi tälle automaatiolle tilautan kernaasti kirjoja Metson varastosta lähikirjastooni Nekalaan, jossa tiedän aina saavani inhimillistä, vuorovaikutteista ja korkeatasoista palvelua.